{"id":4383,"date":"2023-10-31T15:52:14","date_gmt":"2023-10-31T13:52:14","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/?p=4383"},"modified":"2023-10-31T15:52:14","modified_gmt":"2023-10-31T13:52:14","slug":"naapurimme-jaakarhu-ja-muita-havaintoja-maailmalta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4383","title":{"rendered":"Naapurimme j\u00e4\u00e4karhu ja muita havaintoja maailmalta"},"content":{"rendered":"\n<p>Kulttuuri on erikoinen k\u00e4site. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niin suuria muuttujia, ett\u00e4 tuskin sille yht\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 onkaan. Se, mik\u00e4 miellet\u00e4\u00e4n jaetuksi, saattaa toisaalla tuntua t\u00e4ysin vieraalta ja uudelta. Suomalaisin silmin tarkasteltuna me olemme kovin normaaleja. Meill\u00e4 on normaalit ruuat, normaalit juhlat, normaalit vuodenajat ja normaaliakin normaalimmat p\u00e4iv\u00e4t, jotka seuraavat toisiaan. Suomalainen tavallisuuden korostaminen on varsin kiinnostava ilmi\u00f6. Perspektiivi tekee kuitenkin hyv\u00e4\u00e4, ja v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 vasta kaukaa voi n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4helle. Emme me nimitt\u00e4in ole tavallisia kenenk\u00e4\u00e4n muun kuin itsemme mielest\u00e4, tietenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/IMG_7061-225x300.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4384\"\/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p>Vietimme taannoin kaksi viikkoa Pohjois-Amerikassa. Aika kului l\u00e4hinn\u00e4 Yhdysvalloissa, Kanadaankin tosin enn\u00e4tettiin. Lentokonematkailu sekoittaa pienen ihmisen p\u00e4\u00e4n aivan totaalisesti, sill\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 monen monituisen tunnin istumisen j\u00e4lkeen l\u00f6yd\u00e4t itsesi jostain aivan muualta. Vastahan olin Suomessa, ja ulkona satoi vett\u00e4. Miten voikin olla, ett\u00e4 seuraavana hetken\u00e4 olen New Yorkissa, jossa muuten my\u00f6s riitt\u00e4\u00e4 sadepisaroita tulvaksi asti. Kulttuurishokistakin kai joskus puhuttaisi, ja mik\u00e4p\u00e4 ettei: Atlantti erottaa. V\u00e4it\u00e4n, etten itse sit\u00e4 kokenut. On erikoista vierailla maassa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, mutta silti tuntea se, tai ainakin kuvitella tuntevansa. Yhdysvaltojen asema on siin\u00e4 mieless\u00e4 erityinen, ett\u00e4 monille eurooppalaisille se on tuttu esimerkiksi kirjoista, elokuvista, musiikista tai historian tunneilta. Suurimmalla osalla meist\u00e4 on maasta jonkinlainen idea. Tai luulemme niin. Todellisuudessa Yhdysvallat on maana niin suuri, ettei sit\u00e4 ehk\u00e4 edes kerralla kykene ajattelemaan. Laajan skaalan tuntee heti, kun poistuu lentokent\u00e4lt\u00e4: ovatko salkojen liput t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oikeasti huoneen kokoisia?<\/p>\n\n\n\n<p>Minulta kysyttiin er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mit\u00e4 aikoisin kotona kertoa amerikkalaisista ihmisist\u00e4. Kuvittelin edess\u00e4ni vanhan takkatulen, ja ruskean pahvilaatikon t\u00e4ynn\u00e4 tuliaisia, jonka amerikanserkku oli mukanaan tuonut. Sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 koko kyl\u00e4n lapsille kerrottiin ennen muinoin tuosta luvatusta maasta. Ehk\u00e4 amerikanserkku kertoi samaa tarinaa kuin min\u00e4 nyt, 70 vuotta my\u00f6hemmin: amerikkalainen yst\u00e4v\u00e4llisyys ja avoimuus teki minuun vaikutuksen. Kaikki, jotka kohtasin reissullamme, olivat