jyu.fi<\/a>, 2.5.2023), ett\u00e4 nimenomaan vuorovaikutus luo meist\u00e4 ihmisi\u00e4. Koska evoluutio on sis\u00e4\u00e4nrakentanut sosiaalisuuden ihmisen geeniperim\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 kiehtova luonnonvalinnan mekanismi yhdistyy lajitovereiden kanssa jaetun vuorovaikutuksen tuomaan hyvinvointiin.<\/p>\n\n\n\nOnhan minulla lukuisia yst\u00e4vi\u00e4 ja oma perhe, joiden kanssa olen p\u00e4ivitt\u00e4in vuorovaikutuksessa, ajattelen ensin turhautuneena. Syvemmin asiaa pohdittuani h\u00e4tk\u00e4hd\u00e4n, ettei vuorovaikutukseni heid\u00e4n kanssaan ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n t\u00e4yt\u00e4 ihmiselle luontaista kaipuuta olla yhteydess\u00e4 toisiin ihmisiin. Ilmi\u00f6\u00f6n pureutuu Marja Kasanen Kollega.fi-verkkolehdess\u00e4 11.1.2017 julkaistussa artikkelissa ”Sanaton viestint\u00e4 kertoo enemm\u00e4n”, kun Kasanen korostaa sanattoman, intuitiivisen viestinn\u00e4n merkityst\u00e4 yhteyden luomisessa toiseen ihmiseen. Kirjoittajan ajatusta voisi johdatella niin, ettei laadukasta vuorovaikutusta voi synty\u00e4, mik\u00e4li vuorovaikutukseen ei osaa antautua t\u00e4ydell\u00e4 l\u00e4sn\u00e4ololla juuri omana itsen\u00e4\u00e4n. Kasasen sanoin ”l\u00e4sn\u00e4olo luo yhteyden”, ja jos t\u00e4m\u00e4 v\u00e4litt\u00f6myys puuttuu ihmissuhteista, sosiaalisten suhteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4llinen riitt\u00e4vyys ei riit\u00e4 takaamaan ihmisen laumasielun vaatimaa p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 vuorovaikutusannosta. My\u00f6s Kykyri havainnollistaa vuorovaikutuksen laadun merkityst\u00e4 tuomalla esiin kliinisen psykologian vaikuttavan tutkimustuloksen: parhaita terapiatuloksia saadaan aikaan, kun vuorovaikutus potilaan ja terapeutin v\u00e4lill\u00e4 on v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja luottamukseltaan mutkatonta.<\/p>\n\n\n\n
Ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4ni tutkiessani huomaan, etten kuitenkaan ole yksin kokemusteni kanssa, vaikka aidosti l\u00e4sn\u00e4olevien kohtaamisten v\u00e4hyys ymp\u00e4rill\u00e4ni saa minut toisinaan uskomaan niin. Nyky-yhteiskunta ei nimitt\u00e4in varsinaisesti kannusta meit\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olevaan vuorovaikutukseen. Kykyri toteaa Heikkisen tiedejutussa, ett\u00e4 jatkuvan kiireen tunnun my\u00f6t\u00e4 vuorovaikutuksesta tingit\u00e4\u00e4n, kun aika on kortilla. Olenkin harmikseni huomannut, ett\u00e4 harva koulutoverini jaksaa panostaa hektisen koulup\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen vuorovaikutussuhteisiinsa l\u00e4heistens\u00e4 kanssa, mink\u00e4 vuoksi he viett\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4isen vapaa-aikansa mieluummin passiivisesti oman lempisarjan hahmojen seurassa. Kun hyvinvoinnin avaintekij\u00e4, l\u00e4sn\u00e4oleva vuorovaikutus, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n malliin prioriteettilistan loppup\u00e4\u00e4h\u00e4n, vuorovaikutus typistyy pinnalliseksi kuulumisten vaihdoksi. My\u00f6s sosiaalisen median valtavirtaistuminen on mullistanut tapaamme olla vuorovaikutuksessa. Kasanen toteaa artikkelissaan, ett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olevan yhteyden luomiseen vuorovaikutustilanteessa tarvitaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 30 sekunnin t\u00e4ysivaltainen keskittyminen toiseen ihmiseen. T\u00e4m\u00e4n aidon yhteyden saavuttamisesta on tullut kuitenkin yh\u00e4 vaikeampaa, kun keskittymiskykymme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 vapaa-ajanviettoamme hallitsevien lyhytvideoiden pituus.<\/p>\n\n\n\n
Koska yhteiskunnalliset olosuhteet ovat romuttaneet ihmisluonnon kaipaaman aidon l\u00e4sn\u00e4olon, vaadin, ett\u00e4 laadukas vuorovaikutus nostetaan ihmisen hyvinvointiin vaikuttavien terveyskriteerien listan k\u00e4rkip\u00e4\u00e4h\u00e4n, vaikka se olisi vastoin kaikkia tehokkuutta korostavan yhteiskuntamme periaatteita. Meid\u00e4n pit\u00e4isi lanseerata tieteen tutkimustuloksia kuunnellen l\u00e4sn\u00e4olevan vuorovaikutuksen merkityst\u00e4 alleviivaava k\u00e4site: sosiaalinen terveys, ja se tulisi asettaa samalle jalustalle fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kanssa. Nykyinen tilanne on kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n: sosiaalisen terveyden laiminly\u00f6nti n\u00e4kyy erityisen irvokkaasti juuri terveydenhuollossa, jossa hintalapun asettaminen asiakkaan ja ty\u00f6ntekij\u00e4n vuorovaikutukselle saa meid\u00e4t unohtamaan jotain todella olennaista ihmisen perimm\u00e4isest\u00e4 luonteesta ja johtaa pahimmillaan korvaamattoman kalliisiin hoitovirheisiin. Olemme yhteiskuntana ep\u00e4onnistuneet, kun suhtaudumme v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti sosiaalisen hyvinvoinnin merkitykseen \u2013 mutta useinhan k\u00e4ykin niin, ett\u00e4 jonkin asian t\u00e4rkeys huomataan vasta silloin, kun se menetet\u00e4\u00e4n. Ei siis ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 pyrki\u00e4 palaamaan takaisin ihmislajin hyvinvoinnin alkuper\u00e4iselle l\u00e4hteelle.<\/p>\n\n\n\n
Sosiaalisen terveyden korostaminen olisi paitsi inhimillinen teko ihmisten v\u00e4lisen eristymisen purkamiseksi, my\u00f6s rahallisesti kannattava sijoitus. Esimerkiksi mielenterveyskriisin ratkaiseminen sen seurauksia laastarilla paikkaamalla tulee vaatimaan miljoonia euroja, mutta jos yhteiskuntana panostaisimme mielen hyvinvoinnin keskeisimp\u00e4\u00e4n tukipilariin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n saataisiin hinta-laatusuhteeltaan uskomattoman tehokas mielenterveysongelmien ehk\u00e4isykeino. Sosiaalisen terveyden korostaminen lis\u00e4isi my\u00f6s mahdollisuuksiamme ratkaista nykyajan kriisej\u00e4, jotka maalaavat uhkakuvia tulevaisuuteen. T\u00e4h\u00e4n mahdollisuuteen pureutuu Pekka Sauri kolumnissaan ”Ihmiskunnan seuraava askel on neuvottelun, sopimisen ja vuoropuhelun aikakausi” (Apu-lehti, 12.1.2024). Saurin mukaan tulevaisuuden ongelmien ratkaiseminen vaatii valtioiden rajoja ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4, mink\u00e4 vuoksi ihmisten v\u00e4lisen vuorovaikutuksen rakentaminen on tulevaisuuden kriisien ratkaisemisen kulmakivi. Historiantutkimus puoltaa Saurin v\u00e4itett\u00e4: vuorovaikutuksen ansiosta ihmiskunnan historia on kulkenut voitokkaasti eteenp\u00e4in. Yhteisty\u00f6n my\u00f6t\u00e4 ihmiskunta oppi viljelem\u00e4\u00e4n maata ja jakamaan vastuuta, mist\u00e4 seuranneesta kehityskulusta rakentui v\u00e4hitellen nykyp\u00e4iv\u00e4n teollistuneet, modernit yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4t. Vuorovaikutuksen puute ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys toisia kohtaan sen sijaan on johtanut v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4vitykseen \u2013 maailmanhistorian tuhoisimmat sodat olkoon siit\u00e4 esimerkkin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 sosiaalisen vuorovaikutuksen voimaan havahtuva yhteiskunta voisi sitten tehd\u00e4 sen laadun korjaamiseksi? Kykyri korostaa Heikkisen tiedejutussa l\u00e4sn\u00e4olevan vuorovaikutuksen rakentamisen vastuun olevan ryhmi\u00e4 johtavilla auktoriteeteilla, kuten vanhemmilla, opettajilla ja ty\u00f6paikkojen johtajilla. Katson, ett\u00e4 n\u00e4iden tahojen p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on ennen kaikkea tietoisuuden lis\u00e4\u00e4minen vuorovaikutuksen merkityksest\u00e4, jotta sosiaalinen terveys saataisiin terveyskriteerien arvoj\u00e4rjestyksen k\u00e4rkip\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kun sosiaalisen terveyden laiminly\u00f6nnin vaara iskostettaisiin lopulta kansalaisten kollektiiviseen tietoisuuteen, tarvittaisiin Kasasen korostamaa vuorovaikutustaitojen uudelleenopettelua kaikissa ihmisten muodostamissa yhteis\u00f6iss\u00e4. ”Hyv\u00e4\u00e4n alkuun p\u00e4\u00e4see yksinkertaisesti sill\u00e4, ett\u00e4 jaksaa hetken kuunnella toista”, Kasanen toteaa ja lohduttaa meit\u00e4 vuorovaikutuksesta vieraantuneita, ett\u00e4 kuuntelemista voi harjoitella loputtomasti.<\/p>\n\n\n\n
Haluan kuitenkin korostaa my\u00f6s yksil\u00f6n roolia luottamuksellisen vuorovaikutuksen rakentamisessa, sill\u00e4 sosiaalinen hyvinvointi on ennen kaikkea yksil\u00f6iden henkil\u00f6kohtaista valuuttaa. Vaikka yhteiskunta tarjoaisikin hyvinvoinnilleni otolliset kasvuolosuhteet ja kouluterveydenhoitaja keskittyisi huomioonottavan vuorovaikutuksen luomiseen vastaanotollaan, vastuu sosiaalisesta hyvinvoinnistani on loppuk\u00e4dess\u00e4 itsell\u00e4ni. Onneksi voin p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 teoillani p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakentaa ymp\u00e4rilleni luottamuksellisen vuorovaikutuksen verkostoa, joka on Pekka Saurin korostama ihmiskunnan muutosvoima ja Virpi-Liisa Kykyrin mukaan ihmisyyden rakennuspalikka. T\u00e4m\u00e4n terveysteon harjoittamisen ja sen my\u00f6t\u00e4 koko laajan yhteiskunnallisen muutoksen aion aloittaa t\u00e4ll\u00e4 viikolla \u2013 eik\u00e4 siihen vaadita kuin yhteydenotto vanhaan yst\u00e4v\u00e4\u00e4n tai vaikkapa hyv\u00e4ntuulinen juttutuokio hississ\u00e4 vastaantulevan naapurin kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Lumi Moilanen
<\/p>\n\n\n\n
\u00c4lyteknologiaa ilman \u00e4ly\u00e4<\/strong>
Milt\u00e4 kuulostaisi muuntautumiskapseli, jonka sis\u00e4lle sujahtaessasi i\u00e4n tuomat rypyt ja jatkuva stressi h\u00e4lvenisiv\u00e4t tiehens\u00e4? Sosiaalinen markkina-arvosi nousisi ja kykenisit el\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikin puolin mielek\u00e4st\u00e4, onnellista el\u00e4m\u00e4\u00e4 samankaltaisten ihmiskloonien keskell\u00e4 \u2013 n\u00e4in on ainakin tieteisfiktiivisten TV-sarjojen v\u00e4itt\u00e4mien mukaan. \u00c4lyteknologisilla edistysaskelilla on ideatasolla v\u00e4rik\u00e4s historia aina dystopia-elokuvista moderniin nykykirjallisuuteen, mutta kuinka pitk\u00e4lle ihminen on todellisuudessa valmis menem\u00e4\u00e4n oman etunsa ja yhteis\u00f6llisten hy\u00f6tyjen tavoittelemisen suhteen?
Ihminen on sosiaalinen olento, jonka piirteet ja toiminta heijastuvat ik\u00e4\u00e4n kuin peilin\u00e4 sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin lajitovereihin: kun naapurilla on uusi auto, harkitsemme itsekin ostavamme uuden. Idea ominaisuuksiemme parantamisesta ei kumpua yksil\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4 vaan pikemmin sy\u00f6tettyn\u00e4 ulkoap\u00e4in. Homo sapiens on itse asiassa suunniteltu niin riippuvaiseksi muista kaltaisistaan, ett\u00e4 krooninen yksin\u00e4isyys ja erist\u00e4ytyneisyys ilmenee fyysisen\u00e4 stressitilana, joka pitk\u00e4kestoisena saattaa johtaa jopa elini\u00e4n lyhenemiseen. Sen sijaan, ett\u00e4 ihminen maailman \u00e4lykk\u00e4imp\u00e4n\u00e4 lajina korjaisi pinnalliseen materialismi-ihanteeseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n, pyrkii se kehittelem\u00e4\u00e4n teknologisia v\u00e4lineit\u00e4 kest\u00e4\u00e4kseen nyky-yhteiskunnan paineita. Vaikka n\u00e4m\u00e4 innovaatiot palvelevat ihmisten tarvetta sopeutua joukkoonsa, uhkana on niiden \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4t rajat, joita utelias lajimme tuskin malttaa karttaa.
\u00c4lyteknologian pysytteleminen ihmisten tarpeiden kintereill\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ajoittain jopa huvittuneisuutta. Taannoin uutisoitiin markkinoille saapuneesta et\u00e4suutelulaitteesta, jonka tarkoitus on tarjota kaukosuhteessa el\u00e4ville pariskunnille mahdollisuus suuteluun \u2013 siis laitteen v\u00e4lityksell\u00e4. Muovilaitteen suutelu videopuhelun soidessa taustalla kuulostaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n vaivaannuttavalta ja toisaalta my\u00f6s liian tekaistulta verrattuna aitoon l\u00e4sn\u00e4oloon. Markku Wilenius tuo Marcus Ziemannin artikkelissa \u201dTulevaisuustutkija Markku Wilenius tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 10 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4mme t\u00e4ysin erilaisessa maailmassa: \u2019Suuri her\u00e4\u00e4minen on selv\u00e4sti tapahtumassa\u2019\u201d (Yle.fi 4.8.2019) asiantuntevasti esille sen, kuinka tulevaisuuden ihmisen ei tule el\u00e4\u00e4 yksioikoisesti vain teknologisten laitteiden ja ominaisuuksien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 luontosuhteen kehitt\u00e4minen on elinehto. Pilkka osuu omaan nilkkaan, mik\u00e4li ihminen rakentaa min\u00e4k\u00e4sityksens\u00e4 ja sosiaaliset suhteensa halpaversioilla todellisuudesta.
Ei ole toisaalta yhdentekev\u00e4\u00e4 kumota jokaista teknologista ajatusta sill\u00e4, ett\u00e4 luonnollisuus olisi kaiken perusta. Ihmiskunta on edennyt jo niin pitk\u00e4lle tieteellisell\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ettei paluuta t\u00e4ydelliseen luonnontilaan ole. Ymm\u00e4rr\u00e4mme itse\u00e4mme ja toisiamme esimerkiksi ty\u00f6nimikkeiden ja kansallisuuksien kautta, jotka ovat rakentuneet yhteiskunnan mukana. Mik\u00e4li ihmispiirteit\u00e4 korjaavia tai niit\u00e4 imitoivia teknologisia menetelmi\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n, on uhkana, ett\u00e4 ihmisten v\u00e4linen kasvava ep\u00e4tasa-arvo on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n voimakasta. Karuimmissa kuvitelmissani maailman syrj\u00e4isi\u00e4 periferia-alueita ja l\u00e4nsimaiden kaupunkikeskuksia yhdist\u00e4\u00e4 tuskin yksik\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4iselle ihmislajille tyypillinen piirre. Tulevaisuudentutkimuksen professori Wilenius tuokin Ziemannin artikkelissa esiin ajatuksen \u201dplanetaarisen el\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitteest\u00e4\u201d, jossa ymm\u00e4rrys elollisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 s\u00e4ilyisi. Ehk\u00e4p\u00e4 yhteys luontoon ja yhteisiin ihmism\u00e4isiin piirteisiimme ei ole t\u00e4ydellisess\u00e4 ristiriidassa teknologian kanssa: se ainoastaan v\u00e4hent\u00e4isi teknologian tarvetta tuoda meille jotain sellaista, jonka kuvittelemme puuttuvan meilt\u00e4.
Ihmisen vahvuus ja heikkous on kuitenkin siin\u00e4, ett\u00e4 se haluaa kaiken. Kiinalaisen filosofian mukaan maailmassa tasapainottelee kaksi ihmissieluun verrattavissa olevaa vastavoimaa, jin ja jang. Ajoittain tuntuu kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimainen, ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4 veronmaksaja ei painottele yhdenk\u00e4\u00e4n voiman kanssa, vaan sen sijaan haalii kaiken saavutettavissa olevan materian ja teknologiset kehitelm\u00e4t likaistenkin suunnitelmiensa tueksi. Jani Parkkarin artikkelissa \u201dDesignlapsia vai ratkaisu n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4n? Perim\u00e4n saksiminen Crispr-tekniikalla on geenimuuntelun seuraava askel, ja se on jo otettu\u201d (Yle.fi 29.11.2018) tuodaan esille tapausesimerkki Kiinasta, jossa er\u00e4skin vaikutusvaltainen tutkija kertoi manipuloineensa kaksosvauvojen geeniperim\u00e4\u00e4. Filosofian dosentti Marko Ahteensuu tuo Parkkarin artikkelissa oivallisesti esille sen, ett\u00e4 geeniteknologia on ennen kaikkea eettinen kysymys. Vaikka tarkoitus olisi hyv\u00e4, saa t\u00e4m\u00e4n kaltaiset yksitt\u00e4istapaukset haukkomaan henke\u00e4.
Jo yksil\u00f6iden perustarpeista huomaa, ett\u00e4 tarve muovata itse\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6\u00f6n sopivammaksi on inhimillinen taipumus. Psykologisissa tutkimuksissa on osoitettu, ett\u00e4 yksil\u00f6n suorituskyky heikkenee sit\u00e4 voimakkaammin mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n tukea on saatavilla. Ihmisluonne voidaankin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 melko demokraattiseksi: haluamme kuulla, mit\u00e4 meist\u00e4 ajatellaan ja kuinka voisimme itse\u00e4mme kehitt\u00e4\u00e4. Teknologisen kehityksen edist\u00e4misen taitekohtana onkin ne perusteet, joiden mukaan muokkaamme itse\u00e4mme: osin Ahteensuuta mukaillen on mielest\u00e4ni yleisesti hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 teknologian avulla vakava sairaus kuin ep\u00e4symmetriset kasvot. Mutta onko ihminen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n luotettava taho m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n teknologisten mahdollisuuksien oikeaa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mik\u00e4li niiden hyvyytt\u00e4 tarkastellaan enimm\u00e4kseen oman hy\u00f6dyn n\u00e4k\u00f6kulmasta?
