My CMS

Lukuvinkkejä syksyyn

Syystuuli leikittelee puiden latvoissa ja yhä useammat lehdet ovat liittyneet vuoden kauneimpiin tanssiaisiin; syksy on jo pitkällä. Iltojen pimetessä ja syysloman ollessa aivan nurkan takana moniin iskee halu kaivautua viltteihin, juoda kupillinen teetä ja kadota hetkeksi hyvään romaaniin. Mutta mihin kirjaan tarttua?

Viime vuosina olen itse ottanut syksyn tunnelmointilukemisen niin tosissani, että kynttilänvalossa siristellyt tunnit ovat koituneet silmilleni kohtalokkaiksi: lähinäköni on nyt jossain keski-iän reilusti ylittäneen tasolla. En millään suostu uskomaan, että pimeässä lukemisen ja näön heikentymisen välinen yhteys olisi myytti. Se, että uhrasin näkökykyni kaunokirjallisuudelle, kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin huono geeniperimä. Katson joka tapauksessa olevani pätevä suosittelemaan muutamia romaaneja, jotka kannattaa lukea juuri syksyllä. Nämä teokset ovat helmiä, jotka jokaisen kannattaisi mielestäni lukea.

1. Dorian Grayn muotokuva, Oscar Wilde (1890)

Viktoriaaniseen Lontooseen sijoittuva Dorian Grayn muotokuva on Oscar Wilden tunnetuin teos ja yksi kaunokirjallisuuden merkittävimmistä klassikoista. Nuori Dorian Gray toivoo, ettei hän koskaan vanhenisi vaan pysyisi ikuisesti yhtä kauniina kuin hänestä maalattu muotokuva. Maalaus saisi hänen sijastaan kantaa kaikki ikääntymisen merkit ja muuttua rumaksi. Kun toive käykin toteen, päästää Dorian irti kaikista moraalin kahleista ja heittäytyy kokonaan hedonistisiin nautintoihin. Olihan kauneus elämän ainoa tavoittelemisen arvoinen asia ja hän oli nyt sen herra.

Kun miehen kaunis ulkomuoto pysyy koskemattomana, muuttuu hänen muotokuvansa täysin tunnistamattomaksi. Maalaus kuvastaa Dorianin turmeltunutta sielua, jota tahraavat nyt kaikki tämän synnit ja paheet. Kasvoilla on julma hymy, suunpielessä itsekkyyden juova ja käsissä verta.

Romaani on nerokas tutkimus ihmisessä piilevästä pahuudesta ja pinnallisuudesta. Teoksen painopiste on sen filosofisissa teemoissa, estetiikan ja moraalin välisessä konfliktissa. Romaani on varoittava esimerkki siitä tuhosta, johon sokea kauneudentavoittelu ja hedonismi johtavat. Kertomuksen pohjimmainen pahuus ja epätoivo piilottelevat sen kauniin ja lyyrisen ilmaisun takana, mikä tekee lukemisesta lumoavaa. Kauneuden lopulta lakastuessa vain nuo kaksi jäävät jäljelle. Wildeltä kannattaa ehdottomasti lukea myös tämän humoristinen ja kevyt pienoisromaani, Cantervillen kummitus (1887).

2. Romantiikkaa

Aina syksyisin huomaan palaavani goottilaisromanttiseen kirjallisuuteen. Emily Brontёn Humiseva harju (1847) ja Charlotte Brontёn Kotiopettajattaren romaani (1847) löytyvät genren tunnetuimpien klassikoiden joukosta. Romaanit lienevät kaikille entuudestaan tuttuja mutta jos niitä ei ole vielä lukenut, kannattaa se tehdä nyt.

Aavemaiset Englannin nummet, yksinäiset ikivanhat kartanot ja romaanien kaunis ilmaisu ovat omiaan luomaan syksyistä tunnelmaa. Varoitan kuitenkin, että jos kaipaa pehmeää ja herkkää romantiikkaa, nämä kirjat tulevat olemaan enemmän kuin pettymys. Etenkin Humiseva harju tasapainottelee jossain romantiikan ja tragedian välissä kallistuen ehkä jälkimmäiseen. Se kertoo syvästä mutta tuhoisasta rakkaudesta yrittämättä kuitenkaan puolustella sitä. Teos näyttää, miksi tällainen romanssi on luonteeltaan vaarallista Tämän takia romaani kannattaakin lukea. Humisevan harjun rinnalla Kotiopettajattaren romaani on ehdoton mestariteos. Mielestäni ensiksi mainittu on nerokkaampi, mutta jälkimmäinen lukukokemuksena helpompi ja miellyttävämpi. Siinä missä Humiseva harju repii lukijan sielun kappaleiksi, Kotiopettajattaren romaani jättää vielä jotain koskemattomaksi. Siksi se ehkä kannattaa lukea ensimmäisenä.  

Koska Brontёn sisarten teokset ovat kaikessa kauneudessaan aika raskaita, suosittelen myös Jane Austenin romaania, Neito vanhassa linnassa (1817). Se on Brontёn teoksia kevyempi, mutta sisältää samoja kauhuromantiikan piirteitä – ainakin tavallaan. Romaani kertoo nuoresta Catherinesta, joka ihannoi goottilaisromanttista kirjallisuutta vähän turhankin paljon. Teoksen päähenkilö on Austenille tyypillisesti vahva sankaritar, ja juonen kannalta oleellinen rakkaustarina meinaa jälleen kerran jäädä kirjailijan nerokkaan satiirin ja kritiikin varjoon. Teos lähes pilkkaa kauhuromanttisia kirjoja ja tarjoaa siksi kiinnostavan näkökulman myös mainitsemiini Brontёn romaaneihin. Mikäli tämä genre tuntuu omalta, kannattaa lukea myös Gaston Lerouxin Oopperan kummitus (1910).