kerrassaan valloittavia persoonia. Olen aina pit\u00e4nyt small talkista, pienist\u00e4 sanoista, joissa on kaikki ja ei yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Koin my\u00f6s, ett\u00e4 ihmisiin oli helpompi tutustua ja uskalsin olla rohkeampi, kun muut eiv\u00e4t vain katsoneet keng\u00e4nk\u00e4rki\u00e4\u00e4n ja mutisseet hiljaa vastaukseksi. Suomalaiselle synkistelylle ja omalle tilalle on paikkansa, todellakin. Pakkanen ja marraskuun viima opettavat lapsensa hiljaiseksi. Mutta kun er\u00e4s oppilas halusi vilpitt\u00f6m\u00e4sti tulla viereeni esittelem\u00e4\u00e4n yhdysvaltalaista musiikkia kesken tunnin, mietin, ett\u00e4 onneksi h\u00e4n teki niin. Ei siksi, ett\u00e4 olisin sit\u00e4 erityisesti halunnut, vaan siksi, ett\u00e4 Suomessa kukaan ei tekisi n\u00e4in. Helsinkiin laskeuduttuamme lokakuun ankeus laahasi vasten kasvoja kuin matonkuteet rantalaiturilla \u2013 ja siin\u00e4 hetkess\u00e4 j\u00e4in kaipaamaan edes tekaistuja kehuja.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignright size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/IMG_7129-225x300.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4385\"\/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p>Rakkaat kanssasuomalaiset: In Finland we have this thing called -vitsit eiv\u00e4t todellisuudessa ole hauskoja kenenk\u00e4\u00e4n muun kuin suomalaisen mielest\u00e4. Sen saimme huomata esimerkiksi er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana, kun menimme pelaamaan minigolfia. Tilukset oli sisustettu erinomaisesti, kukin huone oman teemansa mukaan. Er\u00e4s nurkista oli saanut ylleen Napapiiri-hunnun, ja tunnelma oli lattiasta kattoon luminen. Kaiken keskell\u00e4 ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 komeili veistosteos, j\u00e4\u00e4karhu. Uusille yhdysvaltalaisille yst\u00e4villemme yritimme kyseist\u00e4 otusta esitell\u00e4 naapurinamme \u2013 pohjoisessa kun ollaan. Lopulta hihitimme surkeaa huumorintajuamme kesken\u00e4mme suomeksi, ja amerikkalaisparat olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti hieman j\u00e4rkyttyneit\u00e4 koko tapauksesta. Suomalainen erikoisuus n\u00e4kyy siis my\u00f6s hauskanpidossa, eik\u00e4 j\u00e4\u00e4karhu naapurina ole edes kaukaa haettu ajatus \u2013 sain kerran vastata kysymykseen, jossa tiedusteltiin, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meill\u00e4 p\u00e4in niit\u00e4 varten suojautua jotenkin erityisesti.<\/p>\n\n\n\n<p>Yhdysvalloissa kaikki on isompaa, l\u00e4htien aivan mist\u00e4 tahansa. Sille toki on syyns\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 Costcon kaltaiset suuret makasiinit ole olemassa tarkoituksetta. Minulle Cleveland esiteltiin pienen\u00e4 kaupunkina. Todellisuudessa se oli korkein koskaan n\u00e4kem\u00e4ni kaupunki, vaikkei se tietysti vet\u00e4nyt vertojaan New Yorkin pilvenpiirt\u00e4jille. Medina, noin 25 000 asukkaan kaupunki on amerikkalaisella mittarilla pieni kyl\u00e4. Suomalaisen silmin se n\u00e4ytti Espoon kokoiselta pit\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Ihminen ei hetkess\u00e4 totu siihen, ett\u00e4 tiet ovatkin kahden kaistan sijaan kahdeksankaistaisia. Jos Suomessa ei h\u00f6tkyill\u00e4 ja asiat tehd\u00e4\u00e4n omalla painollaan, Yhdysvalloissa sellaista ei mietit\u00e4, sill\u00e4 on jo touhukkaana siirrytty nelj\u00e4nteentoista projektiin. Jopa taide on suurempaa, ja Broadway oli el\u00e4mys. Jo teatteri, jossa Hamiltonia k\u00e4vimme