My CMS

Lukiomme uusin silmin

Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion käytävät ovat täynnä elämää. Alakerran suuri aula on täynnä enimmäkseen ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita. Abit ovat siirtyneet etäopetukseen pysyäkseen terveinä ennen syksyn yo-kokeita, mutta seinistä kaikuu silti kovaääninen puhe ja nauru. Keskustelunpätkiä niin viikonlopuista, lähestyvästä arviointiviikosta kuin pitkän matematiikan mahdottomuudesta leijailee kaikkialla ympärillämme istuessamme käytävän varrella olevassa pöydässä tietokoneidemme kanssa. Kellon lähestyessä tunnin alkua opiskelijat alkavat valua hitaasti käytäviltä luokkiin.

Lukio ei alkanut kuten kuvittelimme: korona sotki myös meidän lukion aloituksemme. Ei isoja koko koulun tervetuliaisjuhlia eikä kokoontumisia, kummalliset ruoka-ajat kesken oppituntien, jatkuva käsidesillä lotraaminen sekä etätunnit ovat tehneet lukion alusta useille uusille lukiolaisille epäilemättä unohtumattoman kokemuksen. Siinä missä lapsuudessa kouluun mentiin vaikka kuolemansairaana, koska ”ei ole tarpeeksi kuumetta”, nykyään jo pieni flunssa tekee kenestä tahansa etäopiskelijan vähintään viikoksi koronatestien takia. Korona-ajan hengessä myös yksi haastattelemistani ensimmäisen vuoden opiskelijoista Matilda Hietala vastasi haastatteluuni etänä.

Etsin käsiini tätä juttua varten myös muita OSYKin uusia tulokkaita. Ruokalan pöytään saavuttuani viereeni istuu Peppiina Kouva, Antti Kähkönen, Lilja Laine, Kaisa Koppel, Anna Kantola ja Aleksi Kosunen. Mainitsen tekeväni juttua koulun lehteen ja kysyin, suostuvaisivatko he pikaiseen haastatteluun. Ryhmä suostuu, ja kaivan muistiinpanovälineeni esille.

”Onko lukio vaikeampaa kuin kuvittelit? Ovatko kurssit vaikeita?

Niin etähaastateltava kuin ruokalan väki ovat yhtä mieltä siitä, että lukio on huomattavasti yläkoulua vaikeampaa. Keskustelu kulkee vapaana ja kaikki löytävät asioita, jotka tuntuvat itselle vaikeilta. Samat asiat pyörivät keskustelussa. Opiskelun aikatauluttaminen on vaikeaa, eikä se todellakaan aina huvittaisi. Opettajat etenevät kovaa vauhtia, eikä kursseilla pysy aina kärryillä. Jo matematiikan ensimmäinen kurssi aiheuttaa harmaita hiuksia. Kukaan ei vielä oikein hahmota, kuinka paljon ja mitä oikeastaan pitäisi osata kurssin sisällöstä. Mihin panostaa ja kuinka paljon?

Mitä mieltä olet OSYKin ilmapiiristä?

Pöydässä on hetken hiljaisuus, joka katkeaa Antin todetessa sen olevan mahtava. Kaikki nyökkäilevät. OSYK on ollut kaikkien mielestä poikkeuksellisen mukava paikka aloittaa lukio-opinnot. Kavereita on ollut helppoa saada ja keneltä tahansa uskaltaa mennä kysymään neuvoa. Koulu on täynnä reippaita ja juuri niin suvaitsevaisia opiskelijoita, kuin sen maine sanoo.

Ajatuksia tulevasta arviointiviikosta?

”Itkettää”, kuuluu kolmesta suusta yhtä aikaa. ”Pelottaa”, Kaisa toteaa nauraen. ”No en minä nyt oikein tiedä. Minulla on ihan varma olo”, Antti toteaa. Koko muu pöytäryhmä kääntyy katsomaan häntä varsin epäuskoisesti. ”Mitä?”, hän kysyy ihmetellen. ”Ei me selvitä hengissä”, Lilja toteaa kauhunsekaisesti hymyillen.

”Tuleva arviointiviikko pelottaa tietysti, eikä kaikki kurssien asiat ole todellakaan vielä hallussa. Onhan se kuitenkin uusi kokemus, ja saa nähdä, kuinka hyvin on oikeasti opiskellut ja mitä kursseilta on jäänyt päähän”, jatkaa Matilda samoilla linjoilla. ”Töiden jakamisen kanssa on ollut vielä vähän ongelmia, mutta kyllä siitäkin selviää, kunhan opiskelun rytmiin pääsee kiinni.”

Oliko OSYK sinulle oikea valinta? Yllättikö jokin?

Ruokalan pöytä hiljenee, ja kaikki katsovat minua ihmeissään. ”No todellakin oli”, kuuluu vierestäni. ”Oli”, Anna toteaa naurahtaen. Ketään ei ainakaan vielä kaduta tai jos kaduttaakin, sitä ei myönnetä. ”Portaita on paljon”, kaikki naurahtavat ja ovat samaa mieltä. ”Koulun meininkiin ja sykkeeseen oli yllättävän helppoa päästä mukaan”, Kaisa toteaa.

”OSYK oli minulle ehdottomasti oikea valinta. OSYKissa on helppo olla, ja täällä on hyvät opettajat. Yllätyin, kuinka helppoa täällä liikkuminen loppujen lopuksi on. Koulun esittelykierroksilla kaikki kertoivat, kuinka helppo täällä on eksyä”, Matilda vastaa.

Kiitän kaikkia haastateltavia ja viemme astiamme pois. Kaikki lähtevät omille tunneilleen moikkaillen ohimeneviä kurssikavereitaan. Kyllä meistä vielä hyviä lukiolaisia tulee.

Teksti Eevi Kainulainen
Kuvat Eevi Kainulainen ja Minna Korpierkki