{"id":4556,"date":"2024-04-20T15:32:00","date_gmt":"2024-04-20T12:32:00","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4556"},"modified":"2024-08-20T15:33:59","modified_gmt":"2024-08-20T12:33:59","slug":"ei-meidan-takia-olisi-tarvinnut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4556","title":{"rendered":"Ei meid\u00e4n takia olisi tarvinnut"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ei ole toista maata, jossa oltaisiin niin tavallisia kuin Suomessa. On tavalliset vaatteet, tavalliset juhlat, tavalliset tiet ja tavalliset talot. Tavallisuuden harso on jo synnyinlahjana saavuttanut kaikki suomalaiset. Muu maailma on hienostelua. Ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4, sanotaan, ja niin suomalainen k\u00e4y napsauttamassa p\u00e4\u00e4lle kahvinkeittimen, josta pian saa kuppiinsa niin kitker\u00e4\u00e4 kahvia, ett\u00e4 etel\u00e4n maissa kahviin sekoittuu ensi kerralla my\u00f6s kyyneli\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suomalaisuus on mit\u00e4 merkillisin sekoitus h\u00e4pe\u00e4\u00e4 ja ylpeytt\u00e4. Se n\u00e4kyy tavallisuutena, sekoituksena molempia. On helppo olla vain ihan tavallinen, ei liikaa esill\u00e4 muttei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n piilossa. Siin\u00e4 suomalaiset ovat maailmalla hyvi\u00e4. Nimenomaan, maailmalla. Eik\u00f6 olekin erikoista, ett\u00e4 aina kun suomalainen poistuu is\u00e4nmaan rajojen ulkopuolelle, sanotaan h\u00e4nen l\u00e4hteneen maailmalle? Ent\u00e4 kun Suomea yritet\u00e4\u00e4n kaikin keinoin saada maailmankartalle? Ehk\u00e4 onkin tosiaan niin, ett\u00e4 tavallisuuden tavoittelu erottaa meid\u00e4t hitaasti maailmasta.<\/p>\n\n\n\n

Kirjailija Saara Turunen kirjoittaa esikoisromaanissaan Rakkaudenhirvi\u00f6 (Tammi 2015) perheen\u00e4idist\u00e4, joka v\u00e4lttelee erikoisuutta kaikin tavoin. Erikoiset ihmiset ovat \u00e4idin pahimpia vihollisia, ja h\u00e4n on omistanut koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n oudoksumiselleen. Ainakaan h\u00e4nen perheens\u00e4 ei ole erikoinen, ihan tavallinen vain, tuudittautuu \u00e4iti ajattelemaan. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla tavallinen, tieten tahtoen ei erikoisuutta sovi tavoitella. Tyt\u00e4r, romaanin min\u00e4 oppii lapsuudessaan, ett\u00e4 ihmiset, jotka j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t puiden lehdet m\u00e4t\u00e4nem\u00e4\u00e4n lumen alle, ovat erikoisia. Tyt\u00e4rk\u00e4\u00e4n ei ole erikoinen, vaikka erikoisten ihmisten maailma kiehtoo h\u00e4nt\u00e4. Suomalaiseen tavallisuuteen liittyy n\u00e4et valtaisa h\u00e4pe\u00e4 ja viha kaikkea ep\u00e4tavallista kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Aivan kuten Turunen kirjoittaa, voi erikoisuuden tavoittelu k\u00e4\u00e4nty\u00e4 my\u00f6s vihaksi. Suomessa oman tiens\u00e4 kulkijat leimataan heti erikoisiksi, ja kaikkea erikoista on lupa halveksua. Ja vaikka maan pit\u00e4isi olla lintukoto, ei se suojele viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikkia niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t mahdu muotteihin. Itsep\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 halusivat, nuo erikoisuudentavoittelijat, niin suomalaiset sanovat. Ja sen j\u00e4lkeen he ovat ylpeit\u00e4 siit\u00e4, etteiv\u00e4t itse ole erikoisia. Toisinaan suomalaiset saattavat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 erikoisuudentavoittelijoiden vihaamisesta yhteyden, joka miellet\u00e4\u00e4n tavalliseksi. Jos naapuri maalaa ovensa vaaleanpunaiseksi ja kolistelee kangaspuita keskell\u00e4 pihatiet\u00e4, muut tien asukkaat saavat h\u00e4nest\u00e4 yhteisen vihollisen. Ehk\u00e4 pian j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n tiell\u00e4 jo puutarhajuhlia, mutta kolistelijaa ei ole kutsuttu.<\/p>\n\n\n\n

