My CMS

Maanantain indiecocktail

Litku Klemetti. Mitä tuleekaan ensimmäisenä mieleen tuosta väkisinkin eriskummalliselta kuulostavasta nimestä? Ehkä vanhan kaljapullon pohjalla päiväkausia seissyttä mönjää, jonka sekaan joku on jostain kumman syystä puristanut klementiinin mehua? Tai ehkä sittenkin jotain aivan muuta. Nykyisestä valtavirrasta poikkeaviin artisteihin perehtyneelle henkilölle tuo nimi tarkoittaa suurta taiteilijaa. Henkilöä, joka tekee kaiken niin kuin itse huvittaa, kirjaimellisesti. Litku Klemetti on hieno esimerkki siitä, miten kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Vuonna 2016 ilmestyneestä Litku Klemetti & Tuntematon numero -yhtyeen ensimmäisestä albumista (Horror ’15) oli jo aistittavissa se, että tästä tulee vielä jotain hyvin mielenkiintoista ja suurta. Albumi kieltämättä on hiukan haastavaa kuunneltavaa, varsinkin jos ei ole aiemmin vihkiytynyt kyseisen tyylilajin musiikkiin. Keskittymällä tästäkin albumista voi silti saada jotain irti. Albumi on hyvä esimerkki siitä, miten suoraviivaisellakin soitolla voidaan saada aikaan monimutkainen kokonaisuus.

Seuraavana vuonna ilmestynyt albumi Juna Kainuuseen löikin sitten läpi hieman reilummalla kädellä. Etenkin albumin lopussa oleva nimikkokappale saavutti melko suuren suosion ympäri Suomea. Tämä albumi onkin sitten hiukan helpompaa kuunneltavaa, mutta kuuntelijaa ei silti päästetä kovin helpolla. Varsinkin albumin B-puoli on ehkä hiukan sekava kokonaisuus, mutta erittäin hieno sellainen. Albumin päättävä nimikkokappale on edellisiin verrattuna melko eri maata, mutta silti se istuu mahtavasti kokonaisuuteen.

Seuraava albumi Päivä päivältä vähemmän edustaakin sitten hiukan perinteisempää, suoraviivaista rockia. Se on levytetty taas Litku Klemetti & Tuntematon numero-nimellä, mutta tämän albumin jälkeen Tuntematon numero sulautuu yhteen Litkun kanssa, ja seuraavat levyt on levytetty vain nimellä Litku Klemetti. Kuten yllä jo mainitsinkin, Päivä päivältä vähemmän on tähänastisista albumeista ehkä se ”helpoin”. Rakenne on melko suoraviivainen, ja tämä albumin suhteen kuulija pääsee jo suht helpolla.

Samana vuonna ilmestyi vielä toinen pitkäsoitto, nimeltään Taika tapahtuu. Jos edellinen albumi oli jo hiukan helpompi, niin tämä albumi ottaa sen asian suhteen reippaasti takapakkia. Musiikki on hyvin progressiivista ja psykedeelistä, ja kärryillä on suht vaikea pysyä ilman, että jossain välissä putoaa katuojaan. Onko se huono asia? No ei lainkaan. Tästä levystä huokuu mahtavasti se itsepäisyys, mikä on jo muodostunut Litkun Klemetin ”tavaramerkiksi”. Asiat todellakin tehdään juuri niin, miten itse halutaan. Kaavoissa ei tarvitse, eikä kannatakaan aina pysyä.

Vuonna 2019 ilmestyi viimeisin pitkäsoitto Ding ding dong, joka sai myös innostuneen vastaanoton, ja esimerkiksi Soundi-lehti valitsi kyseisen albumin vuoden parhaaksi levyksi. Tällä albumilla kappaleiden sanoitukset alkavat saada jo tukevamman jalansijan. ”Pääosassa” on Hullu-Sanna, joka ei halua sovittautua vaadittuihin muotteihin. Sanoitukset käsittelevät erilaisuutta ja sitä, kuinka ”levoton voi olla vaik ois turpa kii kaiken aikaa”. Albumin rakenne on yhä hiukan monimutkainen, mutta puhuttelevat sanoitukset hieman helpottavat matkassa pysymistä. Sanoituksista käy ilmi myös se, miten Kainuun korvessa kasvanut tyttö voi nousta kansan suosioon yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin.

Viimeisenä haluaisin vielä siteerata jo eläkkeelle jäänyttä historianopettajaamme Juha Oikaraista: “Uskokaa unelmiinne, sillä silloin ne toteutuvat.”

Teksti Oiva Latvalehto
Kuva koottu Litku Klemetin tuotannosta koottu kollaasi