K\u00e4rvistelev\u00e4 asenteeni ei ole mik\u00e4\u00e4n uusi ilmi\u00f6. Teollisen vallankumouksen aikaisten mullistusten partaalla ihmiset olivat sekavin mielin luomastaan. H\u00f6yryveturit ja autot n\u00e4yttiv\u00e4t tieteisutopialta, ja tumman savun kohotessa ilmaan kylien asukkaat pelk\u00e4siv\u00e4t tulen nielev\u00e4n heid\u00e4t. Pelot v\u00e4istyiv\u00e4t kuitenkin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yhteis\u00f6jen huomatessa, ett\u00e4 ne hy\u00f6tyiv\u00e4t keksinn\u00f6ist\u00e4. Reilu vuosisata my\u00f6hemmin ilmastonmuutoksen kourissa her\u00e4ttiin kuitenkin siihen, ettei huikea, kehitysmahdollisuuksia t\u00e4ynn\u00e4 oleva tulevaisuus olekaan itsest\u00e4\u00e4nselvyys. N\u00e4ytt\u00e4neekin huolestuttavan paljon silt\u00e4, ett\u00e4 ihminen toimii hetken mielijohteensa mukaan oman edun ja asioiden helppouden tavoittelemiseksi. Menness\u00e4\u00e4n kohti tulevaisuuden tuulia ihmisen onkin peilattava teknologia-askeltensa merkityst\u00e4 suhteessa moneen tekij\u00e4\u00e4n.
Historialliset tapahtumat ydinenergian hy\u00f6dynt\u00e4misest\u00e4 kuulentoihin kuvaavat ihmisluonteen kukistamatonta sinnikkyytt\u00e4. Sosiaalisen vertailun my\u00f6t\u00e4 katseemme k\u00e4\u00e4nn\u00e4ht\u00e4\u00e4 kuitenkin yleist\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 tuovista asioista yh\u00e4 vahvemmin materiaan ja kopioihin todellisuuden kokemuksista. Luomamme teknologinen ty\u00f6kalupakki on ihmisen monimutkaisen kokonaisuuden vertauskuva: k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t vain ne v\u00e4lineet, jotka vahvistavat elinkelpoisuuttamme. Tulevaisuuden uhkana onkin, ett\u00e4 menet\u00e4mme kyvyn kehitt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4mme, sill\u00e4 keskitymme niin paljon itseemme ja asemaamme. Ihmisen t\u00e4rkein ominaisuus, j\u00e4rki, onkin tulevaisuuden innovaatiomyrskyss\u00e4 koetuksella.<\/p>\n\n\n\nSofia Pehkonen<\/p>\n\n\n\n
Ei mit\u00e4\u00e4n uutta Auringon alla<\/strong><\/p>\n\n\n\nIkkunapaikka lentokoneessa on usealle lapselle lomamatkan kohokohta. Onnekseni minulle n\u00e4it\u00e4 aitiopaikkoja satumaisiin pilvenhattaramaisemiin on j\u00e4rjestetty useita kertoja. On helppo muistella, miten taianomaista on tuntea pohjattomuus jalkojen alla ja n\u00e4hd\u00e4, miten lentokone puskee pime\u00e4st\u00e4 Suomesta jopa myrskypilvienkin l\u00e4pi lentoradalleen, p\u00e4\u00e4tyen aina perille paratiisiin. Kilometrien korkeudessa maanpinnasta mieli on vapaa ja huolet painuvat taka-alalle, sill\u00e4 edess\u00e4 n\u00e4kyy vain \u00e4\u00e4ret\u00f6n taivaanranta ja kauan kaivattu aurinko, maailmankaikkeuden keskus, jota kaikki kahdeksan aurinkokunnan planeettaa kiert\u00e4v\u00e4t sulassa sovussa. Hetken aikaa kaikki tuntuu t\u00e4ydelliselt\u00e4 ja mahdolliselta, ik\u00e4\u00e4n kuin lentomatkan aikana lent\u00e4misen lis\u00e4ksi olisi itsekin saanut supervoimia.<\/p>\n\n\n\n
Lapsenomainen kuvitelma voi olla odotettua tarpeellisempi, sill\u00e4 el\u00e4minen nykymaailmassa vaatii omanlaisiaan supervoimia. Jopa hieman kliseisin\u00e4 pidettyj\u00e4 toiveikkuutta, positiivisuutta ja uskoa paremmasta ei sovi unohtaa, ja onkin ansio, jos n\u00e4m\u00e4 ajattelumallit pystyy tunnistamaan omista skeemoistaan. Aleksis Salusj\u00e4rvi esitt\u00e4\u00e4 kolumnissaan \u201dJos yhteiskunta romahtaa, suomalaiset pakenevat kes\u00e4m\u00f6keille\u201d (Ylen uutisten verkkosivut 6.12.2021) huolestuttavan v\u00e4itteen nuorten uskosta tulevaisuuteen. H\u00e4n kuvailee, miten yh\u00e4 useampi nuori n\u00e4kee tulevaisuuden synkk\u00e4n\u00e4 ja toiveettomana. Hurja v\u00e4ite kuulostaa alkuun nopeasti keksitylt\u00e4, mutta tarkemmin ajateltuna se kiteytt\u00e4\u00e4 nykyisen tilanteen ytimekk\u00e4\u00e4n\u00e4 avunpyynt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Salusj\u00e4rvi tuo kolumnissaan esille my\u00f6s totuuden siit\u00e4, miten maailmanloppua on odotettu yht\u00e4 kauan, kuin maapallolla on ollut ihmisi\u00e4. Eri aikakausina maailmanlopulla on kuitenkin tarkoitettu eri asioita, ja suurimpina vaikuttajina n\u00e4kemyksiin maailmanlopusta ovat olleet kollektiiviset n\u00e4kemykset tulevasta. Ihmisell\u00e4 on luontainen tarve uskoa johonkin ja selitt\u00e4\u00e4 kokemuksiaan ja tekojaan itsest\u00e4\u00e4n riippumattomilla tekij\u00f6ill\u00e4. Olipa kyseess\u00e4 sitten uskonnot jumalak\u00e4sityksineen, kulttuurista omaksutut ideologiat tai globaalissa maailmassa sekunnin murto-osassa levi\u00e4v\u00e4t, koko v\u00e4est\u00f6\u00e4 koskevat mielipiteet, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ne sen hetkiseen maailmankuvaan rinnastettuna t\u00e4yten\u00e4 totuutena. Samaa sanoo my\u00f6s Salusj\u00e4rvi todetessaan, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella ennuste maailmanlopusta on muuttunut.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n rooli on myyttien ja sotien sijasta annettu ilmastolle, joka onkin yksi nuorten suurimmista tulevaisuudenhuolista. Huolta lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s tiedottomuus tulevasta \u2013 onhan ilmastolta mahdoton kysy\u00e4 sen tuntemuksista.<\/p>\n\n\n\n
Maailmanlopun ennustaminen ei siis ole ilmi\u00f6n\u00e4 mik\u00e4\u00e4n nykyp\u00e4iv\u00e4n uusi trendi, mutta kaikista ennustuksista ja profetioista huolimatta maapallo py\u00f6rii edelleen yht\u00e4 vakaasti radallaan aurinkoa kiert\u00e4en. Perusasiat eiv\u00e4t todellisuudessa ole muuttuneet sitten alkur\u00e4j\u00e4hdyksen, lukuun ottamatta ihmiskunnan k\u00e4sityksi\u00e4 maailmasta. Nuoria pelotellaan maailmanloppuun johtavalla ilmastonmuutoksella, jolloin yhteinen k\u00e4sitys menetetyst\u00e4 tulevaisuudesta on valmis. Mutta mit\u00e4 tapahtuisi, jos kollektiiviset k\u00e4sitykset asetettaisiin kokeeseen? Mit\u00e4 tapahtuisi, jos joku lakkaisi uskomasta yhteiseen totuuteen? Todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4n joutuisi naurunalaiseksi ja yleisen arvostelun kohteeksi. Toki ilmastonmuutos on verrattain huono esimerkki sen tieteellisen pohjan valossa, mutta selitys kollektiivisten k\u00e4sitysten vallasta saadaan historiasta. Jo kauan ihmiset ovat uskoneet esimerkiksi rahaan. Tietyn v\u00e4risell\u00e4 setelill\u00e4 on ollut arvo, joka on perustunut yhteiseen uskomukseen rahan arvosta. Jos kaikki ihmiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en kumota k\u00e4sityksens\u00e4 kyseisen setelin arvosta, ei rahalla olisi en\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4. Olemme kuitenkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet uskoa ihmiskuntaa yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n rahan arvoon, ja se on onneksemme luonut meille turvallisen ja vakaan k\u00e4sityksen tulevaisuudesta, joskin sen aiheuttama ep\u00e4tasa-arvoisuus on osaltaan johdattanut ihmiskuntaa my\u00f6s konflikteihin.<\/p>\n\n\n\n
En v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 nuorten huoli tulevaisuudesta olisi turha. Sen sijaan v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 omilla k\u00e4sityksill\u00e4mme voimme vaikuttaa siihen, millaisena n\u00e4emme omat ja yhteiset tulevaisuudenkuvitelmamme. Esimerkiksi mietteit\u00e4 nuoria yhdist\u00e4v\u00e4st\u00e4 huolenaiheesta eli ilmastomuutoksesta voidaan k\u00e4sitell\u00e4 useilla eri tavoilla. Tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius ottaa asiaan kantaa Ylen verkkosivuilla julkaistussa Marcus Ziemannin artikkelissa \u201dTulevaisuustutkija Markku Wilenius tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 10 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4mme t\u00e4ysin erilaisessa maailmassa\u201d (Ylen uutisten verkkosivut 4.8.2019). Ziemann mainitsee, ett\u00e4 Wileniuksen mukaan toimet ilmastonmuutosta vastaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t ilmastonmuutoksen kielt\u00e4ji\u00e4 eli ilmi\u00f6n toista \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4, omien etujensa tavoittelijoita. V\u00e4ite tuntuu jyrk\u00e4lt\u00e4; ik\u00e4\u00e4n kuin ilmastonmuutos joko on tai on olematta. Eik\u00f6 siihen saisi suhtautua omaa hyvinvointia tukevalla tavalla?<\/p>\n\n\n\n
En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 huoli ilmastosta ei koskettaisi minua. Yhdess\u00e4 jaettu huoli tuntuu l\u00e4hinn\u00e4 tulevaisuuden normilta, mutta minusta on v\u00e4\u00e4rin pelotella nuoria n\u00e4in monitekij\u00e4isell\u00e4 asialla. Maapallo on l\u00e4mmennyt ennenkin ja palautunut aina ennalleen tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin sopeutunut uusiin oloihin. My\u00f6s entropia, luonnon pyrkimys kohti ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4, on todellista. Sen sijaan, ett\u00e4 vaivun ep\u00e4toivoon ihmiskunnan pilaamasta tulevaisuudesta, pyrin vaikuttamaan omiin skeemoihini ja uskomaan, ett\u00e4 kaikella on tarkoituksensa t\u00e4ss\u00e4 maailmankaikkeudessa. Salusj\u00e4rven neuvo nuorille kyvyst\u00e4 siet\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta kiteytt\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4ni omien k\u00e4sitystemme merkityksest\u00e4. Pariksi sen rinnalle sopisi my\u00f6s Platonin huomautus siit\u00e4, miten itsens\u00e4 voittaminen on voitoista ensimm\u00e4inen, mutta my\u00f6s paras. Jos oma suhtautuminen tulevaan on kunnossa ja sen kanssa pystyy el\u00e4m\u00e4\u00e4n sovussa, on tulevaisuuteen helpompi suhtautua toiveikkaana.<\/p>\n\n\n\n
Liiallinen optimistisuuskaan ei ole avain onneen. On varmaa, ett\u00e4 tulevaisuudessa tapahtuu odotettuja ja odottamattomia konflikteja, joista asiantuntijat ja vallanpit\u00e4j\u00e4t ennustavat aina uutta maailmanloppua. Salusj\u00e4rvi kuitenkin toteaa, ett\u00e4 ihmiskunta on historiansa aikana n\u00e4hnyt n\u00e4it\u00e4 loppuja jo useita, ja niit\u00e4 tutkiessa on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nykyinen ilmastonmuutoskaan ei tarkoita ihmiskunnan loppua. My\u00f6s Wilenius puhuu t\u00e4m\u00e4n asian puolesta Ziemannin artikkelissa kertoessaan, ett\u00e4 ihmiskunta on muun muassa digitaalisaation seurauksena onnistuneesti irtautunut k\u00e4sityksist\u00e4 ekosysteemien toiminnasta ja luonnonlaeista. Siin\u00e4 miss\u00e4 Salusj\u00e4rvi painottaa kyky\u00e4 siet\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuutta, Wilenius puhuu planetaarisesta kyvyst\u00e4 eli kyvyst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 fyysist\u00e4 maailmaa.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka erilaiset uhkakuvat tulevaisuudesta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t meit\u00e4 kaikkialta, haluan pysy\u00e4 toiveikkaana ja ajatella sen omaksi supervoimakseni. Tulevaisuus on pitk\u00e4lti omissa k\u00e4siss\u00e4mme, mutta se my\u00f6s l\u00e4hestyy meit\u00e4 omalla painollaan ja tasaisella nopeudella teoistamme ja haluistamme riippumatta. Maailma on jatkuvassa murroksessa, mutta perusidea pysyy samana: maailma toimii siten, kuin se on luotu toimimaan. Kaikesta huolimatta meill\u00e4 on Aurinko ja Kuu, kahdeksan planeettaa sek\u00e4 \u00e4\u00e4ret\u00f6n maailmankaikkeus. Lentokoneen ikkunasta tuonne \u00e4\u00e4rett\u00f6myyteen katsellessani tunnen valtavaa kiitollisuutta ja onnea, sill\u00e4 tuossa pieness\u00e4 hetkess\u00e4 tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy ennen kaikkea mahdollisuutena. Maailma py\u00f6rii, ja min\u00e4 siin\u00e4 mukana, ja yhdess\u00e4 etenemme tasaisen varmasti kohti tulevaisuutta. \u201dEi mit\u00e4\u00e4n uutta Auringon alla\u201d, toteaisi my\u00f6s Sinuhe Egyptil\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Vilma Puttonen<\/p>\n\n\n\n
Ihmisyyden ikuisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\nHistoriankirja avaa ihmisten menneisyytt\u00e4. Sit\u00e4 lueskellessa voi el\u00e4yty\u00e4 edellisten sukupolvien maailmaan ja n\u00e4hd\u00e4 yhteyksi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n yhteiskuntiin ja tapahtumiin. Pime\u00e4n\u00e4 syysiltana voi suunnata pellolle kaupungin ulkopuolella ja hengityksen h\u00f6yryn kohotessa nostaa katseen t\u00e4htitaivaalle. Hetken kuluttua taivaalle piirtyy tarinoita, kuten historiankirjaan, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. T\u00e4htitaivaan tarinat ylettyv\u00e4t kirjan kansien ulkopuolelle kertoen suurimman tarinan kaikista, tarinan maailmankaikkeudesta. Sit\u00e4 katsellessa voi tuntea ajan ja avaruuden lis\u00e4ksi ihmisyyden, joka maailman muutoksessa on pys\u00e4htynyt saman tarinan \u00e4\u00e4relle. Lukemattomat muut ovat v\u00e4litt\u00e4neet taivaalle ilonsa ja murheensa, ja n\u00e4m\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kertomukset kautta aikojen huokuvat sen luo, joka on tullut niit\u00e4 kuulemaan. Ajan ja avaruuden \u00e4\u00e4rell\u00e4 ei voi olla ajattelematta tulevaa. Taivas on yhdist\u00e4nyt meit\u00e4 aina, mutta tuleeko aina olemaan n\u00e4in? Ihmiskunnan muuttuessa ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tahdilla on syyt\u00e4 pohtia, keit\u00e4 me oikeastaan olemme, ja mik\u00e4 meiss\u00e4 lajina s\u00e4ilyy ja muuttuu.<\/p>\n\n\n\n
Kokemukset ja arvot ovat aina muutoksessa. Eri paikoissa asuvilla ihmisill\u00e4 voi olla t\u00e4ysin erilainen kokemus el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta saman perheenkin sis\u00e4ll\u00e4 voi olla erilaisia maailmankuvia, koulutusta ja yst\u00e4v\u00e4piirej\u00e4. Kun l\u00e4ntisiss\u00e4 teollisuusmaissa el\u00e4m\u00e4n perusedellytykset ovat kunnossa, itseilmaisu ja el\u00e4m\u00e4n merkityksellisyys ovat saaneet suurempaa huomiota. Individualismin noustessa etsit\u00e4\u00e4n tasapainoa yksil\u00f6llisten ja yhteis\u00f6llisten arvojen v\u00e4lill\u00e4. Tulevaisuuden ihmisten kokemuksia ei voi ennustaa, mutta kenties he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4n tasapainon yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n v\u00e4lill\u00e4, jotta voivat kehitt\u00e4\u00e4 vakaata yhteiskuntaa. Silloinkin tulevaisuuden ihmisen arvot ovat todenn\u00e4k\u00f6isesti jatkuvassa muutoksessa, kuten t\u00e4h\u00e4nkin asti historiassamme.<\/p>\n\n\n\n
Muutoksessa voivat tulevaisuudessa olla koko k\u00e4sityksemme el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja ihmisyydest\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4sit\u00e4mme ihmiseksi homo sapiens -lajin edustajat, ja me olemme luonnollinen osa t\u00e4t\u00e4 maailmaa, johon synnymme luonnon ehdoilla. Ihmisen uhkana voidaan kuitenkin n\u00e4hd\u00e4 se, ett\u00e4 meill\u00e4 on taipumus \u201dleikki\u00e4 Jumalaa\u201d ja uhmata luonnon rajoja. Teknologian kehitys on mahdollistanut rajojen murtamisen uudessa mittakaavassa, ja Jani Parkkarin artikkeli \u201dDesignlapsia vai ratkaisu n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4n?\u201d (Ylen uutisten verkkosivut, 29.11.2018) k\u00e4sittelee geenimuuntelua ja erityisesti sen soveltamista ihmisiin. Artikkelissa bioetiikkaan erikoistunut filosofian dosentti Marko Ahteensuu huomauttaa, ett\u00e4: \u201dPuheet lasten suunnittelusta ovat kuitenkin toistaiseksi enemm\u00e4n tieteisfiktiota kuin l\u00e4hitulevaisuutta.\u201d Ihmisten muuntelua ylivertaisen \u00e4lykk\u00e4iksi tai muuten taidokkaiksi on pohdittu pitk\u00e4\u00e4n, mutta artikkelikin muistuttaa kasvuymp\u00e4rist\u00f6n olevan merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 persoonan muotoutumisessa geenien lis\u00e4ksi. Toisaalta teknologian avulla voitaisiin ylitt\u00e4\u00e4 ihmisen rajat kokonaan ja luoda kaltaisemme olento paremmilla ominaisuuksilla. Tieteisfiktio on esitt\u00e4nyt t\u00e4llaisia ajatuksia useimmiten dystooppisesti, mutta ihmisen kaltaisen teko\u00e4lyn luominen voi joskus mahdollistua. Silloin nousee kysymys koneen inhimillisyydest\u00e4, kuten peliss\u00e4 Detroit: Become Human, jossa pelaaja on hyvin kehittynyt ihmisen n\u00e4k\u00f6inen androidi yhteiskunnassa, jossa osa androideista taistelee ihmisoikeuksiensa puolesta. Jos kehittyneill\u00e4 teko\u00e4lyill\u00e4 on kyky tuntea ja ajatella itsen\u00e4isesti, miksei niit\u00e4 voisi my\u00f6s laskea ihmisiksi? Kysymys palaa siihen, mik\u00e4 tekee ihmisest\u00e4 ihmisen.<\/p>\n\n\n\n
Lajimme tulevaisuutta ajatellessa saattaa unohtua k\u00e4sitell\u00e4 my\u00f6s sit\u00e4, mik\u00e4 meiss\u00e4 on erottamatonta ja muuttumatonta ihmisyytt\u00e4. Vaikka kokemukset, arvot ja jopa ihmisen muoto saattavat muuttua, perimm\u00e4isen\u00e4 ovat ne ajatukset ja tunteet, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t ihmiskuntaa. Edith S\u00f6dergranin runossa \u201dOlemisen riemu\u201d (Levottomia unia, 1929) tullaan ihmisyyden ja olemassaolon \u00e4\u00e4relle. Runon nimen mukaan siin\u00e4 nautitaan arkip\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 ja itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4 pidetyst\u00e4 olemassaolosta. \u201dRiemu el\u00e4\u00e4, riemu hengitt\u00e4\u00e4, riemu olla olemassa!\u201d, runossa huudahdetaan, ja t\u00e4m\u00e4 on kiteytettyn\u00e4 yksi ihmisyyden keskeisimmist\u00e4 ja kauneimmista osista. Yksi ihmisen perusominaisuuksista on onnellisuuden etsiminen, eik\u00e4 sen tarvitse olla sen vaikeampaa kuin olla onnellinen olemisesta. Voisin kuvitella, ett\u00e4 tulevaisuudessakin joillekin onnellisuudeksi riitt\u00e4\u00e4 oleminen olemisen takia. Silloin vaikka S\u00f6dergranin sanojen inspiroimana voi nauttia siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dAurinko t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rintani suloisella hunajalla \u00e4\u00e4ri\u00e4 my\u00f6ten.\u201d El\u00e4m\u00e4nilon lis\u00e4ksi ihminen hakee kuitenkin muutakin. Ihmist\u00e4 luonnehditaan usein sosiaaliseksi el\u00e4imeksi, joka tarvitsee ilon lis\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 yhteytt\u00e4 muihin ihmisiin. Se on meiss\u00e4 erottamatonta, ja tulevaisuuden ihmisetkin tulevat tarvitsemaan toisiaan. Yhteytt\u00e4 tullaan nykyisyyden tavoin etsim\u00e4\u00e4n my\u00f6s muualta, kuten jotkut l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t yhteyden esi-isiins\u00e4 uskonnollisten rituaalien kautta tai koko ihmiskuntaan avaruutta tarkkaillen. \u201dOlemisen riemussa\u201d kerrotaan my\u00f6s yhteydest\u00e4 aurinkoon: \u201dK\u00e4yskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla \/ en tied\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muusta kuin auringosta.\u201d Yhteys aurinkoon voi hyvinkin olla osa my\u00f6s tulevaisuuden ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4, sill\u00e4 emme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan l\u00e4hde omasta aurinkokunnastamme.<\/p>\n\n\n\n
Iloa tasapainottamassa mukanamme kulkee aina my\u00f6s pelko. Ihminen on aina yritt\u00e4nyt ennustaa ja tulkita tulevaisuutta, sill\u00e4 suurin pelkomme on tuntematon. Toinen suuri pelkomme, kuolema, voidaan liitt\u00e4\u00e4 osaksi tuntemattoman pelkoa, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme ep\u00e4varmuutta kuolemanj\u00e4lkeisest\u00e4. S\u00f6dergranin runo hakee lohtua pelkoon, kun Aurinko sanoo: \u201dKerran sammuvat kaikki t\u00e4hdet, \/ mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.\u201d Ihmisen el\u00e4m\u00e4n suurimmat haasteet eli kuolema ja pelko eiv\u00e4t h\u00e4vi\u00e4, ja jokaisen on tulevaisuudessakin helpommin tai vaikeammin opittava hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n ne ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden kanssa, mutta ei niiden ehdolla.<\/p>\n\n\n\n
Tulevaisuudenkin ihminen yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 on ollut, on ja tulee olemaan. H\u00e4n my\u00f6s miettii, kuka h\u00e4n on ja mihin h\u00e4n sopii ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden tarinassa. Vaikka h\u00e4n n\u00e4kee asioita, joita me emme koskaan n\u00e4e, h\u00e4n riemuitsee el\u00e4m\u00e4st\u00e4, etsii yhteytt\u00e4, kysyy kysymyksi\u00e4 ja tuntee. N\u00e4m\u00e4 tekev\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 ihmisen, oli h\u00e4n sitten menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden ihminen. H\u00e4n on osa suurinta tarinaa, jota h\u00e4n toivottavasti arvoillaan ja teoillaan kunnioittaa. On turhaa jossitella tulevaisuuden tapahtumista, ihmisten valinnoista tai ovatko he edes ihmisi\u00e4 samalla tavalla kuin me itsemme ymm\u00e4rr\u00e4mme. Uskon heid\u00e4n kuitenkin v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4htyv\u00e4n meid\u00e4n tavallamme taivaan tarinan \u00e4\u00e4relle samojen ajatusten pariin kuin \u201dOlemisen riemussa\u201d: \u201dOlen osa \u00e4\u00e4rett\u00f6myytt\u00e4. \/ Olen osa kaikkeuden suurta voimaa, \/ yksin\u00e4inen maailma miljoonien maailmoiden parissa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Venla Aalto<\/p>\n\n\n\n
Kylm\u00e4st\u00e4 sodasta kasvihuoneen l\u00e4mp\u00f6\u00f6n \u2013 monenlaiset maailmanloput<\/strong><\/p>\n\n\n\nHalu ennustaa tulevaa on asettunut ihmisen mieleen jo hyvin aikaisessa vaiheessa yhteiskunnan kehityst\u00e4 ja punoutunut vuosien saatossa erottamattomaksi osaksi t\u00e4m\u00e4n sisint\u00e4 olemusta. Ket\u00e4p\u00e4 ei kiinnostaisi, millaiseen maailmaan oma lapsi syntyy, tai mit\u00e4 huomenna kannattaisi pukea p\u00e4\u00e4lleen ennen kuin astuu talosta ulos? Tieteellisen tutkimuksen kehitys on antanut meille mahdollisuuden kurkistaa tulevaisuuden ikkunasta sis\u00e4\u00e4n, niin lyhyemm\u00e4n aikav\u00e4lin ennustuksilla, kuten viikon s\u00e4\u00e4ennusteella, kuin my\u00f6s kattavammilla vastauksilla planeettojen radoista tai ilmaston pidempiaikaisista muutoksista. T\u00e4llaisesta huimaavasta kehityksest\u00e4 huolimatta, siihen asti kun joku uuden ajan renessanssimies paljastaa muulle
ihmiskunnalle aikamatkustuksen salat, j\u00e4\u00e4 tulevaisuuden ennustaminen hyvin vahvasti ihmisen tulkinnan alaiseksi. Valitettavasti \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n mielikuvituksen lahjalla siunattu (kirottu?) ihminen tykk\u00e4\u00e4 aikansa kuluksi piirt\u00e4\u00e4 jos jonkinlaisia kauhukuvia ihmisen, yhteiskunnan, planeettamme Maan sek\u00e4 maailmankaikkeuden tulevaisuudesta. Maailmamme mietiskelij\u00e4t ovat ehtineet luoda lukuisia eri maailmanlopun skenaarioita, joita kirjailijat, elokuvaohjaajat, muusikot ja maalarit voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muusoinaan ja luoda teoksia, joita kulutettuamme me tavalliset tallaajat saamme pelotella itse\u00e4mme ja toisiamme kyseisill\u00e4 tapahtumasarjoilla, sek\u00e4 alkaa varautua pahinta varten. Kaikki pahaenteisetk\u00e4\u00e4n
tulevaisuudenkuvat eiv\u00e4t kuitenkaan ole silkkaa scifi\u00e4, vaan heijastavat yhteiskuntamme poliittista, taloudellista ja maantieteellist\u00e4 tilannetta. Historialliset n\u00e4kemykset maailmanlopusta poikkeavat kuitenkin paljon t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tulevaisuudenkuvista, ja n\u00e4m\u00e4 erot heijastuvat yleisemp\u00e4\u00e4n, sukupolvelliseen asenteeseen ja maailmankuvaan.<\/p>\n\n\n\n
Viime vuosisadalla kuvaukset maapallon tulevaisuudesta ja maailmanlopusta olivat nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4mmist\u00e4 ja aktiivisemmista uhista. Pel\u00e4ttiin kylm\u00e4n sodan aikaisen poliittisen j\u00e4nnityksen k\u00e4rjistymist\u00e4 ydinsodaksi, jolloin heti ensimm\u00e4inen pudotettu ydinpommi riitt\u00e4isi raivaamaan kokonaisia mantereita maan tasalle. Pel\u00e4ttiin \u2013 ehk\u00e4 ydinsotaa pienemmiss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin \u2013 eksponentiaalisesti kiihtyv\u00e4\u00e4 teknologian kehityst\u00e4, singulariteetin synty\u00e4 ja robottien vallankumousta. Teknologian ja teko\u00e4lyn kehityst\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n toki t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kenties jopa enemm\u00e4n kuin tuolloin, mutta osittain hieman erilaisista syist\u00e4. Vanhaan markkinatalouden vankien tapaan ty\u00f6paikkojen menett\u00e4mist\u00e4 koneille pel\u00e4t\u00e4\u00e4n yh\u00e4. T\u00e4m\u00e4 pelko on vallinnut jo teollisen vallankumouksen alusta l\u00e4htien, kuten Duunitorin artikkelissa \u201dTy\u00f6el\u00e4m\u00e4n tulevaisuus\u201d (Duunitorin verkkosivut, 20.2.2022) kerrotaan: \u201dKoneet mullistivat tavan tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja tekiv\u00e4t kokonaisia ammattikunta turhiksi\u201d. N\u00e4iden vanhojen pelkojen lis\u00e4ksi koneoppimismallien kehittyess\u00e4 her\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 muun muassa \u201ddeepfake\u201d-sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ja teko\u00e4lyn etiikasta, mutta 1990-luvun Matrix-tason robottirieha on kenties jo suurimmalta osaltaan ohi. Heijastuksia n\u00e4ist\u00e4 kuvista maailman tulevaisuudesta ja lopusta voi n\u00e4hd\u00e4 kunkin aikansa taiteessa, mediassa sek\u00e4 muussa kulttuurissa. 1960-luvun folk-muusikot k\u00e4sitteliv\u00e4t kappaleissaan usein ydinsotaa, ja konekauhu ja teko\u00e4lyn pelko n\u00e4kyv\u00e4t
esimerkiksi 1990-luvun The Matrix -elokuvassa ja sen jatko-osissa.<\/p>\n\n\n\n
Vastauksena t\u00e4llaisille aktiivisille uhille kehittyi kulttuurisia vastarintaliikkeit\u00e4, kuten Yhdysvaltain hipit, jotka ilmaisivat asennettaan ydinsotaa \u2013 ja yleisemminkin sotaa \u2013 vastaan mielenosoitusten ja taiteen kautta. 1970-luvulla punk-liikkeit\u00e4 syntyi Iso-Britanniassa sek\u00e4 Yhdysvalloissa osoittamaan kansalaisten asennetta valtion toimintaa, kasvavaa auktoriteettia ja tyranniaa kohtaan.<\/p>\n\n\n\n
Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maailmanlopun skenaariot ovat huomattavasti passiivisempia. Aleksis Salusj\u00e4rvi luonnehtii kolumnissaan \u201dJos yhteiskunta romahtaa, suomalaiset pakenevat kes\u00e4m\u00f6keille\u201d (Yle, 6.12.2021) nykyp\u00e4iv\u00e4n maailmanloppua \u201dketjureaktioksi\u201d. T\u00e4m\u00e4 ketjureaktio on tapahtumasarja, joka on pantu k\u00e4yntiin joskus teollisen vallankumouksen aikaan, ja jonka pys\u00e4ytt\u00e4minen on t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo mahdotonta. Emme kykene muuttamaan ilmastonmuutoksen tahtia saati kulkusuuntaa, sill\u00e4 siihen voimakkaimmin vaikuttavat tekij\u00e4t ovat liian t\u00e4rke\u00e4 osa taloutemme, teollisuutemme sek\u00e4 yhteiskuntamme toimintaa. Vaikka uudet sukupolvet olisivatkin valmiita tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa pelastaakseen ihmiskuntamme ilmastonmuutoksen tuhoisilta seuraamuksilta, ovat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6iden asemissa yh\u00e4 n\u00e4m\u00e4 vanhemmat ik\u00e4luokat, jotka alun perinkin k\u00e4\u00e4riv\u00e4t rahansa ja ansaitsivat elantonsa
kasvihuoneilmi\u00f6n edist\u00e4misest\u00e4 ja tehostamisesta, ja jotka eiv\u00e4t tule el\u00e4m\u00e4\u00e4n tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4rsi\u00e4kseen toimintansa maailmanlaajuisista haitoista kokonaisuudessaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llainen k\u00e4sitys yhteiskunnassamme sek\u00e4 planeetallamme vallitsevasta tilanteesta, ajatus er\u00e4\u00e4nlaisesta pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ja jo ilmassa h\u00e4ilyv\u00e4st\u00e4 tuhosta, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 luonnollisesti kyynisyytt\u00e4 etenkin nuorempien ihmisten n\u00e4kemyksiss\u00e4. Salusj\u00e4rvi kuvailee ajatusta erinomaisesti, todeten: \u201dOn hankalaa motivoida itse\u00e4\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n taloa, jonka nurkka on liekeiss\u00e4\u201d. Monet eiv\u00e4t n\u00e4e yritt\u00e4misess\u00e4k\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaista hy\u00f6ty\u00e4, kun kapitalismi ja kansainv\u00e4linen teollisuus vaikuttavat valtavilta vastuksilta pienelle ihmiselle, ja kaikki mahdollinen vastarinta tuntuu v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iselt\u00e4. Erilaisen ja kenties aiempaa suuremman
vastuksen edess\u00e4 vastarintaliikkeit\u00e4 ei siis synny en\u00e4\u00e4 samalla tavoin kuin viime vuosituhannella. Vaikka 1900-luvun kulttuuriset liikkeetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olisi saaneet aikaan todellista poliittista tai yhteiskunnallista muutosta, jo vastarintaliikkeiden puute havainnollistaa eroja sukupolvien katsomuksissa. Pahimmassa tapauksessa kyyninen asenne voi kehitty\u00e4 nihilistiseksi tai hedonistiseksi, jolloin muutoksen tekeminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n samantekev\u00e4n\u00e4 tai merkityksett\u00f6m\u00e4n\u00e4. Nihilismi voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 muotoon, jossa yksil\u00f6 toimii
itsekk\u00e4\u00e4sti, koska ei koe sen vaikuttavan maailmassa ja ihmiskunnassa vallitsevaan tilaan.<\/p>\n\n\n\n
Maapallon tulevaisuus ja maailmanloppu vaivaavat ihmisi\u00e4 aina yh\u00e4 enemm\u00e4n. Uusien uhkien ohella my\u00f6s yhteiskunnassa vallitsevat asenteet ovat kehittyneet. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 monen suhtautuminen tulevaisuuteen on kehittynyt kyynisyydeksi. Ilmastonmuutoksen kokoiset, koko kansakuntaa koskevat ongelmat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t liian suurilta sel\u00e4tett\u00e4viksi. Olo on kuin Daavidilla Goljatin juurella. Uudet ihmiskuntaa kohtaavat uhat eiv\u00e4t kuitenkaan suinkaan ole syy lannistua, vaan yksinkertaisesti kehitt\u00e4\u00e4 ajatteluamme ja toimintamallejamme.
Kohtaamiemme haasteiden kehittyess\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy kehitty\u00e4 niiden mukana. Vastoin nuorisoik\u00e4luokkien yleist\u00e4 asennetta, kasvihuoneilmi\u00f6n asettaman maailmanlopun uhan voi viel\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Tuomiokelloa voi viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 taaksep\u00e4in, kunhan vain kehit\u00e4mme toimintatapojamme. Ei Daavidkaan sel\u00e4tt\u00e4nyt Goljattia silkalla raa\u2019alla voimalla.<\/p>\n\n\n\n
Arvi Ainali<\/p>\n\n\n\n
Kielitaito \u2013 ihmisyyden perusta<\/strong>
Yl\u00e4asteella olin perheeni kanssa lomamatkalla Prahassa, kun poikkesimme moderniin ostoskeskukseen. Uutuuttaan hohtavien liukuportaiden, viherkasvien ja kiilt\u00e4vien lasi-ikkunoiden ohi kiiruhtaessani huomasin seinustalla hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6n esitteit\u00e4 jakavan vapaaehtoisen, joka vaikutti taitavan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n muutaman fraasin jokaisen Prahaan eksyneen turistin \u00e4idinkielt\u00e4: edell\u00e4 olevaa perhett\u00e4 h\u00e4n puhutteli ruotsiksi, vaihtoi seuraavan ohikulkijan kohdalla espanjaan ja tervehti lopulta meit\u00e4 iloisesti suomeksi. Kadehdin prahalaisen vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4n virtuoosimaisia vuorovaikutustaitoja \u2013 t\u00e4ysin suomenkielisess\u00e4 perheess\u00e4 kasvaneena monipuolinen kielitaito tarkoitti minulle tuolloin ennen kaikkea usean kielen mahdollisimman sujuvaa osaamista.
Yleisesti vieraiden kielten opiskelu vaikuttaa kuitenkin uudistuneen todistusvalinnan ja englannin kielen hallitsevan aseman my\u00f6t\u00e4 menett\u00e4neen arvostustaan. Maija-Leena Nissil\u00e4 ja Tiina Tikkanen k\u00e4sittelev\u00e4t artikkelissaan \u201dKieltenopetus kuihtuu \u2013 mik\u00e4 neuvoksi?\u201d (Opettaja-lehti 28.1.2021) suomalaiskoulujen vieraiden kielten opetuksen haastavaa nykytilannetta: kunnat ovat kielitarjonnan suhteen eriarvoisessa asemassa, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat resurssit ja opettajien koulutustaso vaihtelevat alueellisesti. Artikkelissa esiin nostetut tilastotiedot lukion vieraiden kielten opetuksesta my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4t omaa kokemustani. Kun p\u00e4\u00e4tin kahdeksannella luokalla ottaa valinnaiseksi aineeksi saksan, sain osakseni kummastuneita katseita \u2013 miksi edes vaivautuisin opiskelemaan alkeet kielest\u00e4, joka viimeist\u00e4\u00e4n lukiossa osoittautuisi hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi opiskelupaikan saamisen kannalta? Lyhyiden kielten kirjoittajien m\u00e4\u00e4r\u00e4 olikin artikkelin mukaan v\u00e4hentynyt vuosien 2005 ja 2019 v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hes 80 prosenttia.
