My CMS

Marja Hennessyn matka OSYKista Euroopan komissioon

Osana OSYKin 115-vuotisjuhlaviikkoa entiset osykilaiset tulivat kertomaan omista opiskeluistaan ja työuristaan Urapolkuja-tapahtumaan perjantaina 10.11. Koulumme opiskelijoita on lähtenyt maailman tuulien mukana kauaskin, nimittäin Marja Hennessy (os. Keskitalo) päätyi aina Euroopan komission osastopäälliköksi asti. Hän oli yksi tapahtuman esittelijöistä, ja sainkin tehtäväkseni haastatella häntä hänen lukioajoistaan ja myöhemmästä urastaan.

Saavuin opettajainhuoneen ovelle samaan aikaan Hennessyn kanssa: esittäydyimme toisillemme ja istuimme kahvikuppien ääreen aloittamaan haastattelua. Alusta asti ilmapiiri oli rento ja Hennessystä huokui vahva positiivisuus. Aloitin kysymällä perusasioista: hän kertoi valmistuneensa ylioppilaaksi OSYKista, tai silloisesta Kuusiluodosta, vuonna 1982. Kuusiluodon lukio oli ollut luonnollinen jatkumo Kuusiluodon yläasteelle, eikä muita vaihtoehtoja ollut oikeastaan edes sen kummemmin mietitty.

Lukioaikojaan Hennessy muisteli suurella lämmöllä. Ne olivat jääneet positiivisina mieleen, sillä Hennessy piti koulunkäynnistä. Häntä kiinnostivat lukiossa erityisesti äidinkieli ja historia, vaikka insinööri-isän kannustamana hän opiskelikin myös luonnontieteitä. Hennessy kuitenkin totesi, että luonnontieteet ja matematiikka eivät oikeastaan kuuluneet hänen vahvuuksiinsa.

Lukioajan muistoissa merkittävä osa oli opettajilla. Hennessy muistelikin, kuinka opettajat olivat valmiita laittamaan omaakin aikaansa peliin ja kuinka opettajakunnassa oli useita hienoja persoonallisuuksia. Hennessy muisteli hymyissä suin esimerkiksi näytelmäkerhoa ja sen pitäjää, äidinkielen opettaja Ragni Rossia. Biologian opettaja Olli Pajula oli sen sijaan pitänyt esperantokerhoa. Hennessy kertoi lisäksi fysiikan ja kemian opettajan, Erkki Kariniemen, vanhasta punaisesta Volvosta, joka saattoi jäätyä talvella. Tämä oli kuulemma ollut oppilaiden pilkan kohteena, mutta lopulta hekin olivat osallistuneet sen työntämiseen. Hennessy muisteli nauraen, kuinka he olivat leikillään pilkanneet opettajia penkkareissa. Opettajat olivat kuitenkin antaneet oppilailleen paljon tärkeitä eväitä: Hennessy totesi esimerkiksi myöhemmin urallaan ymmärtäneensä asiat hyvin saksankielisessä konferensissa, kiitos saksan opettaja Anja Varjorannan. Myös hyvällä englannin opetuksella oli suuri merkitys, sillä englanti on nykyään Hennessyn työkieli.

Lukion jälkeen Hennessy ei tiennyt tarkalleen, minne jatkaa. Kun pyysin häntä kertomaan urastaan, hän totesi hymyillen, että luvassa olisi pitkä tarina. Myös Urapolkuja-esittelyä pitäessään hän totesi, että aina työura ei mene suoraa viivaa pitkin pisteestä A pisteeseen B. Äidinkielestä innostuneena hän lähti Tampereen yliopistoon opiskelemaan ensin kirjallisuutta. Lisäksi hän opiskeli historiaa, suomen kieltä ja myöhemmin kirjastotiedettä ja informatiikkaa. Hennessy kertoi, kuinka häntä kannustettiin yliopistossa tekemään tutkimusta ja tutkijan uralle. Hän ei kuitenkaan lopulta saanut apurahaa väitöskirjaansa varten. Tämän jälkeen hän teki pari vuotta töitä kirjastonhoitajana Vantaan kaupunginkirjastossa. Seuraava työpaikka Hennessylle aukesi YLE:n filmiarkistosta, missä hän tutustui tietokoneiden käyttöön. Hennessy totesi tietokoneiden olleen tuolloin aivan eri luokkaa kuin nykypäivänä, mutta juuri tuosta työpaikasta syttyi kiinnostus tietotekniikkaan. Hän opiskelikin iltakoulussa datanomiksi.

