My CMS

Rax Rinnekankaan matka pyramidikoulusta Baskimaahan 

Marraskuussa OSYK sai nauttia Rax Rinnekankaan ohjaamasta Maailman viimeinen kirjakauppa
-dokumenttielokuvasta Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion juhlaviikon kunniaksi. Rinnekangas kävi koulunsa Oulun Yhteislyseossa vuosina 1965-73 – jälkeen Kristuksen, kuten hän tarkentaa. Rinnekangas on maailmalla pitkään vaikuttanut taiteen monitaituri: kirjailija, elokuvaohjaaja ja valokuvaaja sekä kustantaja.

Hän muutti vanhempiensa mukana Rovaniemeltä Ouluun jo ennen kouluvuosiensa alkua ja kuten ehkä moni muukin, hän tuli opinahjoomme hienon pyramidin houkuttelemana. Pääsykokeita järjestettiin vielä 1960-luvulla myös perusasteen kouluihin. “Ihme oli, että pääsin pääsykokeista läpi, kun toisissa matematiikan kokeissa vastasin vain puoleen kysymyksistä”, hän toteaa. 

Nykyisistä lehtoreistamme ei yksikään ollut opettamassa vielä Rinnekankaan aikana, mutta värikkäitä opettajapersoonia hän muistaa. “Biologian opettaja Kiimalainen oli syvällinen, inhimillinen ja hieno ihminen. Matematiikan opettaja Erkki Kariniemi piteli minua hampaissaan ja minä pitelin häntä oudolla tavallamme, jossa oli satiirista lämpöä”, hän toteaa. Hän muistelee lämmöllä myös äidinkielen opettaja Pentti Isomursua, joka oli ensimmäisellä oppitunnilla ilmoittanut olevansa kommunisti. “Hän oli valloittava oma persoonansa kaikin tavoin.” 

 Aivan kuin nykyäänkin, oli koulussa tyttöjä ylivoimainen enemmistö. “Koulussa oli valtavasti oppilaita”, Rinnekangas muistelee kokeneensa. “Muistan koulun käytävien tuoksun ja vastaantulevien oppilaiden vilinän silmissä. Ja loputtoman, tuskallisen rakkauden tyttöön, joka kävi toista koulua.. Koulu oli kummallinen kulissi jollekin, joka tapahtui tietoisuudessani koko ajan muualla. Muistan, että aina odotin jotakin – kenties vapautta.” 

 Rinnekangas opiskeli kielilinjalla, ja nimenomaan kielet olivat se asia, joka hänelle jäi käteen lukiosta lähdön jälkeen. “Lukio oli kuin unta, jossa kielenopetuksella oli ainoa merkitys minulle. Silloisella ranskan opilla olen sittemmin pitänyt jopa esitelmiä Ranskassa ilmestyneistä kirjoistani ranskaksi.” Hän on kielten monitaituri: nykyisin espanja on hänen toinen käyttökielensä, ja hän puhuu myös englantia ja venäjää – tosin “vodka-tasolla”, kuten hän huomauttaa. 

Lukioaikaa hän muistelee unenomaisena, esiintymispelon hämärtämänä outona todellisuutena. “Kuin värillisen pojan elämää valkoisen luvatussa maassa”, hän kuvailee senaikaista elämäänsä. Vaikka elämä tuntui olevan jossain toisaalla, olivat kirjat lähellä. “Luin tauotta”, Rinnekangas kertoo. “Richard Wright, Lawrence Durrell, Alberto Moravia, Thomas Mann ja ‘Ernesto Hemingstein’. Lukio oli kirjallisuutta. Kaikki liittyi siinä ikävaiheessa Suomen ulkopuoliseen maailmaan ja sen kutsuun.” 

Kirjallisuus seurasi mukana myös myöhemmin. Vaikka työura johtikin ensin psykiatriseen sairaalaan ja tiskijukan töihin lihakaupan yläkerrassa, Rinnekangas kirjoitti aina vain laajempilevikkisiin sanomalehtiin. Otavan novellikilpailun myötä hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, novellikokoelma Lähdön. Oman äänen löytäminen ei ollut helppoa. “Löysin oman kieleni ilmaista ajatuksiani vasta asuttuani vuosia baskien parissa Pohjois-Espanjassa ja Saksassa ja liikuttuani laajalti koko vanhalla mantereella valokuvaajana.” 

Monella taiteen alalla vaikuttanut Rinnekangas kertoo taiteellisen ilmaisunsa kehittyneen ahdistuksesta. Hänen koulumenestyksensä ei ollut huima, mutta opintojen jatkamisen sijaan hänellä oli muita suunnitelmia lukion jälkeiselle ajalle. “Halusin sellaisen elämän, jota vietti amerikkalainen journalisti Jacob Barness Ernest Hemingwayn romaanissa Ja aurinko nousee. Hän asui Pariisissa 1920-luvulla ja matkusti Pohjois-Espanjan vuorimaille.” Rinnekangas ja Barness jakoivat saman kohtalon: Baskimaa on kirjailja-ohjaajalle nykyisin tärkeä paikka, ja Ranskaankin on kytköksiä: siellä Rinnekankaan kirjat ja elokuvat ovat hyvin arvostettuja. 

Kun pyydän Rinnekankaalta viestin nykyajan lukiolaiselle, hän toteaa vaatimattomasti, ettei ole profeetta eikä omien sanojensa mukaan kovin viisas muutenkaan. “Mitään ei ole lopullisesti merkitty kohdallasi lukioaikana – kaikki, koko elämänsuuntasi ja identiteettisi ja tekemisesi on sinun sisälläsi; sinä olet elämä ja se tapahtuu sinulle, ja siksi sinulla on oikeus ja velvollisuus sen suhteen. Kaikessa auttaa motto: Just Be Yourself, ole oma itsesi.” 

Kovin viisaalta tämä kaikki kyllä lukiolaisen korvaan kuulostaa.

Teksti Maria Beslic
Kuva Rax Rinnekangas