katsomassa, oli upea. Vuonna 1925 rakennettu Richard Rogers -teatteri huokui vanhaa aikaa, ja sen kattoa koristivat kauniit kristallit. Hamilton kertoo varsin kansallisen tarinan Alexander Hamiltonista, joka on hahmona keskeinen Yhdysvaltojen perustamisen kannalta. H\u00e4nen tarinansa musikaaliin kietoi Lin-Manuel Miranda, jonka ansiosta tarinaan tuotiin monimuotoisuutta, ja erilaiset ihmiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t mukaan yhteen 2000-luvun menestyneimp\u00e4\u00e4n musikaaliin. T\u00e4m\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 kuvaa uudenlaisesta maasta, joka ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 monessa osavaltiossa on viel\u00e4 t\u00e4ysin utopistinen ajatus.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/IMG_7271-225x300.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4386\"\/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p>Yhdysvaltalaista kulttuuria on kovin mielenkiintoista tutkia nimenomaan Suomesta k\u00e4sin. Miten maailman vaikutusvaltaisin maa ja pieni Pohjois-Euroopan valtio peilaavat toisiaan? Molemmissa maissa on paljon hyv\u00e4\u00e4 ja paljon huonoa. On paljon sellaista, jota j\u00e4in kaipaamaan \u2013 ja paljon sellaista, joista opin tuntemaan kiitollisuutta Suomea kohtaan. N\u00e4imme kuitenkin vain muutaman kolkan koko maasta, ja luulen, ett\u00e4 vaatisi muutama el\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tutkia koko l\u00e4\u00e4ni. Varmaa on se, ett\u00e4 aion ehdottomasti vierailla maassa uudemman kerran. Matkailu avartaa aina, ja joskus on ment\u00e4v\u00e4 kauas n\u00e4hd\u00e4kseen l\u00e4helle &#8211; ja kaikkea muuta yht\u00e4 kliseist\u00e4 ja hirve\u00e4\u00e4. Minulle matka j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 ensisilm\u00e4yksell\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suruntunteen ja haikeita ajatuksia siit\u00e4, ett\u00e4 matka oli ohi. Muutaman viikon tarkastelulla muistot vaihtuivat iloon, onneen ja innostukseen tulevasta. Jos saatte mahdollisuuden, l\u00e4htek\u00e4\u00e4 &#8211; vaikka edes hetkeksi. Muualta saatatte l\u00f6yt\u00e4\u00e4 esimerkiksi itsenne.<\/p>\n\n\n\n<p>Teksti Jenna Sundell<br>Kuvat Minna Korpierkki<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kulttuuri on erikoinen k\u00e4site. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niin suuria muuttujia, ett\u00e4 tuskin sille yht\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 onkaan. Se, mik\u00e4 miellet\u00e4\u00e4n jaetuksi, saattaa toisaalla tuntua t\u00e4ysin vieraalta ja uudelta. Suomalaisin silmin tarkasteltuna me olemme kovin normaaleja. Meill\u00e4 on normaalit ruuat, normaalit juhlat, normaalit vuodenajat ja normaaliakin normaalimmat p\u00e4iv\u00e4t, jotka seuraavat toisiaan. Suomalainen tavallisuuden korostaminen on varsin kiinnostava ilmi\u00f6. [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4385,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-4383","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uutiset"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4383","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4383"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4383\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4385"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4383"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4383"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4383"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}