My CMS

Tabut näyttämöllä

Monologikurssi eli draaman kolmoskurssi, oli hyvin opettavainen kokemus niin meille opiskelijoille kuin opettaja-ohjaajallemme Ilona Ruohomäelle. Prosessi ei ollut lyhyt tai helppo, mutta silti pyrimme nauttimaan joka hetkestä. Ihanaahan se olikin! Tavoitteena oli saada esitys valmiiksi ja mahdollisimman hyväksi. Ja valmishan siitä tulikin.

Tabut ovat kipeitä asioita, joista ei puhuta. Joten me päätimme puhua juuri siitä, mistä yleensä vaietaan. Kateus, alkoholi, väkivalta.. jokaisella on luurankoja kaapeissaan ja me paljastimme ne luurangot. Ei pakotietä, enää ei selviä selittelyllä. Nyt on vain pakko puhua.

Prosessi aloitettiin ideoimisella ja kun aiheemme oli selkeä, oli jokaisen aika etsiä  teksti, joka miellytti ja jota olisi mukava lähteä työstämään.  Tekstien etsiminen oli ainakin itselleni hyvin stressaavaa, sillä teksti on kuitenkin pohja, jonka päälle oma ilmaisu rakennetaan. Osa kirjoitti tekstinsä itse, osa käytti biisien sanoituksia, kirjan katkelmia, mistä nyt sattuikin itselleen sopivan tekstin löytämään. Ilona suunnitteli tekstien järjestyksen niin, että kokonaisuus on järkevä ja sitten alettiinkin käymään läpi hieman sitä, mitä muissa kuin monologiosuuksissa tehdään. Nämä alkuvaiheen suunnitelmat muuttuivat roimasti prosessin edistyessä ja vain pienet osaset pysyivät samanlaisina lopputulokseen.

Oman monologin harjoittelua ja työstämistä tehtiin paljon kotona ja kaikki saivat myös lisätreenejä, joissa keskityttiin Ilonan avustuksella vain siihen omaan monologiin, omaan tähtihetkeen. Ilonakin mainitsi, että haluaa jokaisen opiskelijan tuntevan olevansa tähti, edes sen hetken, mitä oma monologi kestää.

Pahin vihollisemme oli aika, joka uhkasi pahasti loppua kesken. Hioimme esitystä myös iltapäivisin koulun jälkeen, kun oppitunnit loppuivat kesken. Vaikka nälkä ja väsymys tulivat osaksi iltatreenejämme, hymymme ei hyytynyt.

Loppujen lopuksi esitys saatiin kuitenkin kasaan ja ylpeitähän me olimme tuotoksestamme. Esityksen esittäminen oli ehkä kaikista jännittävin osuus (yllätys!), ja loppujen lopuksi jokainen ylitti itsensä Pyramiditeatterin näyttämöllä.

Teksti Emma Kostama
Kuvat Markus Apila