My CMS

Miten vanhempien pitäisi tukea nuorta?

Huoltajat ja vanhemmat ovat luonnollisesti iso osa meidän nuorten elämää. He varmistavat hyvinvointimme siihen asti, että pystymme itse huolehtimaan edes jotenkin itsestämme. Heidän tekemisensä ja päätöksensä vaikuttavat osittain meidän päiviemme kulkuun, esimerkiksi kouluun ja harrastuksiin kulkemisten ja syömisiemme kannalta. He toimivat monelle nuorelle esikuvina, ja heitä halutaan yleensä miellyttää. Vanhempien ja huoltajien tuki on siis monitasoista ja tärkeää, varsinkin lukiolaisen elämässä. Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin huolehtivaisuus ja rakkaus muuttuvat yliampuviksi ja rajoittavat nuorta. Miten huoltajien ja vanhempien tulisi siis tukea nuorta?

Jotkut vanhemmat ja huoltajat ovat voineet käydä lukion, jolloin he ymmärtävät, minkälaista se on. Sen takia heidän neuvonsa voivat olla hyödyllisiä kriittisissä tilanteissa. Mutta ne ovat neuvoja, eivät sääntöjä, joita täytyy noudattaa armottomasti. Tietenkin sääntöjäkin pitää olla sopivasti, jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. Huoltajien pitäisi ohjata lukiolaista itsenäistymään ja itsensä löytämiseen. Usein kuitenkin vanhemmat ovat suunnitelleet lukiolaisten elämän hänelle valmiiksi, mikä saattaa olla ristiriidassa lukiolaisen oman suunnitelman kanssa johtaen riitoihin esimerkiksi ammatinvalinnoista. Valmis suunnitelma voi estää lukiolaisen kehittymisen omaksi yksilöksi ja mielenkiinnon kohteiden tutkimisen. Tällöin nuori ei elä omaa elämäänsä, ei koe omia opettavaisia virheitään, eikä pahimmassa tapauksessa nauti elämästään, jolloin elämisestä tulee pakotettua ja raskasta toisten miellyttämistä.

Vanhemmat myös ymmärtävät koulutuksen merkityksen työllistymisessä ja yleisen sivistyksen perustana. Yhteiskunta asettaa ihanteilla ja arvoilla paineita, joiden seurauksena vanhemmat voivat alkaa kannustamisen sijaan painostamaan ja pakottamaan nuorta muun muassa tekemään hänen omien toiveidensa vastaisia päätöksiä. Nuori voi esimerkiksi haluta ammattikouluun, mutta vanhemmat toivovat hänen menevän lukioon. Sama idea pätee myös nuoren motivaation ollessa matalalla, jolloin vanhempien kannustus opiskeluun voi muuttua pakottamiseksi, joka ei varsinkaan nosta motivaatiota. Kannustus opiskeluun voi myös naamioitua kieltoihin ja rajoitteisiin esimerkiksi sosiaalisessa elämässä (esim. harrastuksien toissijaistaminen). Tällöin nuoren yleinen hyvinvointi kärsii ja stressi kasvaa, koska opiskelun aiheuttamia suuria paineta ei pääse purkamaan. Toisaalta vanhempien asettaman mallin synnyttämät paineet voivat yksilöllisesti nostaa opiskelijan motivaatiota, jolloin kannustus on naamioitunut hyvällä tavalla.

Perheenjäsenet ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa, jonka takia tunteet voivat alkaa helposti jylläämään. Kaikki aiemmin mainitsemani asiat pohjautuvat tunteisiin: opiskelijaa ohjaavat yleensä mielenkiinto ja intohimo, huoltajat haluavat parasta lapsilleen, ja nuoret yrittävät miellyttää heitä. Harmillista kylläkin, ihmiset osaavat olla itsekkäitä ja sitä ei aina välttämättä itse huomaa. Huoltaja voi sanoa itselleen ajattelevansa nuoren parasta rajoittaessaan tai suunnitellessaan hänen elämäänsä, vaikka oikeasti huoltaja haluaa itse tuntea tyytyväisyyttä ja varmuutta. Samanaikaisesti nuori voi kokea suurta tyytymättömyyttä ja surua, koska hän ei voi toteuttaa itseään. On siis äärimmäisen tärkeää, että huoltajat ja vanhemmat ajattelevat, mutta ennen kaikkea kuuntelevat, nuoren tunteita, ajatuksia ja ideoita, koska niihin hänen onnellisuutensa perustuu. Rajoitukset ja suunnitelmat suojelevat huoltajaa mielipahalta nuoren elämän kustannuksella.

Miten vanhemmat voivat siis tukea nuorta? Mielestäni kolme tärkeintä asiaa ovat neuvot (ei suunnitelmat), kannustus (ei pakottaminen) ja lukiolaisen tunteiden kuuntelu (ei vain omien). Nuoren tulisi kokea elämässä vastoinkäymisiä sekä hulluja ja tyhmiä asioita, koska se on elämää. Nämä asiat mahdollistavat hänen identiteettinsä kehittymisen ja muokkautumisen. Identiteetin vahvistamisen takia nuoren tulisi myös saada päättää joistain tulevaisuuden asioista, esimerkiksi jatko-opinnoista ja niihin liittyvistä seikoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuori pitäisi jättää oman onnensa nojaan räpiköimään koulumaailman mereen, vaan sitä, että vanhemmat antavat nuorelle tilaa elää ja kasvaa omaksi itsekseen.

Ida Seluska