{"id":4410,"date":"2023-12-10T10:05:57","date_gmt":"2023-12-10T08:05:57","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/?p=4410"},"modified":"2023-12-10T10:05:57","modified_gmt":"2023-12-10T08:05:57","slug":"luovuttamattomasta-unelmasta-taiteilijaksi-haastattelussa-tua-harno","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4410","title":{"rendered":"Luovuttamattomasta unelmasta taiteilijaksi \u2013 haastattelussa Tua Harno"},"content":{"rendered":"\n<p><strong>Tua Harno<\/strong> on kirjailija ja k\u00e4sikirjoittaja, jonka matka luovalle alalle ei ole se kaikkein tavallisin. H\u00e4n on valmistunut maisteriksi kaksi kertaa, niin Teatterikorkeakoulusta kuin Helsingin yliopistostakin. Harnon tarina on kaikella tapaa poikkeuksellinen ja toimii esimerkkin\u00e4 monelle. Miksi t\u00e4ytyisi valita vain yksi polku?<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignright size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"200\" height=\"300\" src=\"https:\/\/osyk.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-200x300.png\" alt=\"\" class=\"wp-image-4411\" srcset=\"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-200x300.png 200w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-167x250.png 167w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-768x1152.png 768w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-1024x1536.png 1024w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva-1366x2048.png 1366w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Jennanjutunkuva.png 1772w\" sizes=\"auto, (max-width: 200px) 100vw, 200px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Tua Harno<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p>Harno kertoo kirjoittaneensa sek\u00e4 n\u00e4ytelleens\u00e4 lapsesta saakka. Luova ala ei kuitenkaan tuntunut edes mahdolliselta. Lukioik\u00e4isen\u00e4 h\u00e4n ajatteli, ettei kirjailijuus voisi koskaan olla varsinainen ty\u00f6 &#8211; sellainen, jolla tienaisi. Valmistuttuaan ylioppilaaksi h\u00e4n hakeutui oikeustieteen opintoihin Helsingin yliopistoon. \u201cOikeustieteelliseen oli silloin vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4, ja juristina oloon tuntui liittyv\u00e4n omansalaista hohtoa\u201d, Harno kertoo. Lukioik\u00e4isen Harnon valintaan vaikutti my\u00f6s toive varmasta ammatista.<\/p>\n\n\n\n<p>Aika Helsingin yliopistossa antoi paljon. Harno kertoo, ett\u00e4 oikeustieteen opinnot tarjoavat n\u00e4k\u00f6alapaikan yhteiskuntaan, sill\u00e4 l\u00e4hes kaikkea ihmisten toimintaa s\u00e4\u00e4dell\u00e4\u00e4n laeilla. On t\u00e4rke\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, miten ja miksi niin tehd\u00e4\u00e4n. Ja vaikkei h\u00e4n p\u00e4\u00e4toimisesti ole oikeustieteen parissa ty\u00f6uraansa tehnyt, Harno kertoo, ett\u00e4 tutkinnosta oikeustieteiden maisterina on ollut valtavasti hy\u00f6ty\u00e4 luovalla alalla. Oikeustieteen kiehtovat tosin viel\u00e4kin, ja erityisen\u00e4 mielenkiinnon kohteena h\u00e4n mainitsee oikeushistorian. Jossain vaiheessa h\u00e4n kuitenkin ty\u00f6harjoittelun kautta huomasi, ett\u00e4 esimerkiksi asianajajan ty\u00f6 vie aikaa muilta unelmilta. \u201cOlisi mahdotonta olla p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ss\u00e4 kunnianhimoinen asianajaja, ja sitten iltaisin kirjoittaa romaaneja \u2013 usein asianajaja on sen illankin t\u00f6iss\u00e4\u201d, Harno toteaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Toisinaan on kuitenkin niin, ett\u00e4 unelma jostain aivan toisesta k\u00e4y luovuttamattomaksi. Sitke\u00e4 haave kirjailijuudesta oli s\u00e4ilynyt mukana l\u00e4pi oikeustieteiden opintojen, ja niinp\u00e4 Harno kolmen vuoden j\u00e4lkeen vaihtoi Teatterikorkeakouluun opiskelemaan kirjoittamista, vaikkei milloinkaan varsinaisesti suunnitellut kahta tutkintoa. Harno mainitsee, ett\u00e4 h\u00e4nelle t\u00e4rkeit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 oman polkunsa varrella ovat olleet peruskoulun sek\u00e4 lukion opettajat, jotka kannustivat t\u00e4t\u00e4 kirjoittamaan: \u201cTunsin olevani hyv\u00e4 jossain \u2013 se oli eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sille, ett\u00e4 uskalsin edes ajatella kirjoittamista ammattina.