My CMS

Ei harrastus, vaan elämäntapa

Yleensä puhutaan siitä, että lukio vie runsaasti aikaa. Jotkut pelkäävät joutuvansa lopettamaan rakkaan harrastuksen, kun lukio alkaa. Toiset taas joutuvat oikeasti lopettamaan sen. Lukion ohella harrastaminen voi olla raskasta, mutta se ei ole mahdotonta. Harrastukset ovat tärkeä tapa rentoutua ja toteuttaa itseään. Etsin käsiini kaksi erilaista opiskelijaa, joilla on aktiivinen harrastus lukio-opintojen lisäksi ja haastattelin heitä.

Kahdeksantoista treenituntia viikossa

Kertoisitko ensin hieman itsestäsi?

Olen Anniina Suhonen, ensimmäisen vuoden opiskelija. Harrastan balettia.

Milloin ja miksi aloit harrastamaan balettia?

Äiti laittoi minut lastentanssiin, kun olin 3–4-vuotias. Seitsemänvuotiaana sain valita nykytanssin ja baletin välillä. Valitsin baletin, koska se tuntui omalta jutulta. Rakastan baletin klassisuutta ja tarkkaa tekniikkaa.

Mitä treeneissä tehdään ja paljonko niihin kuluu aikaa viikossa?

Tällä hetkellä minulla on kuusi tuntia viikossa. Jos kaikki tunnit lasketaan, niitä tulee yhteensä 14. Välillä sunnuntaisin on myös pidempiä treenejä, jolloin viikossa saattaa tulla treenattua jopa 18 tuntia.

Viikossa on aina yksi pitkä tekniikkatunti, kaksi muuta perustuntia, kaksi kärkitossutuntia, kehonhuoltoa, venyttelyä, lattiatankotunti ja nykytanssia. Sunnuntaisin on tavallisena treenipäivänä hypyt, piruetit ja repertuaari. Pidempänä päivänä on niiden lisäksi vielä tekniikka-, kärkitossu- ja variaatiotreenit.

Miten harrastaminen vaikuttaa koulunkäyntiisi?

Minun kohdallani se vaikuttaa tosi paljon. En ehdi tekemään läksyjä ja kokeisiin lukeminen on vaikeaa. Monina päivinä en ehdi lukemaan ollenkaan. Jos yhdestä aineesta on paljon läksyjä, ehdin tehdä mahdollisesti vain ne, enkä muista aineista ollenkaan.

Lukujärjestyksiä tehdessäni otin tietoisesti aika vähän kursseja. En halua säästää aikaa vähentämällä tanssia, joten on pakko osata antaa itselleen anteeksi, jos ei saa kotitehtäviä tehtyä. Ei minua haittaa, jos nyt saan joistain aineista vähän huonompia numeroita. Aion panostaa yo-kokeisiin sitten, kun on niiden aika.

Onko lukiossa tuntunut raskaalta?

On. Treenien lisäksi on paljon läksyjä ja muistettavaa. Minua väsyttää aina, mutta silti en halua luopua baletista. Opon valmiiksi tekemässä ensimmäisen jakson lukkarissa minulla oli kuusi lukuainetta ja liikunta. Jakson aikana oli siis raskasta, mutta arviointiviikko ei ollut niin paha, kuin luulin. Se oli aika kiva. Kokeet olivat melko helppoja, paitsi matikka, ja kotiin pääsi paljon aikaisemmin kuin normaalisti. Ehdin lukea aina ennen treenejä seuraavan päivän kokeeseen.

Olen tykännyt enemmän lukiosta kuin yläasteesta, koska on enemmän omaa päätösvaltaa. On tavallaan rennompaa, vaikka työmäärä on suurempi. Esimerkiksi läksyjen tekemistä ei kytätä, eikä haittaa, jos ei ehdi tehdä kaikkea. Tekemättä jääneistä tehtävistä ei tarvitse stressata, koska se on vain itseltä pois.

Millaisia tavoitteita sinulla on harrastukseen liittyen?

Suurin tavoitteeni on balettitanssijan ura. Tällä hetkellä kuitenkin opiskelemaan pääseminen on päätavoitteeni. Hain viime keväänä Tukholman ja Helsingin balettikouluihin, mutten päässyt sisälle. Lähitulevaisuudessa, jos mahdollista, aion hakea uudestaan useisiin erilaisiin balettikouluihin ympäri Eurooppaa. Minulla on aivan sama mihin päädyn, kunhan saan tanssia.

Mitä vinkkejä antaisit niille, joilla on myös jokin aikaa vievä harrastus?

Älä ota kaikkea niin vakavasti, vaan opettele myös rentoutumaan. Älä tee kaikkea sata lasissa. Se panos, johon sinulla on aikaa ja jaksamista, riittää. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen, eikä aina tarvitse saada hyviä numeroita. Kun ei ehdi tekemään läksyjä, voi niitä yrittää tehdä vaikka bussissa ja hyödyntää kaikkea vapaa-aikaa. Mutta toisaalta jos tuntuu, ettei ole yhtään voimia, anna aikaa itsellesi.

 

Luovuutta tarvitsee aina

Kertoisitko ensin hieman itsestäsi?

Olen Venla-Karoliina Alatalo ja olen nyt toisen vuoden opiskelija. Jos harrastukseni pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, sanoisin sen olevan kuvataiteet, mutta käytännössä siis piirrän, maalaan, askartelen ja niin edelleen. Teen mitä vaan toteuttaakseni itseäni.

Milloin ja miksi aloit harrastamaan kuvataiteita?

