My CMS

Nykypäivän Saarijärven Paavot

Johan Ludwig Runebergin vuonna 1830 kirjoittama runo Saarijärven Paavo on varmasti meille kaikille tuttu. Runeberg maalaa runossaan kuvaa sitkeästä, nöyrästä ja työtä pelkäämättömästä talonpojasta. AI5-kurssilla opiskelijat pääsivät tänä keväänä luomaan omia kuviaan nykypäivän Saarijärven Paavosta. 

Nykypäivän Saarijärven Paavo

Saarijärven kuppeessa asui ennen Paavo
Paavo oli ahkera, päätyi töihin Helsinkiin
Helsingistä Paavo löysi rinnalleen toisen miehen
Onnellisina elivät he vain pienen hetken

Iski korona Suomeen
Menetti työnsä Paavo
Äijäkin lähti menee
Ei suostunut elättää Paavoo

Mutta lannistunut Paavo ei
Sillä idean tuo keksi
Oman yrityksensä perustaahan hän jei
Ja mammonaa tuli tarpeeksi

Paavo jatkoi elämäänsä onnellisena
Uuden miehen löysi
Tuo retku töitä tehnyt ei
Paavo elättäjäksi pääsi

Henna Huovinen

***

Saarijärven Paavo kaupassa vaeltaa,
ei näy makaronia, ei jauhelihaa.

Kärryt törmäilevät, hurjasti, kun perheenäiti ryhtyy taistoon,
viimeisestä nuudelipaketista.
Paavo on jo aikamies, vetreys kadonnut kuten ihmisten järki,
ei Paavolle mitään käteen jää.

Paavo kotiin vaimon luo lähtee,
suru puserossa, ei ole vessapaperia, ei käsidesiä.

Vaimo surkuun yhtyy, milloin kauppojen hyllyt taas täyttyy?
Paavo ei vastausta osaa antaa,
ei vanha mies kaupassa voi ikuisesti ramppaa.

Pelastus tuli,
postiluukku kävi.
Ei näy makaronia, ei jauhelihaa, eikä enää surkua puserossa.
Naapurin likka, hiljainen,
oli tiputtanut ovesta lappusen.

Ei tarvii Paavon itseään soimata,
ei sairastua, nälkään nääntyä.
Naapurin likka tarjosi avun,
ei tarvitse yksin pärjätä.

***

Helsingin kaupunkiseuduilla asui
asunnossaan pienessä Paavo,
istui, naputti hartaasti tietokonettaan;
mutta presidentiltä vapautta toivoi.
Ypöyksikseen ja hiljalleen hän siinä
karanteenin loppua varttoi,
yöt valvoi, nyyhki, kyyneliään pyyhki.

Noel Haataja
Saana Luokkanen

 

***

Karanteeniin arestoituna asui koko muun kansan kanssa eräs
Saana.
Ihan hauskaa oli aluksi lomako tässä on tullunna
Niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan
Siinä vaiheessa ensinnä alkoi tukalaksi mennä
Kouluruoan menness’ oli opiskelijakukkaro tyhjä
Niin oli myös keskustan tiet ja kaupan leipähylly
Mutta luopunut ei toivostain

Tuli arviointiviikko ja tukalaksi kävi meno
Toinen vitsaus oli tullunna muodossa kasaantunitten
kouluhommain
Mutta luopunut ei toivostain
Kolmannen vitsauksen moumentti
Tuli tieto karanteenin pitennyksestä ja järjen näki hän jo
kaikkoamaan lähtevän
Mutta luopunut ei toivoistain

Neljännen vitsauksen kohdalla alkoi mieli olla murz’ murz’
Kaikki ol’ peruttu toivotaan ettei kesätyöt
Kesän kaikki tienestein
Ei kai taas ole niin että kukkaro tyhjä
Mutta eloss’ ainakin vielä lol ‘’’’’’’’’’’’’’’’’

***

Saarijärven perukoilla asui omakotitalossaan Paavo,
rehti ja reipas, jolle maistui työnteko ja maitokaakao.
Ei paljoa stressannut Paavoa vaimo tai politiikka,
kunnes kympin uutisia kohahti Saarijärvellä joka iikka.
Oli Suomeen tullut tauti suoraan Kiinan lepakoilta, mikä kansan sai villiksi ja maailman pois sijoiltaan.
Niin vietiin säilykkeet, makaronit ja vessapaperit,
ei ollut köyhälle Paavolle kyseessä mitkään kekkerit.
Mut ei Paavo lannistunut, vaan uskoi hallituksen turvaan, ja lopulta sai kuin saikin Paavo taas velliä turpaan.
Kun Paavo ei hamstrannut ja luotti ruokamäärän normaalin
riittävän,
täyttyi onnesta myös Saarijärven kauppiaan sydän.
Lopulta mallia Paavosta otti koko kansa,
jonka ansiosta koronakaranteenistakin selvisi kuka tahansa.

***

Kaupungin keskustassa asui
pienessä yksiössänsä Paavo,
lempeä, hoiti ahkerasti työasioitaan;
mutta YT-neuvottelut kolkuttelivat olalla.
Niin, korona se työpaikan saattoipa viedä,
ei vielä kas Paavo työnantajan vastausta tiedä,
hiess’ otsan hän sähköposteja kuitenkin laitteli.

Tuli maanantai, ei ilmoitusta,
Paavon työkaveritkin miltei meinas’ hulluks’ tulla;
Tuli tiistai Paavo katsoi ikkunasta,
kadut tyhjinä, ei leikkipuistoissa yhtään lasta;
Tuli keskiviikko, Paavolla ilmoitusääni soi,
3 kuukauden lomautus, oi voi.

Tukkaa riistäin Paavo ajatteli ääneen:
”Voi ei mites minä nyt pärjäilen,
tiesin että pian se tieto saapuu,
mutten siihen niin hyvin ollut valmistautunut;
kaupassakin pitäisi käydä,
kai viime kuun palkasta jotain taisi jäädä”

Tuli torstai Paavo kävi kaupassa,
sai hän vähän vessapaperiakin ostettua;
tuli perjantai, viikonloppu alkamaisillaan
ja Paavo kovasti odotteli lauantai-iltaa.
Tuli lauantai ja Paavo meinas’ baariin lähtä,
mutta baarithan on kiinni! Paavo mitäs sinä selität?

Siiri Hemmi

***

Pohjois-Pohjanmaan mailla asui Paavo,
Oulun maalla Tuirassa,
töis käy hän S-marketissa,
hyv sujui kaupankäynti ja kaikki oli hyvin

Sitten iski epidemia,
vei se vessapaperitkin hyllyst
ja kuivamuonat
Uusi vihollinen,
korona nimeltään,
iski kiinni rajat ja koulut,
karanteeniin kaikki joutui.

Kaupoissa alkoi extramyynti ja kauan se kesti,
lopulta korona kuriin saatiin,
raiteilleen palasi talous, koulut ja ihmiset,
nyt arki rullaa kuin ennenkin,
eikä vessapaperihyllykään tyhjän ole.

Tekstit ja kuva AI5-kurssilaiset