My CMS

Omaa polkua kulkien loistaviin yo-todistuksiin

Iida Keskinen ja Vellu Käräjäoja ovat vuoden 2020 poikkeuksellisen kevään ylioppilaita. Kaksikkoa yhdistävät osykilaisuus, korkea motivaatio opiskeluun, työtä pelkäämätön asenne elämään ja liuta komeita laudatureja. Käräjäoja on tullut monelle osykilaiselle tutuksi koulun ympäristötiimin yhtenä keulakuvana, ja Keskinen puolestaan on loistanut koulun Pyramiditeatterin lavalla. Pysähdytäänpä hetkeksi heidän kanssaan pohtimaan lukioaikaa, osykilaisuutta ja myös tulevaisuutta.

Keskinen kertoo tulleensa OSYKiin draamaopintojen takia, mutta teatterin ja draaman opintojen lisäksi OSYKissa vaikutti olevan erityislaatuinen ilmapiiri, joka vetosi Keskiseen. Hän kuvailee ensimmäistä lukiovuottaan ihanaksi, kun hän tutustui uusiin ystäviinsä ja löysi lukio-opinnoista itseään kiinnostavia aineita. Keskinen vietti toisen lukiovuotensa Tanskassa, minkä jälkeistä aikaa lukiossa hän kuvailee pragmaattiseksi ja olennaisuuteen keskittymiseksi. Vaikka paluu vaihdosta tuntui hankalalta ja abivuoden paineet tuottivat välillä päänvaivaa, vuosiaan Maunonkadulla Keskinen kuvailee antoisaksi ja idearikkaaksi ajaksi. Lukioaika on opettanut jopa niin paljon elämästä ja itsestä, että hänellä on vaikeuksia tiivistää aikaa sanoin. ”OSYK on siitä harvinainen koulu, että siellä niin monet, minä mukaan lukien, ovat todella voineet kokea olonsa kodikkaaksi. Siitä kannattaa pitää kiinni, ja tulevaisuudessa panostaa erityisesti siihen, että kaikenlaiset äänet ja mielipiteet tulevat koulussa hyväksytyiksi, etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta toisten vilpitön kuunteleminen ja sananvapauden kunnioittaminen puolin ja toisin ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita, mikäli haluamme pysyä sivistyneinä olentoina apinoiden maailmassa”, Keskinen pohtii.

Keskisen ylioppilastodistuksessa komeilee neljä laudaturia äidinkielestä, englannista, yhteiskuntaopista ja maantieteestä sekä kaksi eximiaa historiasta ja ruotsista. Syksyn kokeisiin hän kertoo aloittaneensa valmistautumisen kaksi kuukautta ennen koitosta ja kevään koekirjat avattiin joulukuussa. Keskinen kertoo menestyneensä aina hyvin koulussa ja pitäneensä opiskelemisesta. Lukuloma tuntui jopa hyvältä, koska silloin sai keskittyä täysin siihen, mikä kiinnosti itseä. ”En minä kuitenkaan mikään yleisnero ole ikinä ollut, ja esimerkiksi matemaattiset aineet ovat tuottaneet oman osuutensa yleissivistykseen liittyvistä päänsäryistä”, hän luonnehtii.

Keskinen korostaa, että kurssityömäärien, yo-kokeiden ja mahdollisten jatko-opintouhkakuvien keskellä on syytä pitää hyvää huolta itsestään ja nukkua tarpeeksi. Keskinen puhuu myös oman ja aidon motivaation sekä priorisoimisen tärkeydestä. Hän kannustaa luopumaan päättömästä suorittamisesta ja tekemään koulun ulkopuolelta mielenkiintoisia asioita, koska kukaan ei jaksa tai pysty opiskelemaan koko ajan. Hän kuvailee paineensietokykyään hyväksi, vaikka kevään koepäivien yllättävä aikaistaminen aiheutti paniikkia myös Keskisessä.

Unelmien täyttymys olisi päästä opiskelemaan teatteritaiteen parissa, mutta koska ovet eivät vielä tänä keväänä avautuneet Teatterikorkeakoulun ohjauslinjalle, Keskinen suuntaa näillä näkymin maantieteen opintojen pariin, joista hän on myös todella innoissaan. ”Haluaisin olla työssä, joka on sen verran merkityksellistä, että se oikeuttaa olemassaolon vääjäämättömän kärsimyksellisen luonteen”, Keskinen suunnittelee.

Käräjäoja miltei pahoittelee heti aluksi sitä, että hänellä ei ole kerrottavanaan hurmaavaa kehityskaarta kouluvuosistaan, koska hän luonnehtii olleensa samanlainen nörtti niin peruskoulussa kuin lukiossa. Lukiossa hän kuitenkin on saanut olla sellainen opiskelija kuin olisi halunnut olla jo peruskoulussa. Hän on saanut ottaa enemmän vastuuta, valita kiinnostuksen kohteitaan ja hän on päässyt kokeilemaan haastavampiakin asioita. Hän kuvailee lukion aloittamisen olleen mielettömän vapauttavaa.

