My CMS

Maustetyttöjen toinen pitkäsoitto jatkaa vuosi sitten alkanutta tarinaa entistäkin uskottavampana

Noin vuosi takaperin ilmestyi Maustetyttöjen debyyttialbumi Kaikki tiet vievät Peltolaan. Silloin laulettiin halvasta kaljasta, mummon flunssalääkkeistä ja Meiran savupiipuista. Ajeltiin osastolle ambulanssilla, istuttiin tajuttomana tarakalla ja heitettiin sikaa tuvalla. Nyt ilmestynyt toinen albumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä jatkaa samalla kaavalla. Tekstit ovat täysin verrattavissa debyyttialbumiin, mutta tietyssä mielessä ne ovat kuitenkin aivan eri maata. Pohjamudista ei olla suinkaan vielä nousemassa, mutta romantisointi on jäänyt pois, ja ongelmia aletaan pikkuhiljaa tiedostaa ja käsitellä. Yskänlääkkeet ja Pirkka-olut hävisivät, ja tilalle tulivat tukkirekat, mummon eslat ja Ikean pöydät.

Levy alkaa nimikkokappaleella Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä. Jo ensimmäisen säkeen perusteella tiedostaa, että tästä eteenpäin tarinassa on debyyttialbumia helpompi pysyä mukana. Liika realistisuus on jäänyt pois, mutta kielikuvat eivät kuitenkaan ole liian monitulkinnallisia. Seuraavana vuorossa oleva Ne tulivat isäni maalle kääntää katseet kohti ympäröivää maailmaa sekä siihen, miten se vähitellen häviää ympäriltämme. Taksilla Vaalaan jatkaa tätä ”diskojumputusten” sarjaa, kertoen samalla yksinolon ja oman rauhan tärkeydestä.

Seuraavan kahdentoista minuutin aikana sukelletaankin taas syvälle pimeään kuiluun. Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin palauttaa ajatukset ahdistuksentäyteisen elämän synnyttämään valtavaan kuormaan, jonka salailu ja kaunistelu ei yksinkertaisesti kannata. Jos jäisin onnibussin alle muistuttaa The Smithsin hittikappaleen lisäksi siitä, kuinka äärettömän tärkeä toinen voi olla toiselle. Jo tutuksikin tullut Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään jatkaa tätä samaista teemaa ihmissuhteiden elintärkeydestä.

Seuraavaksi tempo reipastuu, mutta kärsinyt mieli ei. Äiti älä huoli vakuuttelee, että omien ongelmien kanssa kyllä pärjää yksin, kävi miten kävi. Supermariomaisella introlla alkava Tee se itse on ehkä tietyssä mielessä menettänyt osan koskettavuudestaan kesäiseen singlejulkaisuun verrattuna, mutta silti se sukeltaa komeasti itsetuhoisen mielen syövereihin. Jos vain pääsisin pääsi sisälle sytyttää vihdoinkin pieniä toivonpilkahduksia muistuttaen siitä, että ei ole olemassa sellaista tilannetta, jossa omat ongelmat eivät kiinnostaisi lainkaan muita. Levyn päättävä Vuoden pimein yö vie jo nimellään ajatukset joulun aikaan ja muistuttaa meitä kaikkia siitä, että joulumaa on todellakin aivan jotain muuta kuin pelkkää toiveunta.

Kaiken kaikkiaan Maustetytöt ovat yhä rajussa nosteessa eikä loppua näy. Tässä todellakin tehdään historiaa!
Teksti Oiva Latvalehto
Kuva Maustetyttöjen levyn kansi