Mit\u00e4 monipuolinen kielitaito sitten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaa, ja miksi vieraiden kielten osaamista tulisi vaalia? Yksil\u00f6tasolla kielitaito on ennen kaikkea pohja itsen\u00e4iselle ajattelulle ja ihmissuhteille. Laaja sanavarasto helpottaa omien arvojen, mielipiteiden ja tunteiden j\u00e4sentely\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, ja sujuva kielitaito edist\u00e4\u00e4 rakentavaa ajatusten ilmaisemista ja ymm\u00e4rretyksi tulemista vuorovaikutustilanteissa. Mit\u00e4 useampaa kielt\u00e4 osaa, sit\u00e4 useammasta n\u00e4k\u00f6kulmasta maailmaa ja sit\u00e4 muovaavia ilmi\u00f6it\u00e4 kykenee tarkastelemaan: jokaisessa kieless\u00e4 on omat kulttuurisidonnaiset piirteens\u00e4, joita kielt\u00e4 taitamaton ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi vanhan saksankielisen sananlaskun tarkka k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen englannin kielelle ei ole mahdollista ilman vivahde-erojen menett\u00e4mist\u00e4, ja monissa alkuper\u00e4iskansojen kieliss\u00e4 on runsaasti muista kieliryhmist\u00e4 puuttuvaa luontoa ja perinteisi\u00e4 elinkeinoja kuvailevaa sanastoa.
Kielitaito muodostaa vuorovaikutuksen perustan my\u00f6s laajemmissa sosiaalisissa yhteis\u00f6iss\u00e4, kuten ty\u00f6paikalla ja liike-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Nissil\u00e4n ja Tikkasen haastattelema Riikka Heikinheimo Elinkeinoel\u00e4m\u00e4n keskusliitosta korostaa monipuolisen kielivarannon merkityst\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yksitt\u00e4isen kielen tulevaisuusn\u00e4kymien tarkkailun sijaan: jo keskustelun aloittaminen yhteisty\u00f6kumppanin kielell\u00e4 helpottaa Heikinheimon mukaan kauppojen solmimista. Toteamuksen todenper\u00e4isyyteen on helppo uskoa \u2013 vierasta kielt\u00e4 opiskellessa tulee samanaikaisesti sis\u00e4ist\u00e4neeksi kielialueen kulttuuriin kuuluvia k\u00e4sityksi\u00e4, arvoja ja tapoja. T\u00e4m\u00e4 puolestaan helpottaa neuvottelukumppanin ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja tekee liiketoimen osapuolten keskin\u00e4isest\u00e4 vuorovaikutuksesta joustavampaa.
Kielen merkitys yhteisty\u00f6n syvent\u00e4j\u00e4n\u00e4 onkin kiistaton jo ihmislajin historian valossa. Ihmisen evoluutiossa juuri kielitaidon kehittyminen erotti homo sapiensin ratkaisevasti muista k\u00e4dellisist\u00e4: \u00e4\u00e4nteist\u00e4 ja niihin liitetyist\u00e4 merkityksist\u00e4 muodostuvan monimutkaisen kommunikaatioj\u00e4rjestelm\u00e4n my\u00f6t\u00e4 varhaiset ihmiset kykeniv\u00e4t toimimaan tehokkaammin ryhm\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 mahdollisti muun muassa suurriistan mets\u00e4st\u00e4misen ja siirtymisen mets\u00e4styksest\u00e4 ja ker\u00e4ilyst\u00e4 tuottoisampaan maanviljelyyn. Aikansa taloudellisena ja sotilaallisena mahtina toimineen Rooman imperiumin yhten\u00e4isyytt\u00e4 puolestaan edisti kaupank\u00e4ynnin ja hallinnon kielen\u00e4 k\u00e4ytetty latina, joka viel\u00e4 keskiajallakin hallitsi L\u00e4nsi-Euroopan yliopistojen akateemista el\u00e4m\u00e4\u00e4.
Yhteisty\u00f6n syvent\u00e4misen lis\u00e4ksi kieli voi erottaa ihmisi\u00e4 ja toimia vallank\u00e4yt\u00f6n v\u00e4lineen\u00e4. Rooman jalanj\u00e4ljiss\u00e4 kulkevat suurvallat pyrkiv\u00e4t usein vahvistamaan keskushallinnon asemaa tukahduttamalla v\u00e4hemmist\u00f6kielten puhumisen v\u00e4kivalloin, jolloin uuden kielen omaksuminen on kaukana monipuolista kielitaitoa tavoittelevan yksil\u00f6n tietoisesta valinnasta. Mahdollisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n arkisissa tilanteissa onkin pohjimmiltaan etuoikeus, mit\u00e4 my\u00f6s Lari Kotilainen korostaa tuoreille ylioppilaille suunnatussa kolumnissaan \u201dHyv\u00e4 uusi ylioppilas\u201d (Suomen Kuvalehti 27.11.2020). Kotilaisen mukaan suomen kielen taitoja tulisi arvostaa englanninkielist\u00e4 kommunikaatiota korostavassa globalisoituvassa maailmassa ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 ihmisen ensimm\u00e4inen kieli muodostaa pohjan vieraiden kielten oppimiselle.
Kielitaidon ei tulisikaan olla pelkk\u00e4\u00e4 pyrkimyst\u00e4 mahdollisimman monen vieraan kielen tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4n hallintaan, vaan siihen kuuluu olennaisesti my\u00f6s yhteys omaan kulttuuriin ja sen historiaan. Pohjimmiltaan kielitaidosta ei siis tee merkityksellist\u00e4 vain osattujen kielten m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u2013 monipuolista kielitaitoa on my\u00f6s globaalissa mittakaavassa merkityksett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikuttavan \u00e4idinkielen syv\u00e4llinen ymm\u00e4rt\u00e4minen silloinkin, kun kyseisell\u00e4 kielell\u00e4 on maailmanlaajuisesti vain noin kuusi miljoonaa puhujaa. Kotilainen onkin oikeassa todetessaan, ettei suomen kieli ole nurkkakuntaisuutta: \u00e4idinkieli voi toimia yksil\u00f6n identiteetin kulmakiven\u00e4 tai tunneilmaisun kielen\u00e4 perhepiiriss\u00e4 silloinkin, kun sen k\u00e4ytt\u00e4minen arjessa ei esimerkiksi ulkomailla asumisen vuoksi ole mahdollista. Niin ik\u00e4\u00e4n kriisitilanteissa ihmisjoukon tavoittaa tehokkaimmin juuri k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n. Vaikkapa toisen maailmansodan aikana akselivaltojen miehitt\u00e4mien alueiden asukkaille tarjottiin sotatapahtumista ajankohtaista tietoa kielletyiss\u00e4 radiol\u00e4hetyksiss\u00e4, jotka toteutettiin mahdollisuuksien mukaan kohdemaan omalla kielell\u00e4.
Kaiken kaikkiaan kielet edustavat ihmiskunnan historiassa pysyvyytt\u00e4: kielitaidon tarjoamalle pohjalle rakentuu kaikki inhimillinen toiminta aina modernin suuryrityksen liikeneuvotteluista neoliittiseen vallankumoukseen. Kielitaidon avulla on kautta aikojen selitetty maailman synty\u00e4, kuvailtu luonnonilmi\u00f6it\u00e4 ja solmittu l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vyyssuhteita, ja monikielisess\u00e4 yhteiskunnassa my\u00f6s vieraiden kielten merkitys korostuu \u2013 emme el\u00e4 Babylonin tornin rakennusty\u00f6maalla, jossa kaikki ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t toisiaan ja tulevat ymm\u00e4rretyiksi ilman ponnisteluja. Toisin kuin itse viel\u00e4 Prahassa lomaillessani ajattelin, monipuolista kielitaitoa ei kuitenkaan ole vain se, ett\u00e4 pyrkii hallitsemaan mahdollisimman useaa vierasta kielt\u00e4 sujuvasti. Kielitaidon merkitys on jokaiselle erilainen, ja se muodostuu sidoksissa sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaiseen maailmankuvaan ett\u00e4 yhteis\u00f6n kulttuuriperint\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\nAnni V\u00e4\u00e4n\u00e4nen <\/p>\n\n\n\n
Hukkuuko suomi kielimereen?<\/strong><\/p>\n\n\n\nJoukko nuoria seisoo tiiviisti ringiss\u00e4. Kaikilla on puhelimet k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, ja keskustelu k\u00e4y kuumana: \u201dOh my god, tsekkaa t\u00e4n postaus! Eik\u00f6 ookkin cool outfit?\u201d Toinen toisensa j\u00e4lkeen nuoret ny\u00f6kyttelev\u00e4t p\u00e4it\u00e4\u00e4n ja yhtyv\u00e4t mielipiteeseen. Kuitenkaan satunnainen ohikulkija ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 laisinkaan, mist\u00e4 jutun juonessa on oikein kyse. Joka toinen sanoistahan on l\u00e4hes suoraan englantia, vaikka periaatteessa keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n suomeksi. Her\u00e4\u00e4kin kysymys: mihin pisteeseen suomen kieli on oikein kehittym\u00e4ss\u00e4? Onko suomelle en\u00e4\u00e4 paikkaa muiden kielten joukossa, jos jopa suomalaiset itse alkavat vieroksumaan sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Etenkin nuorten keskuudessa suomen kielen suosio on hiipumassa. Valtamediaa kahlataan l\u00e4pi englannin kielen avulla, eik\u00e4 suomen osaaminen tunnu en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 arvokkaalta. Samalla globaalisaation aiheuttama ulkoinen paine pakottaa meit\u00e4 lainaamaan kieleemme yh\u00e4 useampia, toinen toistaan vieraamman kuuloisia sanoja. Kolumnisti Lari Kotilaisen kolumnissa \u201dHyv\u00e4 uusi ylioppilas\u201d (27.11.2020, Suomen Kuvalehti) painotetaankin suomen kielen roolia \u00e4idinkielen\u00e4mme ja kehotetaan lukijaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n suomen kielen asemaa. Vaikka Kotilainen tunnustaakin englannin kielen paikan kansainv\u00e4lisess\u00e4 tulevaisuudessamme, h\u00e4n my\u00f6s muistuttaa lukijaa, ett\u00e4 juuri \u00e4idinkieli luo pohjan kaikelle vuorovaikutukselle ja sosiaaliselle kanssak\u00e4ymiselle. Oma itseilmaisu ja vuorovaikuttavan keskustelun k\u00e4yminen perustuvat molemmat omalla \u00e4idinkielell\u00e4 opittuihin taitoihin: kun osaa k\u00e4vell\u00e4, on helpompi oppia juoksemaan.
Kotilainen nostaa kolumnissaan esille my\u00f6s suomen kielen tulevaisuuden: kielemme ei ole vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta vain jos me jatkamme aktiivisesti sen puhumista. Kansainv\u00e4listyminen ja \u00e4idinkielen arvostaminen kulkevatkin k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4, eik\u00e4 muiden kielten oppiminen vaadi suomen kielen j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 taka-alalle. Kielet muuttuvat maailman kehittyess\u00e4, mutta niiden ei tarvitse painaa toisiaan alas ja taistella vallasta. Kansainv\u00e4lisess\u00e4 maailmassa on tilaa monille kielille, ja kaiken sekasorron keskell\u00e4 onkin hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni omasta \u00e4idinkielest\u00e4, joka on ollut mukanamme koko el\u00e4m\u00e4n ajan.
<\/p>\n\n\n\n
Millaisia muutoksia suomen kieli sitten k\u00e4y oikein l\u00e4pi? Lainasanat, rakenteelliset muutokset ja pahimmillaan hybridikielen \u201dfinglish\u201d syntyminen ovat er\u00e4it\u00e4 esimerkkej\u00e4 eri oten englannin kielen vaikutuksista. Teknologian ja tieteen kehittyminen luo my\u00f6s tarvetta uusille sanoille, jotka usein muistuttavat enemm\u00e4n vieraita kieli\u00e4 kuin suomea. Ajan saatossa t\u00e4m\u00e4 voi kuitenkin pahimmillaan johtaa suomen kielen syrj\u00e4ytymiseen kokonaan, jolloin Suomen valtakielest\u00e4 tulisikin esimerkiksi englanti. T\u00e4ll\u00f6in kulttuurillinen identiteettimme voisi olla vaarassa, sill\u00e4 kieli on kaiken havaitsemisemme ja vuorovaikuttamisemme ydin.<\/p>\n\n\n\n
Suomen kielen lautakunnan kannanotossa \u201dSuomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman\u201d (26.10.2018, Kotimaisten kielten keskus) pohjataan suomen kielen asemaa yhteiskunnassamme t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: englanti ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 suomea yht\u00e4 enemm\u00e4n sivuun, jolloin palveluiden ja koulutusten saanti omalla \u00e4idinkielell\u00e4 vaikeutuu. Kannanotossa vaaditaankin, ett\u00e4 suomen ja ruotsin kielen saatavuus tulee turvata, koska oma \u00e4idinkieli on sek\u00e4 oikeus ett\u00e4 t\u00e4rkein oppimisen v\u00e4line. Voikin pohtia, onko reilua, ett\u00e4 joitain korkeamman asteen opintoja ei ole lainkaan saatavilla suomeksi. Jos uusien, monimutkaisten kokonaisuuksien sis\u00e4ist\u00e4misen lis\u00e4ksi tulee viel\u00e4 harjoitella t\u00e4ysin uusia sanastokokonaisuuksia vieraalla kielell\u00e4, on opiskelu sek\u00e4 vaivalloisempaa ett\u00e4 ep\u00e4reilumpaa verrattuna niihin, jotka saavat vastaavaa opetusta omalla \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Suomen kielen lautakunnan kannanotossa nostetaan esiin my\u00f6s kielelliset esteet palveluiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4: digitalisaation murroksessa yh\u00e4 useampi palvelu s\u00e4hk\u00f6istyy, ja samalla englannin osuus kasvaa suomen kielen kustannuksella. Monet asiakaspalvelut ja s\u00e4hk\u00f6iset kommunikaatiov\u00e4lineet voivat esimerkiksi olla saatavilla vain englanniksi. Miten t\u00e4llaisessa kehityksess\u00e4 k\u00e4y sitten ihmisille, joiden englannin osaaminen on vajaavaista? Erist\u00e4ytyminen yhteiskunnasta on jo ennest\u00e4\u00e4n ongelma rahallisten ja sosiaalisten syiden johdosta, ja kun kasan p\u00e4\u00e4lle sys\u00e4t\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kielimuuri, on takaisin yhteiskunnan pariin kiipe\u00e4minen entist\u00e4 hankalampaa. Vaikka kielen auttamaton kehittyminen luo my\u00f6s yhteiskunnallisia muutoksia, ei siirtym\u00e4 uuteen saa olla niin jyrkk\u00e4, ett\u00e4 osa kansalaisista unohdetaan menneisyyteen.
Suomen kielen asemaan vaikuttavat toisaalta my\u00f6s ne, jotka syyst\u00e4 tai toisesta h\u00e4pe\u00e4v\u00e4t suomen kielt\u00e4. Negatiivisesti suomen kieleen suhtautuvat v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t usein joko tietoisesti tai tiedostamattaan suomen kielen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, siirtyen samalla yh\u00e4 enemm\u00e4n englannin kielen pariin. T\u00e4m\u00e4 ongelma ilmenee usein juuri nuorison asenteissa: sosiaalisen median sis\u00e4ll\u00f6n lis\u00e4ksi esimerkiksi keskusteluja k\u00e4yd\u00e4\u00e4n vierailla kielill\u00e4, eik\u00e4 kotimaista musiikkia en\u00e4\u00e4 kuunnella tai elokuvia katsota. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 stigma suomen kielen ymp\u00e4rill\u00e4 sitten johtuu? Oman \u00e4idinkielen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 saatetaan h\u00e4vet\u00e4, koska se kuulostaa liian k\u00f6mpel\u00f6lt\u00e4, tai oma ajatusmaailma on yksinkertaisesti kiertynyt liikaa englannin ymp\u00e4rille. Olen itsekin huomannut, kuinka v\u00e4lill\u00e4 on hankalaa etsi\u00e4 oikea ilmaus suomeksi vieraiden kielten vaikutuksen vuoksi. Kielet muovaavat alitajuntaisesti ajatusmaailmaamme, ja liiallinen englannin k\u00e4ytt\u00f6 voikin johtaa siihen, ett\u00e4 alamme v\u00e4hitellen unohtamaan juuremme.
Vaikka tulevaisuus vaatiikin kielellist\u00e4 kehityst\u00e4, on hyv\u00e4 muistaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s omaa \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, mik\u00e4 tekee siit\u00e4 niin erityisen. Suomen kieli on kaunista, ja sen huomaa helposti esimerkiksi lukemalla. Kuten kaikilla kielill\u00e4, my\u00f6s suomeksi monilla ilmauksilla on t\u00e4ysin eri vivahde verrattuna vieraisiin kieliin. Mielest\u00e4ni esimerkiksi suomen onomatopoeettiset eli \u00e4\u00e4nt\u00e4 mukailevat sanat, kuten hihitt\u00e4\u00e4, r\u00e4s\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja kolahtaa, antavat kielellemme niin paljon v\u00e4ri\u00e4 ja persoonallisuutta, ett\u00e4 on surullista n\u00e4hd\u00e4 sen k\u00e4yt\u00f6n hiipuvan.