Vähällä oli myös se, että Käräjäoja olisi kävellyt veljensä jalanjäljissä Oulun Lyseon lukioon, mutta OSYKin käyneen siskon kokemukset OSYKista ja tarinat Maunon hengestä sekä tutustumispäivänä koettu lämmin ilmapiiri saivat Käräjäojan suuntamaan Maunonkadulle. Hän kuvailee OSYKia toiseksi kodikseen, jonne on ollut aina turvallista ja mukavaa tulla, jopa kahdeksanaamuina. ”Lukioaika on opettanut, että olen hyvä omana itsenäni ja että osaan ja pystyn, jos vain haluan. Olen myös kiitollinen siitä valtavasta tietomäärästä, jonka aivokoppani on saanut ottaa vastaan lukion aikana”, Käräjäoja kertoo. Hän sanoo, että OSYK sopii kaikille, niin taiteellisille kuin muista aloista kiinnostuneille. Hän itse kertoo kuuluvansa jälkimmäiseen ryhmään ja viihtyi lukiossamme mainiosti suorittamatta yhtään draaman kurssia, ja kuvataiteestakin hän teki vain pakolliset opinnot.

Lukiossa Käräjäoja uskalsi keskittyä niihin oppiaineisiin, joista hän oli itse kiinnostunut. ”Elämä ei tule kaatumaan siihen, jos vaihtaa pitkästä matematiikasta lyhyeen tai jättää koko kyseisen aineen kirjoittamatta. Pitkää matematiikkaa ja sen kirjoittamista hehkutetaan nykyään niin paljon – varmasti ihan syystäkin – että itsekin lyhyen matematiikan käyneenä ja ruotsin matematiikan sijasta kirjoittaneena olen tuntenut itseni välillä jollain tapaa epäonnistuneeksi. Epätoivon hetkinä olen miettinyt, että elämäni on nyt luultavasti pilalla, eikä mikään koulu halua minua opiskelijakseen. Nyt olen kuitenkin lähinnä onnellinen, että keskityin aineisiin, joista oikeasti pidin ja jätin matematiikan opiskelun muille”, hän rohkaisee nykyisiä ja tulevia lukiolaisia.  

Käräjäoja on ollut monessa mukana opintojensa ohessa. Hän on ollut tuutoritoiminnassa, vaikuttanut keskeisenä hahmona koulun ympäristötyöryhmässä ja osallistunut Tukholma-kurssille. Hän kertoo olevansa huono puhumaan lukiolaisten työmäärästä tai jaksamisesta, koska hän kokee tulevansa toimeen vähemmällä levolla ja latautuvansa nopeasti. Hän on kuitenkin hyvillään siitä, että lukiolaisten jaksamiseen kiinnitetään huomiota ja siitä keskustellaan.

Se, miten Käräjäoja valmistautui yo-kokeisiin, vaihteli paljon. Selvää oli kuitenkin kaikkien aineiden kohdalla se, että pelkkien oppikirjojen tietomäärä ei riittänyt. Käräjäoja kertoo kuunnelleensa esimerkiksi kielissä podcasteja ja radiota ja lukeneensa artikkeleita englanniksi. ”Muutenkin jätin kielissä oppikirjojen pänttäämisen melko pieneen rooliin, sillä koin oppimisen olevan helpompaa ja nopeampaa esimerkiksi medioita hyödyntämällä. Uskonnossa ja maantieteessä olin hieman järjestelmällisempi, ja kävin kaikki kurssikirjat läpi muistiinpanoja tehden. Tärkeintä oli mielestäni oppia hahmottamaan syy-seuraussuhteet ja asiat kokonaisuuksina. Välillä oli pieniä hankaluuksia tämän kanssa, sillä rakastan nippelitietoa ja turhia vuosilukuja”, Käräjäoja paljastaa. Monipuolinen valmistautuminen kannatti, sillä hän nappasi laudaturit maantieteestä, ruotsista, englannista, uskonnosta ja espanjasta ja eximian äidinkielestä.

Hän haluaa kiittää koko OSYKin väkeä keittiön henkilökuntaa myöten, joka mahdollisti päivittäin ilmaisen kouluruuan. Hän kuvailee kanssaopiskelijoitaan huipuiksi ja opettajia omistautuneiksi ja aidoiksi. Hän toivoo, että jokainen löytäisi itselleen mielekkään tavan oppia. ”Jos oppikirjojen selailu ei nappaa, älä keskitä liikaa voimia siihen. Jos taas uutisten lukeminen on tylsää, älä pakota itseäsi uutissivustolle uudestaan ja uudestaan. Älä katso kateellisena kaverin huolellisia muistiinpanoja ja mieti, että pitäisi varmaan itsekin tehdä noin hienosti. Kun opiskelutyyli on itselle mieluisa ja oppiminen hauskaa, kehitystä tapahtuu ihan huomaamatta. Pitäkää myös itseänne niskasta kiinni ja noudattakaa suunnitelmaa, jos sellainen löytyy”, hän ohjeistaa.

Käräjäoja aikoo pitää lukion jälkeen välivuoden, mutta millainen siitä tulee, on vielä epäselvää. Maailmanlaajuinen poikkeustilanne saattaa vesittää suunnitelmat Ruotsiin töiden perässä muuttamisesta, mutta varmana Käräjäoja pitää sitä, että välivuoden jälkeen hän palaa koulunpenkille. Se, missä koulussa hän aloittaa opintonsa, on vielä harkinnassa. Kielet ja uskontotiede kiinnostavat ja mahdollisuus opiskella Ruotsin yliopistossa on varteenotettava vaihtoehto. Kovin pitkällisiä tulevaisuudensuunnitelmia Käräjäoja ei halua tehdä, mutta yhdestä asiasta hän haluaa pitää kiinni tulevaisuudessakin – pilkkeestä silmäkulmassa, sillä elämä ei lopulta ole niin vakavaa.

Teksti Minna Korpierkki
Kuvat Iida Keskinen ja Vellu Käräjäoja