My CMS

Osykin henki kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Osykin käytävillä on syksyn aikana nähty useita uusia kasvoja. Yksi uusista opettajista on äidinkielen ja kuvataiteen opettaja, Maria Laakkonen. Muutama vuosi sitten hän käveli OSYKin käytäviä opiskelijana ja nyt opettajan roolissa.

Miltä tuntuu olla takaisin OSYKissa?

Maria: OSYkiin palaaminen on ollut jännittävää, mutta onneksi on kulunut melko pitkä aika omista opiskeluvuosista. Nykyinen työmatka on osittain sama kuin silloin opiskeluaikoina, joten siitä tulee sellainen tuttu fiilis. Opettajana OSYkin tilan hahmottaa eri tavalla. Käsitys tilasta ja sen funktioista on muuttunut. Enää ei ole sellaista odottelu- ja hengailupaikkaa jossain päin koulua, koska sellaista ei tarvitse. Hauskaa on ollut myös se, että osa nykyisistä opettajista on samoja kuin omana opiskeluaikanani. He kohtelevat minua nyt ihan tasavertaisena kollegana.

Miten Osyk on muuttunut vuosien varrella?

Maria: Kun itse olin oppilaana, koulu oli vasta yhdistynyt OSYKiksi ja etsi silloin vielä paikkaansa. OSYKin henki on selvästi parantunut. Koulu oli jo silloin boheemi ja mukava, ilmaisuaineet yhdistävä lukio. Ympäristötyöryhmä on kiva, koska koulu mahdollistaa näin oppilaille keinon vaikuttaa ympäristö- ja ilmastoasioihin.

Useat lukiolaiset kokevat paineita siitä, että pitäisi tietää jo nyt, mitä haluaisi tehdä lukion jälkeen. Tiesitkö sinä jo lukiossa haluavasi opettajaksi, ja mikä sai sinut hakeutumaan kuvataiteen opettajaksi?

Maria:  En oikeastaan tiennyt, mitä halusin lukion jälkeen. Odotin, että olisi tullut joku suuri ”ahaa-elämys”, mutta sitä ei tullut. Aloin lukemaan historian pääsykokeisiin. Niihin lukiessa havahduin siihen, etten jaksaisi tehdä sitä työkseni. Hain sitten äidinkielen opettajaksi. On ollut vaikeaa löytää oma paikkansa, enkä ole vieläkään varma, mitä haluaisin tehdä. Saattaa olla, että olen jossain ihan eri työssä 10 vuoden päästä tai sitten haahuilen vielä näillä OSYKin käytävillä.

Mikä on paras muisto opiskeluajoilta OSYKista?

Maria: OSYKissa järjestettiin ainakin silloin ympäristötaiteen leirejä. Leireillä sai ilmaista itseään ja pääsi pois koulurakennuksesta. Myös muut koulun mahdollistamat projektit sallivat oppilaiden monipuolisen taiteen tekemisen.

Mikä on sellainen elämänohje, jonka olet itse oppinut ja haluaisit kertoa sen nykyisille lukiolaisille?

Maria: Muistakaa, että mihinkään ei ole kiire. Ei tarvitse hätääntyä, jos tuntuu siltä, ettei ole kaikkea lukion aikana kokenut. Kohdatkaa rohkeasti omat ennakkoluulonne ja näin lähtekää avartamaan omaa maailmaanne. Lukio on oivallista aikaa oppia tuntemaan itsensä. Tulevaisuudessa on tärkeää tietää, minkälainen ihminen itse on.

Mitä OSYK on opettanut sinulle?

Maria: OSYK opetti minulle, että hyvistä tyypeistä kannattaa pitää kiinni, koska heitä on vaikeampi löytää aikuisena. Hyvät kaverit pysyvät matkassa, jos muistaa vaalia kaveruutta. Koulu opetti myös, että humanismi ja taide ovat tärkeitä. Niillä on merkitystä, vaikka välillä tuntuukin, että maailma on niitä vastaan. OSYKissa saa olla sellainen kuin itse haluaa ja täällä arvostetaan sivistystä ja syvempiä arvoja. Tämä kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Teksti ja kuva Aino Hyrynkangas

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit