My CMS

Carpe diem ja elämä hymyilee

Olet jo varmaan kuullutkin lausahduksen ”Carpe diem – Tartu hetkeen”. Hetkessä elämistä ja onnellisuutta tyrkytetään, ainakin minun kohdalla, kaikkialta. Sosiaalisessa mediassa hoetaan, kuinka pitäisi pyrkiä jatkuvaan onnellisuuteen ja arjessa onnellinen elämä on polttava keskustelunaihe. ”On se elämä vaan niin ihanaa!” Ja huudahduksen perässä ovat tutut tunnisteet #siunattukiitollinenonnellinen. Samalla kun jatkuvaa onnellisuutta ylistetään, yritetään somessa myös rohkaista kaikkia puhumaan negatiivisistakin asioista. Usein näistä pitää päästä mahdollisimman nopeasti yli päästäkseen jatkamaan tätä jatkuvan onnellisuuden kierrettä. 

Ainakin minulle tästä tulee sellainen tunne, että koko ajan pitäisi olla onnellinen voidakseen elää hyvää elämää. Jos hetkeksikään poikkeaa onnellisuudesta, on huono, ja ongelma pitää eliminoida välittömästi. Ei ole oikeutta olla onneton, ellei ole tapahtunut jotain maailman mittakaavalla kamalaa. Somen carpe diem
 -asenne harvoin sallii negatiivisiin hetkiin paneutumisen. Vaikkakin hetkiin kuuluukin tarttua, negatiiviset sellaiset tulee sivuuttaa mahdollisimman nopeasti. Alan tästä ajatella, ettei minulla saisi olla aikaa niin paljon kuin tarvitsen vain koska minun kuuluu päästä takaisin onnellisuuteen. Mutta jatkuva onnellinen elämähän on epärealistista. Pikemminkin on olemassa elämä, joka koostuu erilaisista hetkistä: myrskyisistä, puolipilvisistä ja aurinkoisista hetkistä.

Hetkessä eläminen yhdistetään onnellisuuteen, koska kun koko ajan elää hetkessä, on onnellinen. Elämä on kokonaisvaltaisestikin onnellista, sillä jokainen hetkikin on sellaista. Minun on aina ollut haasteellista pysyä mukana hetkessä, sillä katoan helposti oman pään sisään kauas todellisuudesta. Vain harvoin pääsen oikeasti mukaan hetkeen. En kuitenkaan koe, että tämä millään tasolla heikentäisi minun niin sanottua onnellisuuttani, vaikken olekaan jokaisessa hetkessä läsnä. Koen, että elämässäni on ollut onnellisiakin hetkiä, vaikka mieleni ei ollutkaan niissä mukana. Vaikken olekaan tarttunut hetkeen, olen silti voinut kokea onnellisuutta.

Miten onnellinen elämä sitten määritellään? Psykologi David Myersin mukaan onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää. Ihminen onnellinen, jos asiat on hyvin. On katto pään päällä ja pystyy elättämään itsensä. Näin ollen onnellinen elämä siis tarkoittaa, että kaikki olisi hyvin. Onhan se tavallaan niin, mutta onnellisuus on kuitenkin subjektiivinen käsite. Jos murehtii paljon erinäisistä asioista, ei välttämättä olekaan onnellinen, vaikka kaikki periaatteessa olisikin hyvin.

Minusta onnellisuus on asia, josta ei tarvitse stressata sosiaalisten paineiden takia. Jos tätä stressaa, ei ainakaan voi olla onnellinen. Sillä ei ole niin väliä, onko onnellinen ja läsnä jokaisessa hetkessä, kunhan edes joskus on onnellinen. Aina tulee uusia hetkiä, joista tarrata ja joissa elää niin kuin juuri siinä hetkessä parhaakseen kokee.

Tiia Tuomaala