Pian Hennessy kuitenkin törmäsi lehti-ilmoitukseen, jossa etsittiin ATK-henkilöitä koulutettaviksi. Hennessy tarttui tilaisuuteen, ja puolen vuoden opintojen jälkeen luvassa oli jo alan työpaikka. Hennessy kertoi tehneensä töitä ATK-suunnittelijana kahdeksan vuoden alan eri yrityksissä, muun muassa Valiolla ja Nokialla. Työnkuvaan kuului esimerkiksi projektinhallintaa ja laadunvalvontaa. Jo tällöin Hennessy pääsi tekemään töitä kansainvälisesti: yhteistyötä tehtiin esimerkiksi intialaisten kanssa.

Tämäkään työ ei jäänyt elinikäiseksi, kun Hennessy huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin työntekijöitä Euroopan komissioon. Hän päätti hakea tietotekniikan assistentiksi: seurasi prosessi, joka sisälsi pääsykokeen ja haastatteluita. Hakijoita oli useita tuhansia, joten Hennessy kertoi yllättyneensä positiivisesti, kun hän sai kuulla tulleensa valituksi. Sitten edessä olikin muutto Brysseliin vuonna 1997. Perillä odotti uusi työympäristö ja kielten runsaus, ja ensimmäiset vuodet olivatkin Hennessyn mukaan melko vaikeita. Hän kertoi harkinneensa lähtöä takaisin Suomeen, mutta saatuaan ylemmän viran toisten pääsykokeiden kautta hän päättikin jäädä. Hennessy päätyi mukaan perustamaan European Research Councilia, joka rahoittaa tutkimusprojekteja ympäri Eurooppaa. Hennessystä tuli lopulta osastopäällikkö, ja nykyään hänellä on 37 alaista. Urapolkuja-esittelyssä Hennessyltä kysyttiin hänen tavallisesta työpäivästään, jonka hän kertoi koostuvan muun muassa sopimusten teosta, avustusrahojen maksamisesta, kokouksista, neuvottelusta ja yhteydenpidosta asiakkaisiin. Apurahoja myönnetään erilaisille tutkimuksille yhteensä 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Kauas on tultu lukioajoista, sillä nykyään Hennessyllä on viisi yliopistotutkintoa, joista neljä on suoritettu englanniksi. Hennessy kertoi olleensa aina kiitollinen siitä, että hänellä on ollut paljon töitä. Toisaalta hän myös korosti, että menestys ei koskaan tule ilman kovaa työtä. Lopulta Hennessy kertoi olevansa tyytyväinen, että hän on päässyt ainakin jollain tavalla toteuttamaan nuoruuden unelmiaan: hän on nähnyt maailmaa, auttanut tutkijoita ja on jopa myöhemmin opiskellut oikeustiedettäkin.

Kysyin haastattelun lopussa vielä Hennessyltä, mikä oli tärkein lukiostamme saatu oppi. Kannustavat opettajat olivat opettaneet hänelle, että aina voi yrittää epäonnistumisista huolimatta. Nykyään hän vaalii tätä samaa oppia ollessaan itse esimies: usein ihminen tarvitsee kannustusta edetäkseen. Lisäksi Hennessy neuvoo nykypäivän lukiolaisia tarttumaan mahdollisuuksiin ja lähtemään ulkomaille maailmankuvaa avartamaan. Huomasin, kuinka Hennessy todellakin seisoo neuvojensa takana: Urapolkuja-esittelynsä jälkeen hän totesi pilke silmäkulmassa, että ei hän itsekään tiedä varmasti, mitä tulee tekemään seuraavat kymmenen vuotta.

Marja Hennessy tapasi Urapolkuja-tapahtumassa entisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajansa, Sirkka Mäkelän. Molemmat muistivat toisensa, ja juttu jatkui siitä, johon se muutama vuosikymmen sitten oli jäänyt. 

Teksti Ilona Kaisti
Kuvat Ilona Kaisti ja Minna Korpierkki