Kansainv\u00e4listymisen my\u00f6t\u00e4 on hyv\u00e4 oppia muitakin kieli\u00e4, mutta on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa my\u00f6s oman \u00e4idinkielen merkitys. Ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4idinkielen osaamista ei yksinkertaisesti kykene oppimaan tarpeeksi syv\u00e4llisesti, eik\u00e4 ymm\u00e4rrys uudesta ylet\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n sen maksimipotentiaalia. Maailman muuttuessa on hyv\u00e4 pysty\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni omasta \u00e4idinkielest\u00e4\u00e4n, jolloin ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6milt\u00e4 tuntuvien asioiden sis\u00e4ist\u00e4minen ei tunnukaan yht\u00e4 vaikealta. Suomi ei ole maailman mittakaavassa kielen\u00e4 kovin suuri, joten meill\u00e4 yksin on vastuu pit\u00e4\u00e4 se pinnalla. V\u00e4lill\u00e4 voikin olla tarpeen avata sosiaalisen median sijasta kirja, jolloin saattaakin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suomen kielih\u00e4n on ihan \u201dcool\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Henna Anttonen <\/p>\n\n\n\n
Italialaista iskelm\u00e4\u00e4 ja muuta tarpeetonta<\/strong><\/p>\n\n\n\nKun olin taapero, vanhempani huomasivat minun lopettavan huutamisen ja itkemisen aina, kun he soittivat kasetilta er\u00e4st\u00e4 italiankielist\u00e4 iskelm\u00e4kappaletta. Jokin siin\u00e4, milt\u00e4 tuo tuntematon kieli kuulosti, sai minut v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti niin hyv\u00e4lle tuulelle, ett\u00e4 minua ihan nauratti. Arkisin \u00e4idin ollessa t\u00f6iss\u00e4 turvautui is\u00e4ni tuon kappaleen taikavoimiin kerta toisensa j\u00e4lkeen niin, ett\u00e4 se on j\u00e4\u00e4nyt muistiini varsin el\u00e4v\u00e4sti. Julistinkin jo ennen p\u00e4iv\u00e4koti-ik\u00e4\u00e4, ett\u00e4 isona haluan oppia kaikki maailman kielet. Rakkauteni vieraita kieli\u00e4 ja tuota kappaletta kohtaan s\u00e4ilyi, ja t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 puhun suomen lis\u00e4ksi sujuvasti viitt\u00e4 eri kielt\u00e4. Mielest\u00e4ni niiden opiskelu on kuitenkin turhaa \u2013 ja aivan ihanaa.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 en ole ainoa, jonka mielest\u00e4 kielten opiskelu on turhaa. Maija-Leena Nissil\u00e4 ja Tiina Tikkanen pohtivat artikkelissaan \u201cKieltenopetus kuihtuu \u2013 mik\u00e4 neuvoksi?\u201d (Opettaja-lehden verkkosivut, 28.1.2021) koulujen kieltenopetuksen tilaa ja tulevaisuudenkuvaa Suomessa. Englannin aseman todetaan tekstiss\u00e4 olevan ja pysyv\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4, mutta muiden kielten opiskelun todetaan v\u00e4hentyneen ja eriarvoistuneen. Koulujen tarjoamat mahdollisuudet kielten opiskeluun vaihtelevat eri puolilla Suomea merkitt\u00e4v\u00e4sti, ja ne saattavat paikoittain olla hyvinkin heikot. Nissil\u00e4 ja Tikkanen toteavat, ett\u00e4 my\u00f6s lasten ja nuorten kiinnostus kielten opiskelua kohtaan on heikentynyt. Miksi?<\/p>\n\n\n\n
Nissil\u00e4n ja Tikkasen mukaan korkeakoulujen painotus todistusvalintaan voisi olla yksi syy siihen, miksi kielten opiskelua ei koeta en\u00e4\u00e4 mielekk\u00e4\u00e4ksi. Kielist\u00e4 saa todistusvalinnassa verrattaen huonosti pisteit\u00e4, ja moni j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n lukiossa kielten opiskelun kesken. Kannattavampaa jatko-opintojen kannalta on opiskella matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Pitk\u00e4n matematiikan ylivoimaista asemaa korkeakoulujen todistusvalinnassa perustellaan usein sill\u00e4, ett\u00e4 matematiikan osaaminen kertoo my\u00f6s muistista, p\u00e4\u00e4ttely- ja ongelmanratkaisukyvyst\u00e4 sek\u00e4 yleisest\u00e4 \u00e4lykkyydest\u00e4. Samaa voisi tosin sanoa my\u00f6s kielitaidon kehitt\u00e4misest\u00e4 ja monikielisyydest\u00e4, sill\u00e4 my\u00f6s kielten ja kognition v\u00e4lilt\u00e4 l\u00f6ytyy selv\u00e4 yhteys. Artikkelissaan \u201cMonikielisyys muutoksessa\u201d (Kieliverkoston verkkolehti, 12.10.2016) Maisa Martin toteaa, ett\u00e4 kielten oppiminen vaatii lis\u00e4ksi my\u00f6s \u201chenkist\u00e4 joustavuutta, kuuntelu-, p\u00e4\u00e4ttely- ja vuorovaikutustaitoja, my\u00f6nteist\u00e4 asennetta ja ep\u00e4t\u00e4ydellisyyden sietokyky\u00e4\u201d. N\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n taidoista ei todistusvalinnassa juuri pisteit\u00e4 heru. V\u00e4it\u00e4n kuitenkin, ett\u00e4 kielitaito hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 arjessa yht\u00e4 paljon kuin se, osaako m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn funktion integroimiskaavan tai tiet\u00e4\u00e4k\u00f6, mit\u00e4 Bolzanon lause tarkoittaa \u2013 ei siis juuri yht\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kenties yleisin v\u00e4ite kielten opiskelua vastaan on se, ett\u00e4 englantia puhutaan ja ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n niin laajasti, ett\u00e4 muiden kielten opiskelu on turhaa. Miksi opiskella ven\u00e4j\u00e4\u00e4, ranskaa tai saksaa, kun tulee toimeen englannin ja tarvittaessa vaikka jonkin puhetta toiselle kielelle k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4n verkkosivun turvin? \u201cSuomessa on harhauduttu ajattelemaan, ett\u00e4 englannin kielen taito riitt\u00e4\u00e4\u201d, toteaakin Nissil\u00e4n ja Tikkasen haastattelema kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Outi Vilkuna. Mielest\u00e4ni kyseess\u00e4 ei kuitenkaan ole harha: on ihan totta, ett\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 englannin osaamisella p\u00e4\u00e4see todella pitk\u00e4lle. Sit\u00e4 on nykymaailmassa turha kiist\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nissil\u00e4 ja Tikkanen nostavat tekstiss\u00e4\u00e4n esille my\u00f6s vieraiden kielten merkityksen esimerkiksi ty\u00f6llistymisen ja vuorovaikutuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. On totta, ett\u00e4 ty\u00f6nantajat arvostavat merkint\u00e4\u00e4 laajasta kielitaidosta ansioluettelossa. Jos ei kuitenkaan halua hakeutua t\u00f6ihin ulkomaille tai alalle, jossa kielitaito on keskeisess\u00e4 asemassa, p\u00e4rj\u00e4\u00e4 Suomessa paremmin kuin hyvin, jos osaa kommunikoida suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sek\u00e4 ty\u00f6- ett\u00e4 vuorovaikutustilanteissa p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n ulkomaalaisten kanssa joka tapauksessa usein puhumaan englantia. Koulujen sanastoon ja kielioppiin painottuva vieraiden kielten opetus ei usein riit\u00e4 astettakaan monimutkaisempaan keskusteluun natiivipuhujan kanssa. Uskon, ett\u00e4 nuoret tiet\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 koe mielekk\u00e4\u00e4ksi opiskella kielt\u00e4 monta vuotta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen takia, ett\u00e4 ty\u00f6haastattelussa siit\u00e4 saattaa saada hyv\u00e4ksyv\u00e4n taputuksen selk\u00e4\u00e4n, kun ohjelmointia harrastava hakija saa kyseess\u00e4 olevan paikan.<\/p>\n\n\n\n
Miksi siis puhun kuutta kielt\u00e4, jos uskon, ett\u00e4 kolmella p\u00e4rj\u00e4isi hyvin, enk\u00e4 koe, ett\u00e4 kielitaitoni on juurikaan hy\u00f6dytt\u00e4nyt minua opinnoissa tai ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni? Siksi koska kielitaito on itseisarvo. Nyky-yhteiskuntamme katsoo kaikkea er\u00e4\u00e4nlaisten utiliteettilinssien l\u00e4pi, mink\u00e4 seurauksena olemme unohtaneet asioiden olevan my\u00f6s itsess\u00e4\u00e4n arvokkaita. Jos keskitymme vain siihen, miten kielitaitomme hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai korkeakouluopintojen todistusvalinnassa, tulemme viimeist\u00e4\u00e4n muutaman vuosikymmenen kuluttua teknologian kehittyess\u00e4 huomaamaan, ett\u00e4 kielten opettaminen ei en\u00e4\u00e4 ole kannattavaa. Vaikka kielitaidosta ei olisikaan hy\u00f6ty\u00e4 sanan selkeimm\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4, rikastuttaa se el\u00e4m\u00e4\u00e4 kasvattamalla esimerkiksi ymm\u00e4rryst\u00e4 muista kulttuureista ja ihmisist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nykymaailmassa kielten opiskelu on helpompaa ja monipuolisempaa kuin koskaan aiemmin. Yksi syy siihen, ett\u00e4 kouluissa kieli\u00e4 opiskelevien lasten ja nuorten m\u00e4\u00e4r\u00e4 on laskussa, saattaakin olla se, ett\u00e4 kielten opiskelu koulun ulkopuolella koetaan tehokkaammaksi. Internetin ja erilaisten medioiden kautta vieraita kieli\u00e4 voi opiskella, kuulla ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miss\u00e4 vain ja milloin vain. Kielten opiskelu on nykyaikana niin hauskaa, ett\u00e4 sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 aivan samalla tavalla harrastuksena kuin esimerkiksi kuvataidetta tai jonkin soittimen soittamista. N\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t varsinaisesti ole hy\u00f6dyllisi\u00e4 taitoja, vaan viihdytt\u00e4vi\u00e4 tapoja viett\u00e4\u00e4 aikaa ja kehitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Jos haluamme, ett\u00e4 kouluissa vieraita kielt\u00e4 opiskelevien nuorten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa, on koulujen ja opettajien kehitett\u00e4v\u00e4 opetusmenetelmi\u00e4\u00e4n samassa tahdissa kehittyv\u00e4n maailman kanssa. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s korostaa kielitaidon itseisarvoa ja muistuttaa, ett\u00e4 on monia hyvi\u00e4 \u2013 ja t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 \u2013 syit\u00e4 tutustua uusiin kieliin.<\/p>\n\n\n\n
Mielest\u00e4ni kieli\u00e4 kannattaa siis opiskella sen takia, ett\u00e4 voi lomamatkalla yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarjoilijan puhumalla espanjaa ja siksi, ett\u00e4 voi lukea Salvatore Quasimodon ja Pablo Nerudan runoja niiden alkuper\u00e4iskielill\u00e4. Kieli\u00e4 kannattaa opiskella huomatakseen, ett\u00e4 termi \u201ckyyninen\u201d tulee muinaiskreikan koiraa tarkoittavasta sanasta ja siksi, ett\u00e4 voi hymyill\u00e4 salaa bussissa, kun huomaa jollakin latinankielisen tatuoinnin, jossa on koko sen merkityksen muuttava taivutusvirhe. Kieli\u00e4 kannattaa opiskella ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, ett\u00e4 lapsuudesta rakas italiankielinen iskelm\u00e4biisi, jota on ylpe\u00e4sti mainostanut muille suosikkikappaleenaan, onkin sanoitukseltaan maailmanhistorian \u00e4ll\u00f6tt\u00e4vin ja kliseisin rakkauslaulu.<\/p>\n\n\n\n
Tuuli Kankaansyrj\u00e4<\/p>\n\n\n\n
Kielen maalaama maailmankuva<\/strong><\/p>\n\n\n\nKielen voima on huomaamattoman valtava. Sota-aikana kieleen kehittyy solvaavia ilmauksia, joiden kautta her\u00e4tell\u00e4\u00e4n nationalistista taistelutahtoa sek\u00e4 vihollisvastaista yhten\u00e4isyytt\u00e4 kriisin keskell\u00e4. Tiettyjen kielten persoonapronominit maalaavat k\u00e4sityst\u00e4 sukupuoli-identiteetin kaksijakoisuudesta. Jotkut ammattinimikkeet sukupuolittavat ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4 edesauttaen stereotypioiden vallitsevuutta entisest\u00e4\u00e4n. El\u00e4mme maailmassa, jossa t\u00e4rkein kommunikaatiota hallitseva sosiaalinen instituutio, kieli, v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ohjaa kansakunnittain tapaamme katsoa maailmaa.<\/p>\n\n\n\n
Usein sanojen v\u00e4itet\u00e4\u00e4n olevan nimenomaan pelkki\u00e4 sanoja, \u00e4\u00e4nteit\u00e4, lausuttuja asioita ja pohjimmiltaan merkityksett\u00f6mi\u00e4 konkreettisiin tekoihin verrattuna. Yksitt\u00e4iseen sanaan kytkeytyy aina kuitenkin jonkinlainen merkitys, tavoite tai arvomaailma \u00e4\u00e4nteiden taustalla. On syy sille, miksi sana lausutaan, kirjoitetaan tai otetaan esille kyseisess\u00e4 asiayhteydess\u00e4. Viitekehyksens\u00e4 ulkopuolella esimerkiksi substantiivi sisu kuvaa yksinkertaisesti ominaisuutta, mutta jokainen suomalainen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tuon lyhyen, ytimekk\u00e4\u00e4n mutta merkitykselt\u00e4\u00e4n valtaisan sanan kansakuntamme silmiss\u00e4 voittoisan talvisodan sankaruushenke\u00e4 sek\u00e4 suomalaisen rautaista asennetta symboloivana ilmi\u00f6n\u00e4. Suomalaisella sisulla selvi\u00e4\u00e4 mist\u00e4 vain, niin arkisesta ongelmasta kuin yhteiskunnallisesta konfliktistakin. Yksitt\u00e4inen sana siis voi sis\u00e4ll\u00f6llisesti merkit\u00e4 hyvinkin paljon ja olla enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 sana. Voidaan vain kuvitella, kuinka suuri valta kokonaisella kansakuntaa yhdist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kollektiivisen arvok\u00e4sityksen pohjalta rakentuneella kommunikaatioj\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4, yhteisell\u00e4 kielell\u00e4, voi olla.<\/p>\n\n\n\n
Pahimmassa tapauksessa kokonaisen kansan yhteist\u00e4 arvok\u00e4sityst\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 kieli voi ruokkia tietty\u00e4 negatiivista ideologiaa tai mielipidett\u00e4 kielen ilmauksiin sis\u00e4ltyvien merkitysten ja arvojen kautta. Englannin kieless\u00e4 ilmenev\u00e4t naista tai miest\u00e4 kuvaavat pronominit edustavat mustavalkoista k\u00e4sityst\u00e4 sukupuolesta, eik\u00e4 kielellinen j\u00e4rjestelm\u00e4 alunperin anna tilaa sukupuolen k\u00e4sitteen laajuudelle. N\u00e4in \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n englantia puhuvien maailmankuva, tarkalleen ottaen k\u00e4sitys sukupuolesta, on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kielen my\u00f6t\u00e4 jo varhaisesta i\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien muokkautunut. Toki englannin kielen sukupuolineutraali persoonapronomini \u201dthey\u201d on nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 laajemmassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mik\u00e4 onkin hieno esimerkki kielen onnistuneesta kehityksest\u00e4 maailmankuvan muokkautumisen mukana. Suomen kieless\u00e4 ei kyseist\u00e4 ongelmaa tunneta neutraalin h\u00e4n-pronominin ansiosta, mutta kieless\u00e4mme loisii edelleen kiistanalaisia vanhoja ja rasistisia, v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 solvaavia termej\u00e4, joiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 liian suuri osa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 ei tahdo mill\u00e4\u00e4n luopua. On aiheellista pys\u00e4hty\u00e4 pohtimaan, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kertoo asenteistamme historiassa vuosikymmenten ajan syrjittyj\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6ryhmi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n\n\n\n
Kielen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on Lari Kotilaisen suomen kielt\u00e4 ja sen tulevaisuutta k\u00e4sittelev\u00e4n kolumnin \u201dHyv\u00e4 uusi ylioppilas\u201d (Suomen kuvalehti, 27. 11. 2020) mukaan \u201dilmaista mielipiteit\u00e4mme, kertoa asioista, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tunteita tai esimerkiksi vakuuttaa toiset oman kantamme j\u00e4rkevyydest\u00e4\u201d. El\u00e4mme jatkuvasti globalisoituvassa yhteiskunnassa, jossa ratkaistavana on suuria kriisej\u00e4, kuten ilmastonmuutos ja lukuisat konfliktit niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Kulttuuril\u00e4ht\u00f6kohdiltaan erilaisten kansojen v\u00e4linen yhteisty\u00f6 on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin koskaan, mink\u00e4 vuoksi sujuva kansainv\u00e4linen keskustelu nimenomaan kielen kautta on avainasemassa valoisan tulevaisuuden saavuttamiseksi. Sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 puolesta arvolatautunut sanasto ja esimerkiksi tietty\u00e4 ihmisryhm\u00e4\u00e4 tai uskontokuntaa halventavat, ideologiseen \u00e4\u00e4riajatteluun yllytt\u00e4v\u00e4t ilmaisut olisikin ehdottomasti syyt\u00e4 poistaa jokaisesta kielest\u00e4. Konservatiivisesti vanhassa kieless\u00e4 pit\u00e4ytyminen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tavan vuoksi ei edesauta mink\u00e4\u00e4n tason kulttuurien v\u00e4list\u00e4 kanssak\u00e4ymist\u00e4, jos kieli jo sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 arvolatautuneisuuden puolesta aiheuttaa ennakko-oletuksia ja haitallisia premissej\u00e4 puolin tai toisin varjostamaan keskustelun l\u00e4ht\u00f6kohtaista tasa-arvoisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Maisa Martinin laatimassa artikkelissa \u201dMonikielisyys muutoksessa\u201d (Kieliverkoston verkkolehti, 12. 10. 2016) kerrotaan, kuinka monikielisyys on korvannut yksikielisyyden yhteiskunnallisen murroksen my\u00f6t\u00e4. Kielten asema on siis muun muassa kansainv\u00e4listymisen seurauksena muuttunut, ja monikielisyys yleistynyt my\u00f6s modernisoituvan maailman arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Kielten kokonaisaseman muutosten my\u00f6t\u00e4 olisi hyv\u00e4 siirty\u00e4 tarkastelemaan kieli\u00e4 my\u00f6s sis\u00e4ll\u00f6llisell\u00e4 tasolla. Historian tapahtumat ja vaiheet kansallismielisten asenteiden ohella ovat varmasti aikaansaaneet kieliin osittain my\u00f6s vahingossa s\u00e4ilynytt\u00e4 arvolatautunutta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Esimerkiksi suomen kieless\u00e4 on havaittavissa sota-ajan tapahtumien nationalistishenkisi\u00e4 termej\u00e4, jotka vahvistavat ven\u00e4l\u00e4isvastaisuutta. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kyseiset ilmaukset ovat tarpeettomia ja ik\u00e4\u00e4n kuin ajallisesta kontekstistaan irrallisia, n\u00e4in ollen t\u00e4ysin tarpeettomia Ven\u00e4j\u00e4n siviileihin ja kulttuuriin kohdistuvia ennakko-oletuksia her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4. Kaikki vastaava, haitallisen ideologisesti v\u00e4rittynyt sis\u00e4lt\u00f6 tulisi kitke\u00e4 kokonaan kielest\u00e4 ja keskustelukulttuurista.<\/p>\n\n\n\n