3. Kauhua ja jännitystä

Ensimmäisten yöpakkasten hiipiessä maahan ja harmaan sumun peitellessä maiseman moni haluaa käpertyä hyytävän kauhutarinan äärelle. En ole itse koskaan ollut suurin kauhukirjallisuuden ihailija, ja kirjat, joita suosittelen, käsittelevät siksi enemmän ihmisyyteen liittyviä teemoja kuin varsinaisia kauhuelementtejä. Nämä teokset eivät siis ehkä sovi lukijalle, joka odottaa kauhuromaanin olevan niin pelottava, että se vie mukanaan useammat kuin yhdet yöunet.

Ensimmäiset kauhukirjallisuuteen lukeutuvat teokset, joista pidin, ovat ehkä koko genren tunnetuimmat klassikot: Mary Shelleyn Frankenstein (1818) ja Bram Stokerin Dracula (1897). Nämä ovat siis sellaisia kirjoja, jotka kannattaa lukea, vaikka kauhukirjallisuus ei muuten kiinnostaisikaan. Frankensteinissa tiedemies löytää elämän salaisuuden, rakentaa ja herättää henkiin hirviön. Shelley kuitenkin kysyy lukijalta, kumpi on loppujen lopuksi pahempi: inhimillinen hirviö vai sen epäinhimillinen luoja.

Dracula on puolestaan vampyyrikirjallisuuden klassikkoteos, jossa käsitellään niitä asioita, jotka tuohon aikaan pelottivat ihmisiä kaikista eniten: ulkomaalaisia vaikutteita ja naisen seksuaalisuutta. Kirja on mielenkiintoinen lukukokemus näin 2020-luvulla. Pelottavinta onkin huomata, miten viktoriaanisen ajan ihanteet ja teemat ovat vieläkin pinnalla. (Huomaa, että teos löytyy myös lukion kirjallisuusdiplomin kirjalistalta!) Vampyyrikirjallisuudesta kiinnostuneille suosittelen myös Joseph Sheridan Le Fanun Carmillaa (1872), joka on yksi ensimmäisistä lajityypin edustajista. Uusin vampyyrifiktio ja puhtain kauhuromaani, jota uskallan suositella, on puolestaan Stephen Kingin Painajainen (1975). Se on myös oma suosikkini Kingin koko tuotannosta. Jos etsii laadukasta kauhutarinaa, ei tämän kirjailijan kanssa voi osua harhaan.

Joukkoon täytyy tietysti heittää vielä yksi murhamysteeri: Agatha Christien Kurpitsajuhla (1969). Kyseessä on helppolukuinen, kevyt mutta hyytävä romaani, joka nimestäkin päätellen kannattaa lukea juuri syksyllä. Myös minkä tahansa Agatha Christien dekkarin lukeminen lasketaan suoritukseksi lukion kirjallisuusdiplomissa.

4. Runoutta

Syksyn pimeinä iltoina ei pidä unohtaa runoutta. Oma suosikkini ja runokokoelma, jota suosittelen kaikille kyllästymiseen saakka, on Charles Baudelairen Pahan kukkia (1857)Alun perin ranskaksi julkaistu kokoelma kuvaa ihmisyyden kaikkia puolia niin raa’asti, että sen ilmestyessä Baudelaire ja kirjan kustantaja haastettiin välittömästi oikeuteen ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventamisesta. Tarvitseeko minun edes kertoa enempää?

Lyriikalle tuohon aikaan ominainen ylevä retoriikka luhistuu, kun Baudelaire taluttaa lukijansa aistilliseen, inhimillisten halujen ja kauneudenjanon puutarhaan, jossa hyve ja pahe leikkivät piilosta. Tuolla ihminen on se piste, jossa sielu ja ruumis leikkaavat ja yrittävät jatkuvasti alistaa toisensa.

Tämä on kokoelma, josta en saa ikinä tarpeekseni, vaikka sen lukeminen tuntuukin siltä, etteivät yön pimeys ja kylmyys pysy enää ulkona vaan tunkevat kaikkialta sisään. Pahan kukkia riisuu lukijansa ja jättää tämän lopuksi yksin pimeään, lakastuvaan puutarhaan. Se ei haittaa, sillä siellä oli joskus niin kauhistuttavan kaunista.

Baudelaire kirjoittaa parantumattomille romantikoille, pessimisteille ja masokisteille. Kokoelma ei siis sovi kaikille ja joidenkin mielestä se on kerrassaan luotaantyöntävä. Toisille Pahan kukkia voi kuitenkin olla sellainen teos, jota ei unohda koskaan. Siksi se on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Muita runoilijoita, joihin kannattaa tutustua nyt syksyllä. ovat ainakin Edgar Allan Poe (1809-1849), Emily Dickinson (1830-1886) ja Edith Södergran (1892-1923).

Syysloma on lanseerattu valtakunnalliseksi lukulomaksi, joten nyt jos koskaan on hieno mahdollisuus tarttua kirjaan ja klassikkoon ja matkustaa teoksen siivin.

Teksti ja kuvat
Tuuli Kankaansyrjä

 

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit