My CMS

Sosiaalista etäisyyttä

Uusi koronavirus alkoi leviämään tämän vuoden alussa rajusti. Kirjoittamisen hetkellä (23.3) tartuntoja on todettu 372 146 kappaletta 195 eri maassa. Suomessa näistä on 700 kpl. Hallitus ilmoitti 15. maaliskuuta lukioiden lähiopetuksen keskeyttämisestä ja tässä sitä nyt sitten ollaan: viikko itsenäistä etäopiskelua takana, ja vähintään kolme edessäpäin.

Omalla kohdallani tilannehan oli aluksi mitä epätoivotuin. Kykenen opiskelemaan ahkerasti koulun ulkopuolella melkeinpä missä vain, mutta en pysty työskentelemään kokopäiväisesti, useana päivänä peräkkäin, samojen neljän seinän sisällä ilman hulluksi menemistä. Tämän takia minulle järjestettiin opiskelutila yhteen ylimääräisistä huoneistamme, jotta voisin käydä siellä ”tunneilla” ja sitten tulla omaan huoneeseeni ”välitunnille”. Lisäksi puoli tuntia myöhäisemmät herätykset, kotona mätäneminen ja liikkumisen vähyys tuntuivat oudoilta, joten päätin, että käyn joka aamu jonkun koiramme kanssa 15-30 minuutin kävelyllä voidakseni sanoa käyneeni jossain päivän aikana.

Ensimmäinen etäkoulupäivä alkoi hyvin, tasan kello 8.15. Minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa päivän kulusta, mikä oli huono idea. Aika kului kuin siivillä, mutta silti koulutöiden määrä tuntui loputtomalta. Lopetin kello 16.15 ja pidin vain tunnin verran taukoja. Olin aivan puhki ja ensimmäinen ajatukseni oli: ”Nyt vielä läksyt.” Mutta eihän niitä ollut, koska olin tehnyt ne jo, ja löysin heti yhden plussan itsenäisestä opiskelusta.

Otin opikseni ensimmäisestä päivästä ja suunnittelin viikon muut päivät tarkemmin. Uudet rutiinitkin syntyivät melko helposti, minkä myötä päivät alkoivat saamaan tietyn rytmin: 6.30 herätys, 7.30 kävely, 8.15 opiskelemaan, 11 lounas, 11.30 opiskelemaan ja noin 16 aikaan kone kiinni (välillä tietenkin taukoja!). Pyrin sitoutumaan rutiiniin, jotta tilanne tuntuisi arkipäiväisemmältä. Opin myös, mitkä oppiaineet, joissa ei ole etätunteja, vaativat enemmän työtä, jolloin pystyin priorisoimaan ne päivän alkuun. Tämä onkin etäopiskelun toinen plussa. Loppu viikko meni oikein mallikkaasti.

Haittapuoliakin ilmeni. Piti miettiä itse, mitä söisi lounaaksi, välillä ilmeni mökkihöperyyttä, epävarmuus tulevasta kaihersi mieltä ja ei nähnyt kavereita. En nähnyt oikeastaan ketään muita kuin perheenjäseniäni maanantaista torstai-iltaan asti, kunnes kävin ostamassa eväitä englannin yo-kirjoituksiin. Aloin tajuamaan, kuinka paljon ikävöin OSYKin ilmapiiriä, opettajia ja opiskelijoita. Vaikka englannin yo-kirjoitukset ja siellä tavatut tutut sekä opettajien etätunnit helpottivat hieman ikävää, lasken päiviä koulun penkkiin palaamiseen (jos nyt sitten päästään, vain aika näyttää).

Teksti ja kuvat Ida Seluska