\u201d Onnistumisen kokemukset ja n\u00e4hdyksi tuleminen viev\u00e4t eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 haaveita vain omaa p\u00f6yt\u00e4laatikkoa pidemm\u00e4lle. Yhteis\u00f6n merkitys on my\u00f6s usein korvaamattoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Harno kertookin, ett\u00e4 ihmisen on hyv\u00e4 hakeutua sellaisten luo, joilla on samoja unelmia ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Teatterikouluajoilta kiitosta puolestaan saa n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija, dramaturgi ja Teatterikorkeakoulun silloinen dramaturgian professori <strong>Laura Ruohonen<\/strong>. Harno kertoo Ruohosen osoittaneen, ett\u00e4 \u201clahjakas taiteilija voi olla my\u00f6s helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4, l\u00e4mmin, perheellinen ihminen\u201d. H\u00e4nen opetuksiaan Harno sanoo kantavansa yh\u00e4 mukanaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Harnon opintojen aikaan Teatterikorkeakoulussa painotettiin paljon omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 sek\u00e4 kasvua taiteilijana. H\u00e4n kuvaa, ett\u00e4 viel\u00e4 opiskeluaikana se voi olla vaikeaa, ja h\u00e4n mainitsee my\u00f6s itse olleensa kovin nuori kokemaan itse\u00e4\u00e4n oma\u00e4\u00e4niseksi taiteilijaksi. Silti h\u00e4n kokee, ettei vastaavaa oppia ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 olisi voinut tarjota. Koulun merkitys on mit\u00e4 ilmeisin, kun Harno kertaa omaa matkaansa taiteilijana: h\u00e4n mainitsee, ettei olisi opintojensa ulkopuolelta p\u00e4\u00e4tynyt kenties k\u00e4sikirjoittajaksi laisinkaan. N\u00e4ytelm\u00e4- ja romaanikirjoittamisen maailman h\u00e4n tunsi paljon paremmin kuin elokuvan ja television k\u00e4sikirjoittamisen. Opiskeluajat antoivat my\u00f6s yhteis\u00f6n: Suomessa, taideteollisesti verrattain pieness\u00e4 maassa, teatteritaiteen koulutusohjelmat niin Helsingiss\u00e4 Teatterikorkeakoulussa kuin Tampereen yliopistossakin ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 my\u00f6s verkostoitumisen kannalta. Harno kertookin t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kouluaikojensa ihmisiin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Koulu my\u00f6s sivisti taiteilijaa valtavasti. Teatterikorkeakoulu tarjoaa kokonaisvaltaisen katsauksen pitk\u00e4lle Suomen esitt\u00e4vien taiteiden historiaan aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka, ja kouluun liittyy ainakin ulkopuolisten katseen alaisena usein tietty\u00e4 mystiikkaa. Sit\u00e4 arvostetaan korkealle, ja opiskelemaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4t vain harvat ja valitut. Vaikka koulutus koetaan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, kuvaa Harnokin, ett\u00e4 taiteilijaksi haluava voi my\u00f6s tavoitella unelmia itsen\u00e4isesti: \u201cJos koulun ovet eiv\u00e4t meinaa avautua, kannattaa aina hakeutua alan ty\u00f6teht\u00e4viin \u2013 ja aina voi my\u00f6s lukea ja opiskella omin p\u00e4in. Se on kaikki sitten hy\u00f6dyksi\u201d, h\u00e4n kiteytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Teatteritaiteen maisterin tutkinto dramaturgian saralta loi perustan, jonka ansiosta Harno kokee, ettei oman alan tarvinnut aloittaa t\u00e4ysin tyhj\u00e4st\u00e4. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen mukaansa kuitenkin \u201copettanut laittamaan oman egon sivuun, ja k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin\u201d. Lis\u00e4ksi varsinaisesta dramaturgiasta h\u00e4n kertoo oppineensa kouluopetusta enemm\u00e4n konkreettisesti t\u00f6it\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Monialaisuus on tosiaankin rikkautta, siit\u00e4 Harnon urapolku on kiistatta esimerkki. Nuoria se muistuttaa siit\u00e4, ettei el\u00e4m\u00e4lleen tarvitse valita vain yht\u00e4 suuntaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 kaikki osaaminen on hy\u00f6dyksi. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ehtii tehd\u00e4 monta valintaa, niin ammatin kuin muun el\u00e4m\u00e4n saralla. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole kiire p\u00e4\u00e4t\u00f6ksille. Vaikka ylioppilaskirjoitusten j\u00e4lkeinen aika, alan ja koulutuksen valinta, saattaa tuntua lopulliselta, ei se ole koko totuus. Muutoksia voi aina tehd\u00e4, koulutusta voi lis\u00e4t\u00e4 tai vaihtaa ja kaikkea voi yritt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 koskaan ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 tavoitella omia unelmia &#8211; kenties sit\u00e4 ei vain painoteta tarpeeksi?<\/p>\n\n\n\n<p>Vaikka voisi ensiksi ajatella, ettei oikeustieteen opintoja sek\u00e4 kirjoittamista ja Teatterikorkeakoulua yhdist\u00e4isi mik\u00e4\u00e4n, esiin nousee monta kiinnostavaa seikkaa siit\u00e4, miten kaikki osaaminen tukee toinen toistaan. Erilaiset maailmat risteilev\u00e4t toistensa l\u00e4pi my\u00f6s taidemaailmassa, eik\u00e4 yhteiskunta ole erillinen osa muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Harno kertoo, ett\u00e4 oikeustieteellinen koulutus opetti paljon tiedonhankinnasta ja analysoinnista: \u201cElokuvat ja tv-sarjat eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi kaikki kertoa taiteilijoista. Ne itse asiassa harvoin tekev\u00e4t niin. K\u00e4sikirjoittajan t\u00e4ytyy siten osata kertoa muista ihmisist\u00e4 ja ammateista, ja ottaa niist\u00e4 selv\u00e4\u00e4.&#8221; Lis\u00e4ksi maailmaa ja omaa alaa ja tekemist\u00e4 avartavat n\u00e4k\u00f6kanta kahdesta pohjimmiltaan hyvin erilaisesta ammatista. Kahden tutkinnon ansiosta Harnon tuttavapiiriin kuuluu sek\u00e4 taiteilijoista ett\u00e4 juristeista, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 arvokkaana asiana.<\/p>\n\n\n\n<p>Nuori Harno tiedosti luovan alan realiteetit jo varhain, ja haave varmasta ammatista sai hakeutumaan oikeustieteen opintoihin. El\u00e4m\u00e4n viedess\u00e4 kohti unelmaa joutuu kuitenkin kohtaamaan my\u00f6s ep\u00e4varmuutta, mit\u00e4 taideala v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuo mukanaan. Harno kertoo, ett\u00e4 kymmenen vuoden freelancer-uran aikana ep\u00e4tietoisuus tuloista oli aika ajoin raastavaa. Sen sietoon ei kuitenkaan ole h\u00e4nen mukaansa yksioikoista ratkaisua. \u201cOn punnittava, millaisiin my\u00f6nnytyksiin on valmis tehd\u00e4kseen omaa intohimoty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Vastaus voi my\u00f6s ajan saatossa muuttua \u2013 on el\u00e4m\u00e4ntilanteita, joissa on helpompaa heitt\u00e4yty\u00e4, ja el\u00e4\u00e4 pienin, ep\u00e4varmoin tuloin ja toisaalta sellaisia, jolloin turvallisuus tulee t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi arvoksi kuin itsens\u00e4 luova toteuttaminen ty\u00f6ss\u00e4\u201d, taiteilija toteaa. Toinen ep\u00e4varmuustekij\u00e4 luovalla alalla on my\u00f6s kilpailullisuus, sill\u00e4 halukkaita on paljon, kun taas paikkoja on v\u00e4h\u00e4n. Harno kuitenkin kuvaa, ettei k\u00e4sikirjoittajien ja kirjailijoiden keskin\u00e4inen kilpailu korostu yht\u00e4 suuresti kuin esimerkiksi n\u00e4yttelij\u00f6iden tai muusikoiden v\u00e4lill\u00e4. \u201cVain yksi voi saada tietyn roolin, mutta kaikki kirjailijat voivat kirjoittaa sellaisen kirjan kuin haluavat\u201d, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4. Uusille tulokkaille alan aitoja voi korottaa entisest\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 usein luovalla alalla t\u00f6it\u00e4 saattaa saada aiempien suositusten perusteella. Vasta-alkajana ensimm\u00e4ist\u00e4 aloituspistett\u00e4 voi joutua