Olen aina pienestä lähtien rakastanut tehdä vesivärisotkuja ja sormimaalauksia. Kuitenkin enemmän innostuin piirtämään joskus aika nuorena, kun näin YouTubesta videon, jossa piirrettiin Jack Sparrow. Sain siitä intoa piirtää ihmisiä realistisesti. Taidekouluun menin ensimmäisen kerran sen verran pienenä, etten muista ikääni. Minulla on ollut välissä taukoja, mutta nyt käyn viidennettä vuotta samassa ryhmässä.

Kuinka monta tuntia harrastukseesi kuluu viikossa?

Määrä riippuu tosi paljon motivaatiosta ja inspiraatiosta. Taidekoulussa olen kolme tuntia viikossa ja muusta tekemisestä tulee yhteensä noin 8-10 tuntia. Jos satunnainen piirtely lasketaan mukaan, parhaimmillaan voin viikossa käyttää kuvataiteisiin 14 tuntia.

Mitä kaikkea taidekouluun sisältyy? Entä mitä teet kotona?

Taidekoulussa opettaja antaa ohjeistuksia, jotka voivat koskea esimerkiksi materiaalia, aihetta tai tiettyä taidesuuntausta. Me hyödynnämme aika lailla kaikkia taidesuuntauksia, kuten savea, vesivärejä, hiiliä, akryylimaalausta ja kaikkia muita eri tekniikoita. Taidekoulun töissä saa silti käyttää paljon omaa luovuutta.

Kotona lempitekniikkani on puuvärikynillä piirtäminen. Pidän myös akryyliväreillä maalaamisesta pahville, kankaalle tai seinään. En voi sanoa muuta, kuin että aivan kaikki kelpaa! Pidän myös askartelusta, vaikka se ehkä kuulostaakin vain eskarilaisilta liimaamassa pahvipaloja toisiinsa. Ainoa rajoitus kotona tekemisessä on se, etten voi hyödyntää savea tai öljyvärejä.

Miten harrastaminen vaikuttaa koulunkäyntiisi?

Koulu vaikuttaa siihen, mitä ehdin tehdä. Kuitenkin koulussa on paljon kuviskursseja, joten saan mahdollisuuden harrastaa myös täällä. Pitää osata ajatella positiivisesti sen sijaan, että laskisin, paljonko on jäänyt tekemättä koulun takia. Kuvataide ei ole pelkästään harrastus, vaan elämäntapa. On mukavaa, että pääsen kuviskursseilla hyödyntämään taitojani. Lisäksi luovuudesta on apua muissakin oppiaineissa.

Jos olen kiireinen koulun takia, se vaikuttaa luovuuteeni. Stressi vie pois halun luoda jotain. Vihkoihin tulee kuitenkin piirrettyä, ja taidekoulu auttaa, koska siellä on ”pakko” tehdä jotain. Siitä on maksettu, joten en jätä sitä välistä. Välillä taidekouluun meneminen voi myös helpottaa inspiraation puutteessa.

Onko lukiossa tuntunut raskaalta?

Koulun ja kuvataiteen välillä on sopiva tasapaino. Koulussa priorisoin, ettei tule liian tiukat aikataulut ja suorituspaineet. Lisäksi hankin aikaa sille, mistä pidän, eli kuvataiteelle. Minun täytyy hankkia aikaa taiteiluun ja luovaan tekemiseen, koska se on intohimoni.

Viime jaksossa taiteet jäivät vähemmälle, koska minulla oli itselleni vaikeita aineita. Siitä huolimatta ehdin kyllä käydä taidekoulussa. En saanut aikaiseksi yhtä paljon, kuin olisin halunnut. Verrattuna yläasteeseen tilanne on kuitenkin vähän parempi. Yläasteella en vielä ymmärtänyt kuvataiteen tärkeyttä itselleni, enkä osannut arvostaa sitä riittävästi. Niin lukiossa kuin yläasteellakin on ollut vaikeita ja kuormittavia hetkiä, mutta niiden rinnalla myös niitä hyviä. Ensimmäinen vuosi oli täyttä hulabaloota. Vapaa-ajan määrä vaihtelee paljon jaksoittain riippuen siitä, mitä kursseja on.

Millaisia tavoitteita sinulla on harrastukseen liittyen?

Toivon, että harrastus jatkuu, eikä into lopu taidekoulunkaan loputtua. Siellä käyminen on tapana lopettaa 18-vuotiaana, ja olen vuotta vanhempien ryhmässä, joten aion lopettaa heidän kanssaan. Olisi mukava tehdä aikuisena luovaa työtä, kuten olla kuvisopettaja tai jonkinlainen taideterapeutti. En ajattele, että pitäisi olla kuuluisa, mutta olisihan se silti siistiä olla Vincent van Gogh, mutta ilman korvan irti leikkaamista.

Mitä vinkkejä antaisit niille, joilla on myös jokin aikaa vievä harrastus?

Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti. Se on se juttu. Hengitä syvään. Koulusta ei kannata stressata liikaa. Tärkeintä on yrittää parhaansa. Taidetta ja luovuutta tarvitsee aina, ja se voi auttaa elämässä, joten sitä kannattaa arvostaa. Elämään kuuluvat myös vaiheet, jolloin ei ole motivaatiota, mutta niistäkin pääsee aina ylitse. Uskalla kokeilla kaikkea ja tehdä luovia asioita.

Ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen, leikata omaa korvaansa irti tai maalata Mona Lisaa. Tietyllä tavalla tikku-ukkojen piirtäminen matikan vihkoon on myös luovuutta ja itsensä toteuttamista. Tapoja, tekniikoita ja tyylejä on erilaisia, joten uskalla antaa luovuutesi päästä valloilleen!

Teksti Ella-Irina Siliämaa
Kuvat Venla-Karoliina Alatalo ja Petri Kekkonen