Moni saattaa kokea kielen uudistamisen uhkana kielen edustamalle kulttuuriperinteelle, mik\u00e4 on toki t\u00e4ysin varteenotettava n\u00e4k\u00f6kanta. Esimerkiksi erilaisten alkuper\u00e4iskulttuurien s\u00e4ilymisen takaaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 etnosentrisyyteen taipuvaisessa maailmassa, jossa l\u00e4nsimainen valtakulttuuri saa jatkuvasti suuremman jalansijan. On kuitenkin syyt\u00e4 pohtia, onko vaikkapa pohjimmiltaan rasistisesti arvolatautunut sanasto kulttuurillisesti kovinkaan rikasta tai vaalimisen arvoista. Kyseiset ilmaisut eiv\u00e4t sin\u00e4ns\u00e4 tuo kulttuuriin mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4arvoa tai aihetta ylpeyteen. Jos kielest\u00e4 karsitaan pois vanha, rasistisen latautunut sanasto, ei se mitenk\u00e4\u00e4n tuhoa kokonaista kulttuuria piirteineen, sill\u00e4 rikas ja vaalittava kulttuuri ei voi rakentua ainoastaan toista ihmisryhm\u00e4\u00e4 halventavan sanaston p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Tulevaisuus, jossa kieli ei kehity, n\u00e4ytt\u00e4ytyy valitettavan eriarvoistavana. Vanhassa sanastossa pit\u00e4ytyminen vangitsee hy\u00f6dylliselt\u00e4 kehitykselt\u00e4. Kielen jumiutuminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 asenteisiin vahnentunutta ep\u00e4tasa-arvoisuutta ja kommunikaatioon tarpeetonta konfliktialttiutta. Yksil\u00f6n identiteetin kannalta on haitallista, jos kieli ei tunne k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4 oman sukupuolen tai seksuaalisuuden ilmaisuun. Kokonaisuudessa uuden kohtaaminen sek\u00e4 avoin suhtautuminen hankaloituu, jos k\u00e4ytetty kieli armotta ohjaa katsomaan maailmaa valmiista n\u00e4k\u00f6kulmasta. Heti kolumninsa alkumetreill\u00e4 Kotilainen kehottaa vastavalmistuneita ylioppilaita miettim\u00e4\u00e4n, mill\u00e4 kielellisill\u00e4 ev\u00e4ill\u00e4 ja asenteilla he l\u00e4htev\u00e4t avointa maailmaa katsastamaan. T\u00e4t\u00e4 samaa kaikkien olisi hyv\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 pohtimaan my\u00f6s kielten asenteellisuutta tutkivasta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tulisi pohtia sit\u00e4, mit\u00e4 kieli ja sen k\u00e4ytt\u00f6 kertovat yhteisest\u00e4 kansallisesta identiteetist\u00e4mme. Ajankohtainen, tasa-arvoisempaa maailmankuvaa vastaava kieli nimitt\u00e4in edist\u00e4\u00e4 toimivaa kommunikaatiota sek\u00e4 yksil\u00f6n arkip\u00e4iv\u00e4isissa kohtaamisissa, ett\u00e4 globaalissa poliittisessa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. T\u00e4m\u00e4n ohella se my\u00f6s ennaltaehk\u00e4isee konflikteja, ristiriitoja sek\u00e4 haitallisia ennakko-oletuksia mahdollistaen osaltaan jokaiselle ihmiselle kuuluvan kokemuksen tasavertaisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Annetaan yhdess\u00e4 kielelle tilaa kehitty\u00e4 ja osallistutaan sen muokkaamiseen aktiivisesti keskustelemalla ja kyseenalaistamalla. Kulttuurimme on alati kehittyv\u00e4\u00e4 ja maailma muuttuu jatkuvasti, ei siis my\u00f6sk\u00e4\u00e4n anneta kielen j\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 vanhentunutta arvomaailmaa vastaavaksi. Toisinaan muutos pelottaa, ja vuosikymmenten ajan pinttyneen kielen uudistaminen saa osakseen takuuvarmasti vastustusta kansan keskuudessa, mutta sen ei saa antaa lannistaa. Kuten Niillas Holmberg puheenvuorossaan \u201dSuomen PEN \u2013 90 vuotta sananvapautta osa 1: Niillas Holmberg\u201d (Suomen PENin Youtube-kanava, 15. 8. 2018) kiteytt\u00e4\u00e4: \u201dKieli on maailmankuvan peili. Sen avulla ihminen hahmottaa maailmaa.\u201d Modernia maailmaa on hyvin vaikea hahmottaa vanhaa maailmankuvaa vastaavan kielen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Voimme jokainen kyseenalaistaa sen maailmak\u00e4sityksen, mihin olemme kielen kautta kasvaneet. Kuva ehk\u00e4 kertoo enemm\u00e4n kuin tuhat sanaa, mutta sana voi kertoa tuhatta kuvaa enemm\u00e4n yksil\u00f6n tai yhteis\u00f6n tavasta n\u00e4hd\u00e4 maailma ja muut ihmiset.<\/p>\n\n\n\n
Iines Kokko<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4vett\u00e4\u00e4 olla suomenkielinen<\/strong><\/p>\n\n\n\n\u201dH\u00e4vett\u00e4\u00e4 olla suomalainen\u201d, p\u00e4\u00e4see monen nuoren suusta Convoy-mielenosoituksia ja itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n kulkueita katsellessa. Nuorten k\u00e4sitys suomalaisuudesta on avartunut viime vuosina, ja suurin osa n\u00e4kee maamme monimuotoisuuden t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Yksi ihmisryhm\u00e4 tuntuu kuitenkin j\u00e4\u00e4v\u00e4n tyystin t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen ulkopuolelle. Suomalaisia kun ovat kaikki, paitsi suomenruotsalaiset. Haluaisinkin antaa rakkaille ik\u00e4tovereilleni pienen muistutuksen siit\u00e4, ett\u00e4 ruotsi on toinen kansalliskielemme. Min\u00e4 en ole suomenruotsalaisesta perheest\u00e4 enk\u00e4 ennen seitsem\u00e4tt\u00e4 luokkaa osannut edes laskea kymmeneen ruotsiksi. Siit\u00e4 huolimatta puhun nyt sujuvaa ruotsia ja kannatan pakollista ruotsinopetusta.<\/p>\n\n\n\n
Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla julkaistu Suomen kielen lautakunnan tekem\u00e4 kannanotto Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman (viitattu 8.2.2021) korostaa kansalliskielten aseman heikentyv\u00e4n englannin ja muiden kansainv\u00e4listen kielten yleistyess\u00e4. Jos suomen asema on kiihtyv\u00e4ll\u00e4 tahdilla heikkenem\u00e4ss\u00e4, on mielest\u00e4ni ainoastaan reilua tunnustaa, ett\u00e4 ruotsin kohdalla puhumme jo vahinkojen minimoinnista ennaltaehk\u00e4isyn sijaan. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ruotsin opettaminen kouluissa on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 muutoin se menett\u00e4\u00e4 kykyns\u00e4 pysy\u00e4 aidosti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yhteiskunnassa. Jokaisen meist\u00e4 tulisi mielest\u00e4ni suhtautua vakavasti omiin ruotsinopintoihinsa. Niiss\u00e4 ei ole kyse kenenk\u00e4\u00e4n \u201dfiiliksest\u00e4\u201d tai henkil\u00f6kohtaisesta motivaatiosta vaan toisen kansalliskielemme s\u00e4ilymisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n moni nuori kuitenkin ajattelee, ettei kahta kansalliskielt\u00e4 tarvittaisi laisinkaan. T\u00e4m\u00e4 tietysti heikent\u00e4\u00e4 motivaatiota ruotsin opiskeluun merkitt\u00e4v\u00e4sti. Ruotsin merkitys suomalaisuudelle n\u00e4hd\u00e4\u00e4n l\u00e4hes olemattomana, vaikka historian valossa tilanne on t\u00e4ysin p\u00e4invastainen. Suuri osa suomalaisesta kulttuurista on ollut alunperin ruotsinkielist\u00e4. Kaikki Runebergin Saarij\u00e4rven Paavosta S\u00f6dergranin runouden vallankumoukseen olivat alun perin ruotsinkielisi\u00e4 tekstej\u00e4 ja suomenruotsalaisten kirjailijoiden tuotetta. Suomen alueesta kertovat ensimm\u00e4iset kirjalliset l\u00e4hteet ovat ruotsinkielisi\u00e4 tekstej\u00e4. Ajatus suomalaisesta kulttuurista yksin suomenkielisen\u00e4 on historian n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ysin absurdi, suorastaan naurettava. Jos meill\u00e4 ei olisi ruotsin kielt\u00e4, meill\u00e4 ei olisi Suomea tai suomalaisuutta. Jos p\u00e4\u00e4st\u00e4mme ruotsinkielisyyden katoamaan Suomesta, menet\u00e4mme merkitt\u00e4v\u00e4n osan itsest\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
Suomenruotsalaisen kulttuurin lis\u00e4ksi kielten v\u00e4linen vuorovaikutus on kiinte\u00e4 osa Suomen alueen historiaa. Vaikka Suomen alueella on puhuttu sek\u00e4 saamensukuisia ett\u00e4 suomalais-ugrilaisia alkuper\u00e4iskieli\u00e4, on ruotsin kielen asema kiistattoman merkitt\u00e4v\u00e4. 1100-luvulla ruotsalaisten tekem\u00e4t ristiretket toivat ruotsin kielen nykyisen Suomen alueelle, ja siit\u00e4 l\u00e4htien on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puhuttu ruotsia. Varsinainen suomen kieli syntyi Michael Agricolan muovaamana reformaation saatossa 1600-luvulla. T\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen versio suomesta rakentui vahvasti ruotsin vaikutteille. Pitk\u00e4\u00e4n suomen kieli oli ruotsiin verrattuna heikossa asemassa, kunnes 1800-luvun nationalismin py\u00f6rteiss\u00e4 \u201dkansankielt\u00e4\u201d alettiin ihannoida. On hyyt\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata, kuinka lujassa historiassa luodut k\u00e4sitykset ovat viel\u00e4 minunkin ik\u00e4isiss\u00e4ni nuorissa. Ajatus suomen kielen ylivoimaisuudesta on 1800-luvulla luotu nationalistinen ideologia, jolla suomenkielist\u00e4 rahvasta pyrittiin houkuttelemaan mukaan kansallistunteeseen. Edelleen me suomenkieliset ajattelemme oman kielemme olevan ruotsin yl\u00e4puolella.<\/p>\n\n\n\n
Ajatus toisen \u00e4idinkielen paremmuudesta verrattuna toiseen on sellainen v\u00e4ite, jota minun on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kielinationalismi on kuitenkin meiss\u00e4 hyvin lujassa. 1800-luvun loppupuolelta talvisodan syttymiseen saakka jatkunut kielitaistelu on aina jakanut suomalaisia kesken\u00e4\u00e4n. \u201dPakkoruotsista\u201d valittavat nuoret eiv\u00e4t siis ole uuden kysymyksen \u00e4\u00e4rell\u00e4, p\u00e4invastoin. Edell\u00e4 kuvattua ruotsin ja suomen kielen historiaa leimasi pitk\u00e4\u00e4n ruotsinkielisten ajatus suomesta heikompilaatuisena kielen\u00e4. Nyt asetelma on vain vaihtunut. Toive siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen oppisi omista virheist\u00e4\u00e4n, tuntuu loppuun kulutetulta. On jopa hieman toivotonta n\u00e4hd\u00e4, kuinka sokea minunkin \u201dtiedostava\u201d ja informaatioyhteiskunnan kasvattama sukupolveni on historialle. Suomen kielen asema parani vasta, kun ruotsinkieliset alkoivat puhua sen puolesta ja opetella suomea. Luonnollisesti ruotsin kielen asemaa voidaan parantaa ainoastaan sill\u00e4, ett\u00e4 suomenkieliset ihmiset opettelevat puhumaan ruotsia.<\/p>\n\n\n\n
Voin jo kuulla p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 kannanoton her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t vastalauseet. Miksi meid\u00e4n t\u00e4ytyy oppia puhumaan toisten \u00e4idinkielt\u00e4, kun puhumme jo omaamme? Ratkaisuksi luultavasti ehdotettaisiin sit\u00e4, ett\u00e4 suomenkieliset lopettaisivat ruotsinkielisten syrjinn\u00e4n, ja ruotsin kielen asemaa kohotettaisiin ilman, ett\u00e4 suomenkielisten tarvitsisi opetella ruotsia. Niin kuin Suomen kielen lautakunnan kannanotossa kuitenkin todettiin, kielen on mahdotonta selvit\u00e4 tyhji\u00f6ss\u00e4, jossa sit\u00e4 ei k\u00e4ytet\u00e4 laajalti eri puolilla yhteiskuntaa. Lis\u00e4ksi argumentin eetos ei varsinaisesti ole kohdallaan, sill\u00e4 suomenkieliset esitt\u00e4v\u00e4t jatkuvasti vaatimuksia siit\u00e4, ett\u00e4 suomenruotsalaisten tulisi opetella suomea.<\/p>\n\n\n\n
PENin Youtube kanavalla ilmestyneess\u00e4 puheenvuorossaan saamelaisaktivisti Niillas Holmberg kuvailee, kuinka ihminen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 maailmaa juuri oman \u00e4idinkielens\u00e4 kautta. Toisen kielen kautta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 kommunikaatio j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina joitakin aukkoja ihmisten keskin\u00e4iseen ymm\u00e4rrykseen. Holmbergin ajatus selitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n tarvettamme suomenkieliseen kommunikaatioon. Luonnollisesti me haluamme puhua omalla \u00e4idinkielell\u00e4mme, ja on meille vaivattomampaa, jos muut opettelevat sit\u00e4. Emme voi kuitenkaan pelk\u00e4n enemmist\u00f6aseman perusteella p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ruotsinkielisten on opeteltava juuri meid\u00e4n \u00e4idinkielt\u00e4mme. Tasa-arvoinen kommunikaatio ei pohjaudu enemmist\u00f6n vallalla asetettuihin ehtoihin.<\/p>\n\n\n\n
Yksinkertaisesti olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jokaisen suomenkielisen nuoren tulisi opiskella ruotsia tosissaan. Kielellinen jakautuminen ja Holmergin kuvaaman keskin\u00e4isen yhteyden katoaminen on vaarallisinta juuri nyt, kun ulkoisetkin uhat koskevat Suomea. Pelottavin ajatus onkin, ett\u00e4 suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset jakautuvat yh\u00e4 enemm\u00e4n erilleen. Onko meist\u00e4 edes kunnollista vastusta vallitsevalle pandemialle, Ven\u00e4j\u00e4n aggressiiviselle ulkopolitiikalle tai ilmastokriisille, jos rivimme rakoilevat sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in? Kaikki alkaa siit\u00e4, ett\u00e4 edes pyrimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisiamme. Jos jatkamme toistemme erottelua meihin ja muihin, teemme itsellemme karhunpalveluksen. Perustuipa syrjint\u00e4 rotuun, syntyper\u00e4\u00e4n tai \u00e4idinkieleen, se ei koskaan ole oikein. Mik\u00e4li me suomenkieliset nuoret siis haluamme viel\u00e4 puhua suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta, on meid\u00e4n aika alkaa opiskella ruotsia. Ennen kuin todellista muutosta alkaa tapahtua, t\u00e4ytyy minun my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 minua h\u00e4vett\u00e4\u00e4 suomalaisuuden sijaan olla suomenkielinen.<\/p>\n\n\n\n
Iiris Jurmu<\/p>\n\n\n\n
Sukupolvien yhteinen ilonaihe<\/strong><\/p>\n\n\n\nKatson harvoin urheilua televisiosta, mutta kun katson, teen sen mieluiten mummuni kanssa. Yhden j\u00e4\u00e4kiekko-ottelun aikana ehtii k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi koko tunneskaalan ainakin kolmeen kertaan. Hiihtokilpailujen aikaan norjalaisille ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riit\u00e4 sympatiaa, mutta p\u00e4\u00e4osassa on kuitenkin my\u00f6t\u00e4el\u00e4minen suomalaisurheilijoiden matkassa. Jos maailmanmestaruus helti\u00e4\u00e4, keitet\u00e4\u00e4n kakkukahvit.<\/p>\n\n\n\n
Kansainv\u00e4lisiss\u00e4 urheilukilpailuissa on luontevaa, ett\u00e4 kansallisuudet tulevat korostuneesti esiin. Suomalaisten edesottamusten seuraaminen saa aikaan tunnereaktioita, jotka sekoittuvat osaksi kansallistunnetta. Sonja Saarikosken kolumni \u201dJos saisin valita, olisin ruotsalainen\u201d (Helsingin Sanomat, 18.6.2017) k\u00e4sittelee kansallisuuteen liitettyj\u00e4 merkityksi\u00e4. Saarikoski kirjoittaa, ett\u00e4 kansallisen korostaminen vie keskustelun helposti v\u00e4\u00e4rille urille. Se yhdistet\u00e4\u00e4n kansallismielisyyteen, johon liitet\u00e4\u00e4n mielikuvia maahanmuuttovastaisista puolueista ja sulkeutuneesta maailmankuvasta. Urheilun pintaannostattama suomalaisuuden puuska on kuitenkin vilpit\u00f6nt\u00e4 yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylpeytt\u00e4 kotimaan kasvateista. Voisiko kansallistunne siis laajemminkin olla ilon aihe, joka parhaimmillaan yhdist\u00e4\u00e4 sukupolvia?<\/p>\n\n\n\n
Urheilun ulkopuolisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muiden kansallisuuksien edustajia vastaan ei sit\u00e4 paitsi ole yleens\u00e4 tarvetta kilpailla. Matti Riitakorpin ja Sami Lindforsin artikkelissa \u201dHyv\u00e4 ja paha kansallisuusaate\u201d (yle.fi, 20.3.2016) pohditaan nationalismin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 ja nykytilannetta. Artikkelissa Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski muistelee, kuinka Berliinin muurin murtuessa nationalismin ajateltiin v\u00e4istyv\u00e4n kansainv\u00e4lisyyden tielt\u00e4. Viime vuosina kehitys on kuitenkin ollut p\u00e4invastaista, mist\u00e4 kertovat kansallismielisten puolueiden suosion lis\u00e4\u00e4ntyminen ja kaipuu valtion vahvempaan suvereniteettiin. Rasismi ja oman kansan n\u00e4keminen ylempiarvoisina suhteessa muihin ovat mielest\u00e4ni yksiselitteisen huonoja kehityskulkuja. Kansallistunnetta ei kuitenkaan tarvitsisi sotkea n\u00e4ihin aatteisiin. Entisaikaan verrattuna yhteydenpito muualle maailmaan on uskomattoman helppoa, mik\u00e4 parantaa mahdollisuuksia tutustua itselle tuntemattomiin kulttuureihin ja yst\u00e4vysty\u00e4 eri kansallisuuksia edustavien ihmisten kanssa. Toisaalta vieraisiin kulttuureihin tutustuminen onnistuu l\u00e4hell\u00e4kin, sill\u00e4 Suomi on yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin monikulttuurinen maa. My\u00f6s erilaisista taustoista tulevien ihmisten kansallistunteesta voi olla itselle paljon iloa. Mik\u00e4 olisikaan mielenkiintoisempaa, kuin kuunnella omasta kotimaastaan ja kulttuuristaan innokkaan ylpe\u00e4n\u00e4 kertovaa ihmist\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Jotta kansallistunne voisi olla iloa tuova, el\u00e4m\u00e4\u00e4 rikastava voimavara, vaaranpaikat on tunnistettava ja v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4. T\u00e4ytyy olla tarkkana, ettei kansallistunteesta jalosteta muukalaisvihan polttoainetta eik\u00e4 sill\u00e4 oikeuteta piittamattomuutta muihin kansoihin kuuluvien ihmisten h\u00e4t\u00e4\u00e4 kohtaan. Riitakorpin ja Lindforsin artikkelissa muistutetaan, mihin muukalaisvastainen nationalismi pahimmillaan johtaa: maailmansotiin ja kansanmurhiin. Kansallistunne on pidett\u00e4v\u00e4 visusti erill\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisesta. Viimeisist\u00e4 sodista ei Suomessakaan ole kovin kauaa aikaa, ja siksi vanhemmat sukupolvet voisivat auttaa nuorempia syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rryst\u00e4 kansallistunteesta.<\/p>\n\n\n\n
