My CMS

Osykilaiset vahvasti mukana Oulun lukiolaisten ilmastoprotestissa

Vellu, miksi me ei järjestettäisi jotain itse?” pysähtyi ystäväni Mara yhtäkkiä miettimään, kun juttelimme tulevasta globaalista ilmastolakosta. Talviloma oli juuri alkamassa, eikä lomaviikon jälkeisenä perjantaina pidettävästä lakosta löytynyt juuri lainkaan tietoa. Kävipä mielessämme jopa epäilys siitä, olisiko Oulussa mitään erityistä ohjelmaa kyseisenä päivänä. Se tuntui epätodennäköiseltä ajatukselta, mutta toimi lähtölaukauksena idealle järjestää tapahtumaa itse.  

Tuossa hetkessä minulla ei ollut vielä aavistuskaan, kuinka paljon työtä seuraavat kaksi viikkoa tulisivat pitämään sisällään. Lähdimme liikkeelle lähes nollasta; tiesimme ainoastaan, että halusimme järjestää nuorille suunnatun ilmastolakon perjantaina 15.3. Missä, mihin aikaan, miten? Siitä ei ollut aavistustakaan.  

Innostus oli kuitenkin omiaan luomaan pohjaa suunnitelmille. Kun aikataulusta oli päätetty ja kohderyhmäksi oli valikoitunut Oulun lukiolaiset, alkoi kiivas sähköpostien ja viestien kirjoittelu. Päivien kuluessa Gmailista tuli paras ystäväni ja jokainen kaverillekin suunnattu viesti uhkasi alkaa viralliseen sävyyn: “Hei! Olen Vellu Käräjäoja OSYKin ympäristötiimistä…”.  Tiedottaminen ja järjestely oli haastavaa, sillä oikean informaation tuli tavoittaa niin lukiot, paikalle kutsutut mediat kuin osallistumaan toivotut kaupunginvaltuutetutkin. Tiedon levittämisen lisäksi ensisijaisen tärkeää oli saada lukiolaiset innostumaan tulevasta ilmastoprotestista. 

Kuten osasin hiukan odottaa, viimeksi mainittu tehtävä ei aiheuttanut juurikaan ongelmia. Ympäristötiimiläisten aloittama mainostus oli kuin bensaa liekkeihin, ja pian näin tiedotteemme sinivihreitä sävyjä ympäri Instagramia. Ilmastonmuutoksen huolestuttamat lukiolaiset ymmärsivät, että heille oli tarjolla loistava tilaisuus saada äänensä kuuluviin – ja he halusivat tarttua siihen. Muutamia päiviä ennen h-hetkeä alkoi kiivas kylttien askartelu ja valmistuneet teokset puhuivat muun muassa valkean joulun sekä kovempien ilmastotoimien puolesta. Otettiinpa kylteillä kantaa myös ilmastoahdistukseen. Meitä pelottaa” on harvinaisen selkeä ja tyhjentävä kommentti. 

Perjantaiaamuna minua jännitti avata sälekaihtimet ikkunasta. Olisipa, oi olisipa hyvä ilma. Oulun lukiolaisille vaakatasossa tuleva räntäsade ei olisi mitään uutta, mutta pahviset kyltit vettyisivät alta aikayksikön. Sain huokaista helpotuksesta, sillä sää oli selvästi päättänyt olla meidän puolellamme. Kenties luonnonvoimatkin ymmärsivät, että olimme tärkeällä asialla ympäristön hyvinvoinnin puolesta. 

Kun saavuimme muutaman ystäväni kanssa kaupungintalolle varttia ennen kymmentä, oli portaille levittäytynyt jo useampia lukiolaisseurueita. Liityimme alati kasvavaan joukkoon odottavaisin tunnelmin ja arvuuttelimme, miten paljon nuoria paikalle tulisi loppujen lopuksi. Vaikka työtä protestin mainostuksen eteen oli tehty paljon ja lukiolaiset olivat tuntuneet olevan aidosti kiinnostuneita osallistumaan, oli etukäteen haastavaa arvioida osallistujamääriä. Emme olleet tehneet ennen mitään tämänkaltaista, eivätkä olleet muutkaan tahot Oulussa. Joka tapauksessa myöhemmin, kun paikalle oli kerääntynyt satoja tarmokkaita lukiolaisnuoria, kaikki odotukseni ja odotuksettomuuteni oli ylitetty. 

Kaiken kaikkiaan ilmastolakkomme – joka venyi lukiolaisten innokkuuden vuoksi tunnista puoleentoista – muodostui hienoksi osoitukseksi siitä, että nuorilla on tahtoa ja taitoa vaikuttaa heille tärkeisiin asioihin. Samalla kun megafoni kiersi lakkolaisten keskuudessa ja tarjosi jokaiselle mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin, puhuivat kyltit äänettömästi puolestaan. Vaikuttavat puheenvuorot todellisten ilmastotekojen tärkeydestä saivat koko kaupungintalon edustan raikumaan hurraa-huudoista. Ja kun tuli ilmi, miten kastellilaisia oli kielletty osallistumasta lakkoiluun, kantoivat protestoivat huudot luultavasti aina kyseiselle oppilaitokselle asti. 

Desibelitasoja tärkeämpää oli kuitenkin, että huudoillamme ja puheenvuoroillamme oli kuulijoita. Kuten olimme toivoneetkin, paikalla oli niin median edustajia kuin kaupunginvaltuutettujakin. Protestimme huomioitiin useammassa lehdessä ja poliitikot lupailivat, etteivät sanamme tulisi menemään vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen varma, että lukiolaiset muistavat nämä vakuuttelut ja pitävät huolta siitä, että tehokkaampia ilmastotoimia todella tehdään. Nuoret tietävät, että kysymyksessä on heidän ja heidän lastensa tulevaisuus, eivätkä he halua sitä pilattavan loputtomalla poliittisella kädenväännöllä. 

Ilmastoprotestin lopuksi kokosimme koko puolikaareksi asettuneen lukiolaisjoukon yhteen kuvaan kaupungintalon eteen. Kameran linssin läpi ei näkynyt laiskoja ja aivopestyjä koulusta pinnaajia, vaan joukko valveutuneita ja huolestuneita lukiolaisia valmiina toimimaan maapallon tulevaisuuden puolesta. Tuo pieni hetki päätti vaikuttavalla tavalla yhdessä vietetyn aamupäivän sekä meille järjestäjille koko kahden viikon urakan. Toivon, että paikallaolijat muistavat hetken yhtä hienona kuin minäkin ja pitävät sitä osoituksena siitä, että jokainen voi vaikuttaa. Kuten taisin myös yhdessä puheenvuorossani todeta: “Suomalaiset ovat kenties promille maailman ihmisistä, mutta joskus muutos lähtee juuri siitä yhdestä pienestä promillesta.” 

Teksti
Vellu Käräjäoja
OSYKin ympäristötiimiläinen ja Oulun lukiolaisten ilmastoprotestin järjestäjä
Kuvat Markus Apila