etsim\u00e4\u00e4n. Harno kuitenkin kertoo, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4sikirjoittajillekin on tarjolla harjoittelupaikkoja, jotka omalla merkitt\u00e4vyydell\u00e4\u00e4n edesauttavat alan uusia tekij\u00f6it\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n<p>Taiteilijuudesta ja taiteilijan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Harno puhuu yli taloudellisten ja kilpailullisten rajojen hyvin kauniisti, kun h\u00e4n kertoo olennaisen huomion taiteilijuuden sisimm\u00e4st\u00e4. Arvostelun kohteeksi joutuu nimitt\u00e4in ty\u00f6n luonteesta johtuen my\u00f6s oma itse, niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassakin. \u201cJa vaikka talous olisikin turvattu, taiteilijan luonteeseen usein kuuluu ep\u00e4varmuus omasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja sen arvosta. Joinain p\u00e4ivin\u00e4 sit\u00e4 uskoo itseens\u00e4 ja toisinaan on varma, ett\u00e4 oma taide ei ole mink\u00e4\u00e4n arvoista. T\u00e4m\u00e4kin on osa taiteilijana el\u00e4mist\u00e4. Se ett\u00e4 ahdistuu, ei tarkoita, ett\u00e4 olisi huono tai ett\u00e4 ei kest\u00e4isi sit\u00e4 \u2013 se vain tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 on ihminen.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p>Kaikki opiskelu on hy\u00f6dyksi &#8211; sit\u00e4 Harno haluaa painottaa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kehottaa tutustumaan oman unelma-ammattinsa todellisuuteen. Mielikuvien varassa el\u00e4minen ei kannata. Haaveeseen juristin ammatista vaikuttivat nimitt\u00e4in h\u00e4nen omalla kohdallaan television oikeusdraamat, joista h\u00e4n my\u00f6hemmin huomasi saaneensa ty\u00f6st\u00e4 jokseenkin v\u00e4\u00e4ristyneen k\u00e4sityksen. Vaikka muutos, uudet asiat ja unelmien tavoittelu saattaa joskus tuntua pelottavalta, Harno neuvoo menem\u00e4\u00e4n riskej\u00e4 kohti edes nuorena ja lapsettomana kun on el\u00e4tett\u00e4v\u00e4 vain itsens\u00e4, p\u00e4rj\u00e4\u00e4 tarvittaessa v\u00e4h\u00e4ll\u00e4. Lis\u00e4ksi jokainen el\u00e4m\u00e4nvaihe voi opettaa jotakin, ja kuten Harno toteaa, \u201coikeita vastauksia ei ole\u201d. Lopuksi h\u00e4n lausuu kauniin ajatuksen el\u00e4m\u00e4n rajallisuudesta: \u201cMieti, jos et el\u00e4isik\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n. Mihin haluaisit keskitty\u00e4?\u201d. Teatterikorkeakouluun hakiessaan tuo ajatus muodostui lopulta ratkaisevaksi. \u201cHalusin menn\u00e4 sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohti, jossa kirjoittaisin kirjoja \u2013 enh\u00e4n voinut tiet\u00e4\u00e4, kuinka paljon aikaa minulla t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olisi.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p>Teksti Jenna Sundell<br>Kuva Tua Harno<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tua Harno on kirjailija ja k\u00e4sikirjoittaja, jonka matka luovalle alalle ei ole se kaikkein tavallisin. H\u00e4n on valmistunut maisteriksi kaksi kertaa, niin Teatterikorkeakoulusta kuin Helsingin yliopistostakin. Harnon tarina on kaikella tapaa poikkeuksellinen ja toimii esimerkkin\u00e4 monelle. Miksi t\u00e4ytyisi valita vain yksi polku? Harno kertoo kirjoittaneensa sek\u00e4 n\u00e4ytelleens\u00e4 lapsesta saakka. Luova ala ei kuitenkaan tuntunut edes [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4411,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-4410","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-henkilokuvia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4410","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4410"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4410\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4411"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4410"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4410"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4410"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}