Esimerkiksi omalla mummullani on hyvin muistissa Ruotsin kummeilta sota-aikana saatu apu. Suomalaisia on my\u00f6s muuttanut runsain joukoin Ruotsiin ja muualle maailmaan ty\u00f6n ja paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa. Kun nyky\u00e4\u00e4n keskustellaan maahanmuutosta, pakolaiskiinti\u00f6ist\u00e4 ja turvapaikkap\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, tuntuu unohtuneen, kuinka v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten suomalaiset olivat apua tarvitsevan asemassa. Avun hakeminen ja saaminen ei tuhonnut kansallistunnetta ja ylpeytt\u00e4 omasta kotimaasta, ehk\u00e4p\u00e4 p\u00e4invastoin. Siisp\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4 avun antamisen vuorostaan sit\u00e4 tarvitseville ei pit\u00e4isi olla uhka omalle suomalaisuudelle ja kansallistunteelle. Toivoisin, ett\u00e4 avun saaminen olisi j\u00e4tt\u00e4nyt syvemm\u00e4n muistij\u00e4ljen kansallistunteeseemme ja muotoutunut osaksi sit\u00e4. Nyt tuon muistij\u00e4ljen aktivoituminen voisi auttaa tekem\u00e4\u00e4n parempaa maailmaa rakentavia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4: on meid\u00e4n vuoromme auttaa muita.<\/p>\n\n\n\n
Toinen kansallistunteeseen liittyv\u00e4 vaara on, ett\u00e4 oma kansa aletaan n\u00e4hd\u00e4 liiaksi vaaleanpunaiseen taittavien linssien l\u00e4pi. Kansallistunne ei saa est\u00e4\u00e4 oman kansan tekemien virheiden my\u00f6nt\u00e4mist\u00e4 tai ep\u00e4kohtien esiin nostamista. Sen sijaan kansallistunnetta voi pit\u00e4\u00e4 voimana, jonka voi valjastaa oman historian tarkasteluun, siit\u00e4 oppimiseen ja eteenp\u00e4in menemiseen. Mummuni oli viisitoista, kun Suomi sai maksettua viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Saavutus vaati varmastikin kovaa ty\u00f6t\u00e4, mutta ei silti lannistanut tai ylpist\u00e4nyt suomalaisia liiaksi. Ep\u00e4kohtiin on uskallettu tarttua, ja ehk\u00e4 juuri siksi Suomessa on nyt esimerkiksi peruskoulu, vanhempainvapaaj\u00e4rjestelm\u00e4 ja toimiva terveydenhuolto. Saarikosken kolumnissa huomautetaan, ett\u00e4 nykyiset hyvinvoinnin rakenteet ovat syntyneet kansallisvaltioiden puitteissa, ja valtion muodostumiseen taas on vaadittu tarpeeksi ihmisi\u00e4, jotka haluavat olla suomalaisia. Riitakorpin ja Lindforsin artikkelissa Aittokoski tuumaa, ett\u00e4 toimiva yhteiskunta vaatii yhteishenke\u00e4. Aiemmat sukupolvet ovat siis osoittaneet rakkauden ja kiintymyksen kotimaata kohtaan toimiviksi l\u00e4ht\u00f6kohdiksi saavuttaa suuriakin asioita, sill\u00e4 se kannustaa yhteisty\u00f6h\u00f6n ja kaikkien yhteisen hyvinvoinnin eteen ty\u00f6skentelemiseen. Sotakorvaukset on jo maksettu, joten nyky\u00e4\u00e4n kansallistunteen yhteenhitsaavaa voimaa voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi tasa-arvon edist\u00e4miseen ja ilmastotoimien toteuttamiseen.<\/p>\n\n\n\n
Suhtautuminen kotimaahan ja kansallisuuteen el\u00e4\u00e4 ja muovautuu ajan mittaan. Muuttuvassa ja kansainv\u00e4listyv\u00e4ss\u00e4 maailmassakin juuriaan saa arvostaa ja pit\u00e4\u00e4 erityisin\u00e4. Saarikosken kolumnissa todetaan, ett\u00e4 halussa kokea yhteenkuuluvuutta ei ole mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kunhan ei est\u00e4 muita tekem\u00e4st\u00e4 samoin. Kansallistunne ja omiin juuriin tutustuminen voi luoda sukupolvienkin v\u00e4list\u00e4 yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka tuo turvaa ja luo tunteen siit\u00e4, ett\u00e4 on osa jonkinlaista merkityksellist\u00e4 jatkumoa. Samalla vain t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 oman kulttuurin arvostaminen ei vaadi muiden polkemista.<\/p>\n\n\n\n
Jos minulla joskus tulevaisuudessa olisi lapsenlapsia ja sattuisin katsomaan heid\u00e4n kanssaan urheilua, moni asia voisi olla muuttunut. Luultavasti suomalaisurheilijoiden joukossa olisi edustettuna nykyist\u00e4 laajempi kirjo \u00e4idinkieli\u00e4, uskontokuntia ja etnisi\u00e4 taustoja. Ehk\u00e4 hiihdon sijaan ohjelmassa olisi rullaluistelua, jos hiihtotaito olisi p\u00e4\u00e4ssyt romahtamaan v\u00e4h\u00e4lumisten talvien my\u00f6t\u00e4. Yksi asia olisi kuitenkin pysynyt samana: suomalaisten menestys saisi aikaan riemua ja ylpeytt\u00e4, jossa hetkeksi tiivistyy sukupolvien ajan s\u00e4ilynyt yhteys suomalaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Veera Uusitalo<\/p>\n\n\n\n
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa?<\/strong><\/p>\n\n\n\nMaamme-laulu on yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 lauluista, jonka muistan oppineeni ulkoa. Niin p\u00e4iv\u00e4kodissa, kuin peruskoulussakin laululla oli toistuva rooli itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aamunavauksissa ja joulujuhlissa. Vaikka yhteislaulutilanteet olivat muuten vaisuja ja masentavia, Maamme-laulu oli poikkeus. Se kuului kajauttaa aina korkeammalta kuin koskaan aiemmin, innokkaimmat yltyiv\u00e4t viimeisess\u00e4 s\u00e4keist\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hes huutamaan. Pienen alakoulun juhlasalissa vallitseva yhteis\u00f6llisyyden tunne oli sen yhden laulun ajan niin hurmoksellinen, ett\u00e4 se sai minut tuntemaan itseni ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ylpe\u00e4ksi suomalaiseksi. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhliminen jatkui kotona, kun s\u00f6imme perheen kesken hyv\u00e4\u00e4 ruokaa, is\u00e4ni ja veljeni katsoivat Tuntemattoman sotilaan ja illan kruunasi Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n vastaanotto. Pukeuduin \u00e4itini ylisuuriin mekkoihin ja kuvittelin k\u00e4ttelev\u00e4ni presidenttiparia.<\/p>\n\n\n\n
En\u00e4\u00e4 en ole yht\u00e4 varma siit\u00e4, mit\u00e4 suomalaisuus minulle merkitsee. Ajatus yhten\u00e4isest\u00e4 kansasta hoilaamassa Maamme-laulua on muuttunut vain ihmisiksi, jotka asuvat samassa maassa, mutta joiden ajatusmaailmat ja arvot ovat \u00e4\u00e4rimmill\u00e4\u00e4n kuin eri planeetoilta. Yksi haluaa laittaa kaikki rajat kiinni, toinen ei ota vaikeisiin asioihin kantaa ollenkaan, ja kolmatta k\u00e4sket\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in palaamaan takaisin kotimaahansa, vaikka todellisuudessa h\u00e4n ei ole el\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n Suomen rajojen ulkopuolella. Rakastan karjalanpiirakoita, salmiakkia ja saunomista, mutta kun luen kotikyl\u00e4ni Facebook-ryhm\u00e4n kommentteja, jotka t\u00e4yttyv\u00e4t rasismista ja ilkeilyst\u00e4, en voi tuntea muuta kuin h\u00e4pe\u00e4\u00e4 kansaani kohtaan. Vaikka minut on lapsesta saakka kasvatettu leikkimielisesti vihaamaan naapurimaatamme Ruotsia, vaikuttavat asiat siell\u00e4 olevan paremmin monen itselleni t\u00e4rke\u00e4n asian suhteen. \u201dRuotsissa puhutaan ihmisoikeuksista yht\u00e4 vakavasti kuin taloudesta. Hierarkia ihmisten v\u00e4lill\u00e4, vaikkapa koulussa, on matalampi kuin Suomessa\u201d, kirjoittaa Sonja Saarikoski kolumnissaan \u201dJos saisin valita, olisin ruotsalainen\u201d (Helsingin Sanomat, 18.6.2017). Saarikosken yksinkertaistettu kuvaus Ruotsista kuulostaa paratiisilta t\u00e4llaiselle \u201dsuvakkihuoralle\u201d, jollaiseksi minua on usein kutsuttu. Se on yleisesti monen suomalaisen puheessa esiintyv\u00e4 haukkumasana ihmisille, jotka puolustavat v\u00e4hemmist\u00f6jen oikeuksia avoimesti. Koko termi on naurettava, sill\u00e4 mist\u00e4 l\u00e4htien suvaitsevaisuus ja ihmisten tasavertainen kunnioittaminen ovat olleet huonoja piirteit\u00e4? Vaikka suvaitsevampaan maahan muuttaminen kuulostaakin ajatuksena houkuttelevalta, ei se toimi ratkaisuna ongelmiin. Emme me kaikki suvakit voi muuttaa Ruotsiin pakoon ik\u00e4vi\u00e4 asioita, vaan meid\u00e4n t\u00e4ytyy kohdata kansamme kipupisteet ja aloittaa itse niiden ratkominen. Varsinkin valkoihoisena ihmisen\u00e4 minulla on etuly\u00f6ntiasema, joka velvoittaa minut taistelemaan sortoa kohtaavien ihmisten oikeuksien puolesta.<\/p>\n\n\n\n
Matti Riitakorpi ja Sami Lindfors k\u00e4sittelev\u00e4t artikkelissaan \u201dHyv\u00e4 ja paha kansallisuusaate\u201d (Yle.fi<\/a>, 20.3.2016) nationalismin k\u00e4sitett\u00e4: \u201dNyky\u00e4\u00e4n nationalismilla viitataan usein \u00e4nkyr\u00e4m\u00e4iseen ja rasistiseen kansallismielisyyteen.\u201d Suomessa ehk\u00e4 eniten huomiota saava, \u00e4nkyr\u00e4nationalismiin taipuva ryhm\u00e4 on puolue Perussuomalaiset, jonka puoluepolitiikka on ansainnut kannatusta niin sanotulla maahanmuuttokriittisyydell\u00e4\u00e4n. Perussuomalaiset ovat ker\u00e4nneet populistisella politiikallaan vankan kannattajajoukon, joka sokeasti uskoo pakolaistaustaisen maahanmuuton olevan syy l\u00e4hes kaikelle pahalle Suomessa. Kun asiat yksinkertaistetaan oikealla tapaa, ja ulkopuolistetaan joku ihmisryhm\u00e4 syntipukiksi kaikille ongelmille, saadaan sill\u00e4 suurten ihmismassojen kannatusta puolelleen. Ehk\u00e4 ihmisill\u00e4 on taipumus etsi\u00e4 vaikeisiin asioihin helppoja ratkaisuja. Perussuomalaiset syyllist\u00e4v\u00e4t erityisesti maahanmuuttotaustaisia muslimeja Suomen raiskaustilastoista, vaikka todellisuudessa kyse on paljon laajemmasta ja monimutkaisemmasta ilmi\u00f6st\u00e4. \u00c4\u00e4rioikeisto ei kuitenkaan ole ainoa radikaalimmin asioihin suhtautuva ryhm\u00e4, sill\u00e4 turhautuneisuus vallitsevaan tilanteeseen n\u00e4kyy my\u00f6s v\u00e4hemmist\u00f6jen puolella olevissa. Aktivismi ihmisoikeuksien puolesta on muuttunut viime vuosina aiempaa suoremmaksi, eik\u00e4 asioita l\u00e4hestyt\u00e4 en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 lempeydell\u00e4 tai rakkaudella. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rasistia ei taputeta olalle ja pyydet\u00e4 n\u00e4tisti olemaan hieman ajattelevaisempi muita kohtaan, vaan sosiaalisessa mediassa levi\u00e4v\u00e4 aktivismi kehottaa kannattajiaan esimerkiksi katkaisemaan v\u00e4lej\u00e4 rasistiin l\u00e4himm\u00e4isiin. Kansa jakautuu molempiin suuntiin, jolloin kuilu ihmisten v\u00e4lill\u00e4 kasvaa entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\nSaarikosken, sek\u00e4 Riitakorven ja Lindforsin teksteiss\u00e4 esiintyy kuitenkin yhteinen ajatus siit\u00e4, ettei nationalismi aatteena ole l\u00e4peens\u00e4 paha. Saarikoski ei esimerkiksi usko, ett\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlimisen kielt\u00e4minen kitkee \u00e4\u00e4rinationalismia mihink\u00e4\u00e4n. Asioiden \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen kielt\u00e4minen harvoin poistaa koko ongelmaa, vaan seuraus on oikeastaan p\u00e4invastainen. Jos kielt\u00e4isimme ihmisi\u00e4 olemasta ylpeit\u00e4 omasta kansallisuudestaan, se todenn\u00e4k\u00f6isesti vain lis\u00e4isi pinnan alla kytev\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4riajattelua ja vihaa. Nationalismi on pohjimmiltaan vain aate, ei hyv\u00e4 tai paha sellainen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se korostaa kansan yhten\u00e4isyyden merkityst\u00e4 ja t\u00e4rkeytt\u00e4. Ilman nationalismia maailma olisi varsin erilainen nykyiseen verrattuna, ei olisi suomalaisuutta eik\u00e4 Suomea, demokraattista valtiota jolla on kaikki edellytykset kehitty\u00e4 kansansa haluamaan suuntaan. Olemme siis er\u00e4\u00e4nlaisessa suomalaisuuden k\u00e4\u00e4nnekohdassa, jossa tehdyt p\u00e4\u00e4t\u00f6kset tulevat muokkaamaan suomalaista yhteiskuntaa tulevaisuudessa. Voimme joko ottaa riskin, ett\u00e4 Suomesta tulee tulevaisuudessa xenofobinen ja sulkeutunut valtio, jossa v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 syrjit\u00e4\u00e4n, tai yritt\u00e4\u00e4 laajentaa yleist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 kansallisuudesta ja t\u00e4ten muodostaa yhten\u00e4isen valtion, jossa jokainen voi tuntea itsens\u00e4 ylpe\u00e4ksi suomalaiseksi. \u201dKansallisuus asetetaan sinne minne se kuuluu: identiteetiksi identiteettien joukkoon. Samalla my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saattaa olla olemassa syit\u00e4, joiden takia ihminen haluaa kuulua kansaan ja kertoa siit\u00e4. Eik\u00f6 ihminen silloin ole kansallismielinen? Halussa kokea yhteenkuuluvuutta ei ole mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ei, ennen kuin se est\u00e4\u00e4 muita tekem\u00e4st\u00e4 samoin\u201d, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirjailija Lena Andersson kansallisuuden k\u00e4sitett\u00e4 Saarikosken kolumnissa. Jos k\u00e4sitys kansallisuudesta saadaan Suomessa muutettua joksikin suuremmaksi, kuin syntym\u00e4paikkaan ja etnisyyteen sidotuksi, on meill\u00e4 mahdollisuus rakentaa yhten\u00e4inen valtio, jonka jokainen kansalainen voi olla my\u00f6s ylpe\u00e4 kansallisuudestaan. Haluaisin olla ylpe\u00e4sti suomalainen, mutta en pysty siihen, ennen kuin se on yht\u00e4 helppoa my\u00f6s muslimille, ruotsinkieliselle sek\u00e4 tummaihoiselle. Kun kansallisuusaate yhdist\u00e4\u00e4, eik\u00e4 erittele kansalaisia, se vaikuttaa voimaannuttavasti koko yhteiskuntaan.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka \u00e4\u00e4rioikeiston suosion kasvaminen pelottaakin minua, l\u00f6yd\u00e4n tilanteeseen lohtua historiasta. Niin holokaustin, kuin suomalaisten oman sis\u00e4llisodankin j\u00e4lkeen maailma on pyrkinyt oppimaan tilanteista. \u00c4\u00e4riajattelua niin oikealle kuin vasemmallekin kritisoidaan nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 sen on todistettu johtavan liian monesti pelkk\u00e4\u00e4n tuhoon ja v\u00e4kivaltaan. \u00c4\u00e4riajattelun aiheuttamissa ylily\u00f6nneiss\u00e4 on lohduttavaa tiedostaa se, ett\u00e4 niit\u00e4 on aina seurannut kehityksen aikakausi, eli jotain on opittu. Riitakorven ja Lindforsin kolumnissa haastatellun Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken mukaan Saksassa suhtaudutaan ulkomaalaistaustaisiin nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suvaitsevammin kuin Suomessa. Menneisyys painaa Saksaa, eik\u00e4 maa halua toistaa holokaustin tapaista virhett\u00e4 uudelleen eriarvoistamalla ihmisryhmi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Globalisaation my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s suomalaisten on pakko oppia hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n my\u00f6s ulkomaalaistaustaiset ihmiset suomalaisiksi, sill\u00e4 muuten j\u00e4\u00e4mme kehityksess\u00e4 muusta maailmasta j\u00e4lkeen. Jotta tilanne ei eskaloituisi \u00e4\u00e4ritekoihin, tarvitsemme enemm\u00e4n suvaitsevaisuutta ja ymm\u00e4rryst\u00e4 toisiamme kohtaan nyt. Kun otamme rasismin vakavasti jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 tulevaisuudessa kaikki suomalaiset, niin mustat kuin valkoisetkin, voivat laulaa Maamme-laulua aidosti ylpein\u00e4 kansallisuudestaan.<\/p>\n\n\n\n
Vilma Tiet\u00e4v\u00e4inen<\/p>\n\n\n\n
Huumori kaaoksen ja kosmoksen v\u00e4liss\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\nKreikkalaisen luomismyytin mukaan alussa oli suunnaton pimeys ja sekasorto Khaos, josta syntyi Gaia eli Maa ja sek\u00e4 Uranos eli Taivas ja Urea eli Vuoret. T\u00e4m\u00e4 kolmikko muodosti kosmoksen eli j\u00e4rjest\u00e4ytyneen universumin perustan. Huumori syntyi vasta ihmisen luomisen j\u00e4lkeen, mutta sill\u00e4 on silti t\u00e4rke\u00e4 rooli kaaoksen ja j\u00e4rjestyksen v\u00e4lisess\u00e4 tasapainossa viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jo antiikin kreikkalaiset tajusivat, tuhansien muiden asioiden lis\u00e4ksi, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on nauraa. Tieteen termipankin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4koosteen (viitattu 9.1.2018) mukaan komedia eli n\u00e4ytelm\u00e4, jossa on paljon koomisia aineksia, syntyi Dionysia-juhlissa. N\u00e4iss\u00e4 kreikkalaisissa juhlissa juhlittiin viinin jumalaa Dionysosta juomalla ja tanssimalla jopa l\u00e4pi y\u00f6n. Kreikkalaiset siis tunnistivat arjesta irrottautumisen t\u00e4rkeyden. Huumorilla on yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sama teht\u00e4v\u00e4: irrottaa ihmiset arjesta eli j\u00e4rjestyksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Historiasta l\u00f6ytyy my\u00f6s muita esimerkkej\u00e4 arjen j\u00e4rjestyksest\u00e4 vapautumisesta. Muinaisissa Mesopotamian kulttuureissa oli vuotuisia juhlia, joissa joku k\u00f6yh\u00e4list\u00f6n edustaja, vaikkapa talonpoika, p\u00e4\u00e4si nousemaan valtaistuimelle. T\u00e4m\u00e4 sopii hyvin yhteiskuntatieteiden tohtori Jarno Hietalahden artikkelissaan Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua (Uutistamo 4.8.2016) esitt\u00e4miin ajatuksiin siit\u00e4, kuinka huumorilla voidaan luoda vapautunut tunnelma esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 esimerkiksi ristiriitaiset tai mielett\u00f6m\u00e4t asiat koomisina samalla kuitenkin hyv\u00e4ksyen ne osaksi ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4. Kuninkaan suvereeni valta oli entisaikoihin t\u00e4m\u00e4 ristiriitainen ja v\u00e4h\u00e4n mielet\u00f6nkin asia, ja sen rikkominen kerran vuodessa vitsikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla p\u00e4\u00e4sti hieman kaaosta vuotamaan ikuisena pidettyyn kuningasj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kun arjesta kerran irtaantuu, on vaarana tai pikemmin mahdollisuutena my\u00f6s huomata arjen j\u00e4rjett\u00f6myys, kaaos, jonka hetken mietitty\u00e4\u00e4n huomaa helposti ulottuvan koko ihmisen olemassaoloon. El\u00e4m\u00e4 on nimitt\u00e4in absurdia, eik\u00e4 sille joskus voi kuin nauraa. Tieteen termipankin mukaan onkin vitsej\u00e4, jotka perustuvat esitetyn silkkaan j\u00e4rjett\u00f6myyteen. Nauru voi siis ehk\u00e4 olla vain tapa peitt\u00e4\u00e4 eksistentiaalinen ahdistus siit\u00e4, ettei miss\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Joskus onkin vapauttavaa nauraa postmodernin ajan somekuplille ja heimoepistemologeille, jotka pilkkovat totuuden ihmissilm\u00e4n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin samalla heikent\u00e4en ihmisen luomaa j\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Juuri kaiken perinpohjainen j\u00e4rjett\u00f6myys oikeuttaa my\u00f6s pisteli\u00e4\u00e4n huumorin, joka ei s\u00e4\u00e4li ket\u00e4\u00e4n. Senkin pohjimmainen tarkoitus lep\u00e4\u00e4 kuitenkin siin\u00e4 totuudessa, ettei miss\u00e4\u00e4n ole juuri mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Toisaalta t\u00e4llainen pisteli\u00e4s huumori, kuten sarkasmi tai ironia, voivat auttaa tajuamaan my\u00f6s sen, ettei arkea kannata ottaa liian tosissaan: Sosiaaliset roolit ja normit sek\u00e4 ihmisten arvot tuntuvat suorastaan tuulesta temmatuilta, kun kaivautuu tarpeeksi syv\u00e4lle niiden perusteisiin. Osa vitsin koomisuudesta syntyykin Tieteen termipankin mukaan ristiriidasta kuulijan odottaman ja todella esitetyn v\u00e4lill\u00e4. On siis niin, ett\u00e4 normien rikkoutuessa nauru raikaa. Parodia taas on Tieteen termipankin mukaan teos, jossa jokin muu teos, tai vaikka taiteen suuntaus, tehd\u00e4\u00e4n naurunalaiseksi j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 sen tyyli\u00e4. T\u00e4t\u00e4 on vaikea tehd\u00e4, jos kunnioittaisi parodian kohdetta liiaksi tai pit\u00e4isi sit\u00e4 jotenkin j\u00e4rjett\u00f6myyden yl\u00e4puolella olevana. Kaikki on samaa absurdia massaa, kaaosta, joten kaikki on my\u00f6s altista huumorin kritiikille ja ihmisten naurulle.<\/p>\n\n\n\n
Ihminen haluaa kuitenkin pohjimmiltaan kaiken olevan hallinnassa. Ihminen siis tarvitsee kosmoksen, mutta koska maailma ei sit\u00e4 anna, on ihmisen luotava oma j\u00e4rjestyksens\u00e4 vallan avulla. T\u00e4m\u00e4n vuoksi meill\u00e4 on normeja, s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, lakeja ja valtioita. Huumoria voidaan taas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joko p\u00f6nkitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai rikkomaan n\u00e4it\u00e4 rakenteita eli huumori on aina my\u00f6s osa vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Hietalahden mukaan el\u00e4mmekin niin huumorimy\u00f6nteisess\u00e4 kulttuurissa, ettei ole helppoa tuoda esiin huumorin pimeit\u00e4 puolia. Niit\u00e4 kuitenkin l\u00f6ytyy. On esimerkiksi totta, ett\u00e4 naurunalaiseksi joutuminen pit\u00e4\u00e4 ihmiset ruodussa, sill\u00e4 kukaan ei halua nolata itse\u00e4\u00e4n. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole sattumaa, ett\u00e4 ihmiskunnan historiassa eiv\u00e4t ole erityisen harvinaisia jalkapuun kaltaiset rangaistukset, jossa ohikulkijat pystyiv\u00e4t sylkem\u00e4\u00e4n ja heittelem\u00e4\u00e4n pilaantunutta ruokaa rangaistun p\u00e4\u00e4lle. Nauru liittyy osaltaan my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4\u00e4n ja h\u00e4pe\u00e4n tunne saa ihmiset noudattamaan normeja ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 eli pysym\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestyksess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Valta-asetelmat taas tulevat esiin varsinkin satiirin kaltaisissa esitystavoissa, joissa Tieteen termipankin mukaan pilkataan moraalisia heikkouksia ja kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota yhteiskunnallisiin ongelmiin. Satiiria harrastavat harvoin vallanpit\u00e4j\u00e4t vaan pikemminkin kansa, joka kritisoi vallanpit\u00e4ji\u00e4. Kansa siis tarvitsee huumoria muuttaakseen olemassa olevaa j\u00e4rjestyst\u00e4. Toisaalta vallanpit\u00e4j\u00e4t voivat pyrki\u00e4 vaikkapa lokaamaan v\u00e4hemmist\u00f6t muodostamalla heist\u00e4 kansan mieliin stereotyyppisi\u00e4 karikatyyrej\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in huumori muuttuukin vallitsevan j\u00e4rjestyksen puolustamiseksi. N\u00e4m\u00e4kin ovat niit\u00e4 huumorin pimeit\u00e4 puolia, joiden olemassaolosta Hietalahti kirjoittaa. <\/p>\n\n\n\n
On kuitenkin hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 huumorilla ja nauramisella on my\u00f6s kulttuurista riippumaton biologinen perusta. Tieteen termipankki m\u00e4\u00e4ritteleekin naurun \u201dautomiseksi fysiologiseksi reaktioksi huvittavaan tilanteeseen tai mielikuvaan\u201d. N\u00e4in ollen huvittuneisuus ja sen seuraus eli nauru ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella, sill\u00e4 ne ovat osa luonnon j\u00e4rjestyst\u00e4. Onkin hieman paradoksaalista, ett\u00e4 huumorilla voidaan yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ihmisen luomia j\u00e4rjestyksi\u00e4 samalla, kun itse nauru on t\u00e4ysin autonomista. Naurun kuitenkin ollessa fysiologinen reaktio t\u00e4ytyy sill\u00e4 olla jokin perinn\u00f6llinen merkitys, sill\u00e4 evoluutioteorian mukaan kaikki turha karsiutuu evoluution edetess\u00e4 pois. Voimme lopulta kuitenkin vain tehd\u00e4 arvauksia siit\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 huumorin biologinen merkitys, sill\u00e4 \u00c4iti Maa on arvoituksellinen otus. Kun kulttuurin luomiin huumorin k\u00e4ytt\u00f6tapoihin otetaan mukaan t\u00e4m\u00e4 luonnon tuoma, geneettiseen koodiimme tallennettu merkitys, on kuitenkin helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi Hietalahti pit\u00e4\u00e4 huumoria \u201dheijastumana ihmisyydest\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Huumori tuntuu olevan kaikkialla. Sen avulla voidaan sek\u00e4 p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 olemassa olevia valtarakenteita ett\u00e4 vapautua niist\u00e4. Sen avulla voidaan tajuta el\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6myys ja kest\u00e4\u00e4 se. Se auttaa vapautumaan arjen puurtamisesta ja toisaalta palaamaan siihen huvittelun j\u00e4lkeen. Hauskuudella ja huumorilla on siis t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 kaaoksen ja kosmoksen tasapainon vartijana. Onkin sopivaa, ett\u00e4 ilotteluun liitetty Dionysos on nimenomaan kreikkalaisten jumalten nuorempaa sukupolvea, jolloin Khaos ja Kosmos ovat h\u00e4nt\u00e4 paljon vanhempia ja voimallisempia. Silti, vaikka Dionysos onkin nuori, on hyv\u00e4 muistaa, miten k\u00e4vi tarinan mukaan kreikkalaisen kaupunkivaltion kuninkaalle, kun h\u00e4n ei sallinut Dionysoksen juhlintaa kaupungissaan: jumala p\u00e4\u00e4tti tuhota h\u00e4nen palatsinsa ja karkotti kuninkaan vaimoineen kaupungista. Huumori sek\u00e4 rikkoi j\u00e4rjestyksen ett\u00e4 loi uuden.<\/p>\n\n\n\n
Tomi Paavola<\/p>\n\n\n\n
Alakulttuurihuumorin el\u00e4m\u00e4 ja teot<\/strong><\/p>\n\n\n\nTiettyyn kulttuuriin, kuten suomenruotsalaisiin, pohjoismaalaisiin tai eurooppalaisiin kuuluminen antaa turvallisuuden tunnetta ja massaylivoimaa yhteisten asioiden ajamiseen mutta ei monen mielest\u00e4 tunnu juuri sen henkil\u00f6kohtaisemmalta kuin verovelvollisuus. Ihmisill\u00e4 onkin tapana ajautua pienempiin alakulttuureihin, jotka syntyv\u00e4t jonkin kantavan aiheen ymp\u00e4rille. Sherlock-fanit, alttoviulistit ja tietyn lukion opiskelijat muodostavat kukin oman alakulttuurinsa, joko kivijalkapohjalle saman katon alle tai sitten yhteisille sivuille internetiss\u00e4. Jokaisen alakulttuurin kulmakiveksi tarvitaan kuitenkin yhteinen huumori, joka on paitsi luonnollisestikin hauskaa, my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6v\u00e4line kulttuurien sis\u00e4ll\u00e4 ja mahdollinen avain t\u00f6rm\u00e4ystilanteissa.<\/p>\n\n\n\n
Lukiolaisten alakulttuureja voi helposti havainnoida jokahelmikuisessa penkkarirekkahumussa, mik\u00e4li karkkien nappailultaan kerke\u00e4\u00e4. Ylen sivuilla 16.2.2017 julkaistu Kirsi Matson M\u00e4kel\u00e4n artikkeli \u201dAbit nauravat Trumpille \u2013 katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea\u201d kokoaa kymmeni\u00e4 kuvia kev\u00e4\u00e4n abirekkojen iskulauseista. Usein julisteissa vitsaillaan yleisesti lukiolaisia koskevien asioiden, kuten Ylioppilaslautakunnan ja kirjoitusarvosanojen kustannuksella, oranssina helottavia Trumpin naamoja ja muita yleispoliittisia aiheita unohtamatta. Toisaalta yleisen lukiolaisten alakulttuurin viitan alle mahtuu my\u00f6s yksitt\u00e4isten lukioiden omat sis\u00e4piirivitsit: Lukioiden oppilaat voivat koulukohtaisen penkkarihuumorin avulla p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 oman oppilaitoksensa statusta musiikki- taide- tai huippulukiona. Aiemmin noroviruksen riivaaman Tampereen Kalevan lukion opiskelijat taas ilakoivat \u201dSe on noro! -julisteella. <\/p>\n\n\n\n
Ihmiselle tulee hyv\u00e4 olo, kun ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vitsin, jonka pointti menee ryhm\u00e4\u00e4n kuulumattomilta ohi \u2013 t\u00e4h\u00e4n perustuu yht\u00e4 lailla sek\u00e4 artikkelin kuvaamien lukiokohtaisten penkkarijulisteiden ett\u00e4 perinteisten abivideoiden suosio. Valikoidun joukon kanssa nauraminen antaa todistuksen ryhm\u00e4\u00e4n kuulumisesta. <\/p>\n\n\n\n
Lukion oppilaskuntaa paljon pienempi\u00e4kin alakulttuureja l\u00f6ytyy. Kuluneen vuoden aikana minulla on ollut kunnia olla luomassa uutta pikkuruista alakulttuuria ja el\u00e4\u00e4 osana sit\u00e4: Joulukuussa 2017 nimitt\u00e4in kyll\u00e4styin loputtomiin bussimatkoihin, jotka puhaltavat opiskelijan elinvoiman pakokaasuna ilmaan, ja muutin kahden lukiokaverin kanssa yhteiseen asuntoon Oulun keskustassa. Kommuuniin melkein kuuluu nelj\u00e4skin asukas, mutta h\u00e4n ei maksa vuokraa l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 asunnolla viihtymisest\u00e4\u00e4n huolimatta, eik\u00e4 n\u00e4in ansaitse enemp\u00e4\u00e4 tilaa tekstiss\u00e4. Kimppak\u00e4mpp\u00e4asujien oman miniatyyrisen alakulttuurin, tai alivuokralaisittain alikulttuurin syntymiseen ei mennyt kauan: Asunto oli viikossa saanut nimekseen \u201dpes\u00e4\u201d, sek\u00e4 muutamassa kuukaudessa vakiintuneen uuden murteen, joka on imenyt tyylillisi\u00e4 vaikutteita niin animaatiosarja \u201dPasilan\u201d Rauno Repomiehen puhetavasta kuin viron kieliopista. Ryhm\u00e4ll\u00e4 on oma huumorinsa, joka yhdistelee vanhoja yhteisi\u00e4 kokemuksia ja tekee pilkkaa ryhm\u00e4n arkisista ja poliittisista vastavoimista. My\u00f6s penkkarirekkojen lukiolaishuumori el\u00e4\u00e4 ja voi hyvin seiniemme sis\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 \u201dalikulttuurissa\u201d huumori on toiminut parhaassa muodossaan ja tiivist\u00e4nyt saman s\u00e4hk\u00f6laskun alle p\u00e4\u00e4tyneet lukiolaiset omaksi perheekseen.<\/p>\n\n\n\n
Miniatyyrikulttuurimme luonnollisestikin t\u00f6rm\u00e4\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s arvoiltaan hyvin erilaisiin alakulttuureihin. Kohtaamiset er\u00e4\u00e4n miltei poliittiseen \u00e4\u00e4rioikeistoon sijoittuvan historianopiskelijaporukan kanssa ovat luonnollisestikin vaatineet sateenkaariparista ja kahdesta muusta melko liberaalista h\u00f6rh\u00f6st\u00e4 koostuvan joukkomme keskustelutapojen uudelleenkalibrointia. Huumorin monitoimity\u00f6kalu on kuitenkin osoittautunut todelliseksi apuv\u00e4lineeksi my\u00f6s n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa. Suhtautumalla vakaviinkin aiheisiin hieman rennommin saadaan molempia osapuolia et\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n omista arvokuplistaan sen verran, ett\u00e4 keskustelu ilman jatkuvaa hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 on mahdollista.<\/p>\n\n\n\n
Erilaisissa alakulttuureissa muhivalla huumorilla voi kuitenkin olla my\u00f6s huonoja puolia. Jarno Hietalahti k\u00e4sittelee huumorin uhkia artikkelissaan \u201dHuumori on muutakin kuin viatonta ilottelua\u201d. Teksti on julkaistu Uutistamo-verkkosivulla 4.8.2016. Hietalahti puhuu tekstiss\u00e4\u00e4n ihmisten reaktioista kiistanalaiseen, mahdollisesti loukkaavaan huumoriin ja kannustaa yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunnistaa syyt sen taustalla, millaisille asioille nauraa. Omat kohtaamiseni aiemmin mainittujen historianopiskelijoiden kanssa ovat konkretisoineet asiaa: Keskustellessa ja vitsailua kuunnellessa on k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 esimerkiksi \u00e4\u00e4rioikeistolaista sanomaa saa vapaasti levitt\u00e4\u00e4 meemien ja tekstien muodossa internetiss\u00e4, kunhan oletuksena on, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on vain vitsi. Kun samaa rasistista vitsi\u00e4 kuitenkin toistetaan tarpeeksi monta kertaa, se alkaa muuttua lukijalle todeksi. Kuten Hietalahti toteaa: \u201dVaikka huumori onkin ilmiasultaan kevytt\u00e4, se ei ole irrallaan inhimillisest\u00e4 vakavuudesta\u201d. Hiukan arkisemman tason esimerkkin\u00e4 samasta ilmi\u00f6st\u00e4 toimivat netin hupisivustojen jatkuvalla sy\u00f6t\u00f6ll\u00e4 tuottamat vitsit sanomaansa tuputtavista vihaisista vegaaneista. V\u00e4h\u00e4n aikaa sitten asiaa pohtiess totesin itsekin, ett\u00e4 minulla jollain tasolla on mielikuva vegaaneista itse\u00e4\u00e4n hehkuttavina maailmanparantajina. Tarkemmin miettien jouduin kuitenkin my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, etten ole ikin\u00e4 tavannut t\u00e4llaista kiukkuista vegaania \u2013 vegaanivastaisia vitsej\u00e4 sen sijaan olen n\u00e4hnyt lukemattomia. Min\u00e4, sen paremmin kuin Jarno Haanp\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, en v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 internethuumoria pit\u00e4isi alkaa suurella mittakaavalla sensuroimaan, \u2013 eik\u00f6h\u00e4n riit\u00e4 kun Kiina ja Ven\u00e4j\u00e4 harrastavat t\u00e4t\u00e4 \u2013 mutta ruudun \u00e4\u00e4ress\u00e4 kannattaa v\u00e4lill\u00e4 py\u00e4hty\u00e4 ajattelemaan, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 sivuston julkaisemat vitsit ajavan jotain agendaa.<\/p>\n\n\n\n
Eri alakulttuurien \u2013 lukiolaisten, historianopiskelijoiden ja pes\u00e4ss\u00e4 asujien \u2013 viljem\u00e4 huumori voi p\u00e4\u00e4llisin puolin vaikuttaa kesken\u00e4\u00e4n hyvin erilaiselta, mutta pinnan alla vaikuttavat samat tavoitteet: kokea yhteenkuuluvuutta, k\u00e4sitell\u00e4 keveit\u00e4 ja painavia asioita sek\u00e4 pest\u00e4 ryhm\u00e4n likapyykki\u00e4. Alakulttuurin huumorilla on oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, joka muovautuu ajan kuluessa. Huumori voi levitt\u00e4\u00e4 ideoita, pilata lukion yhteishengen tai rakentaa kodin. Mit\u00e4 huumori el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana tekee, on vitsiniekkojen p\u00e4\u00e4tett\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vilhelmiina Savolainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ylioppilastekstien parhaimmistoa Oheiset esseet julkaistaan ylioppilaiden ja Ylioppilastutkintolautakunnan luvalla. Esseet ovat saaneet 55-60 pistett\u00e4 \u00e4idinkielen ja kirjallisuuden kirjoitustaidon yo-kokeessa. Hyvinvoivan ihmisen salaisuus Saavun terveydenhoitajan vastaanotolle. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4ilee tyytyv\u00e4isen\u00e4, kun kuulee, ett\u00e4 sy\u00f6n monipuolisesti, nukun tarpeeksi ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. H\u00e4n n\u00e4pp\u00e4ilee tietokoneelleen, kun kerron, ett\u00e4 minulla on mielek\u00e4st\u00e4 tekemist\u00e4 ja tulevaisuuden suunnitelmia, enk\u00e4 k\u00e4rsi pitk\u00e4aikaissairauksista […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-15","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/15","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=15"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/15\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4707,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/15\/revisions\/4707"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=15"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}