Suomalaiset eiv\u00e4t itse tajua, ett\u00e4 eiv\u00e4t olekaan tavallisia. Kukin vain luulee niin, sill\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 korvessa on kasvettu n\u00f6yriksi ja hiljaisiksi hiipij\u00f6iksi. Tosiasiassa juuri suomalaisessa ep\u00e4tavallisuudessa piilee onnemme syli. H\u00e4pe\u00e4lt\u00e4mme emme vain tied\u00e4 sit\u00e4. Ei miss\u00e4\u00e4n muualla voida varmaksi sanoa, ett\u00e4 Helsinkiin l\u00e4htev\u00e4n lennon portilla on miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa tahansa jono kauan ennen kutsua koneeseen. Kaikki tuntevat varmasti ne ep\u00e4tavalliset tunnistuspisteet, joita saatettaisiin seuraavaksi mainita. En mainitse, ja sen kaikki jo tiet\u00e4v\u00e4t. Sill\u00e4 se jos mik\u00e4 olisi erikoisuudentavoittelua.<\/p>\n\n\n\n

Tavallisuutta tavoitteleva suomalainen k\u00e4y lauantaisaunassa, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 villasukkia l\u00e4pi kes\u00e4n, laittaa juhannuksena tulen takkaan ja jouluna sy\u00f6 rasiallisen suklaakonvehteja. H\u00e4n seuraa j\u00e4\u00e4kiekkoa, Euroviisuja, yleisurheilua, jalkapalloa ja on itsekin ehk\u00e4 harrastanut jotain edell\u00e4 mainituista. H\u00e4n kokee ylpeytt\u00e4, kun he voittavat. Suomalainen voi vihata toista suomalaista, mutta kun Suomi pelaa, kaikki ovat yht\u00e4. Tavallinen suomalainen ihmettelee taiden\u00e4yttely\u00e4, mykistyy salaa luonnosta takapihallaan ja haluaisi olla kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 ep\u00e4tavalliseksi miellet\u00e4\u00e4n. Kaikkea sit\u00e4, joka tekee suomalaisuudesta niin kaunista.<\/p>\n\n\n\n

Suomalaisuus on jylhiss\u00e4 metsiss\u00e4 ja pimeiss\u00e4 nurkissa muovautunut nykyisekseen. Sisu kun ei tunnetusti koskaan valehtele. Vaikka maailma muuttuu ja suomalaisuus sen mukana, nousee maamme mullasta viel\u00e4 sadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4kin n\u00f6yr\u00e4 verho, joka valelee maansa lapset. Suomi ei ole t\u00e4ydellinen, ehk\u00e4 siksi ett\u00e4 t\u00e4ydellisyyskin on lopulta vain erikoisuutta. Tulevaisuuden suomalaisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy itselleni kuitenkin turvallisena, avoimena, moninaisena, tasa-arvoisena ja lempe\u00e4n\u00e4, ja kenties vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4 muutkaan eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ajattele sen olevan erikoista.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja ajattelee suomalaisuutta aina kansallisina juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuten euroviisuiltana.<\/p>\n\n\n\n

Teksti ja kuva Jenna Sundell<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ei ole toista maata, jossa oltaisiin niin tavallisia kuin Suomessa. On tavalliset vaatteet, tavalliset juhlat, tavalliset tiet ja tavalliset talot. Tavallisuuden harso on jo synnyinlahjana saavuttanut kaikki suomalaiset. Muu maailma on hienostelua. Ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4, sanotaan, ja niin suomalainen k\u00e4y napsauttamassa p\u00e4\u00e4lle kahvinkeittimen, josta pian saa kuppiinsa niin kitker\u00e4\u00e4 kahvia, ett\u00e4 etel\u00e4n maissa kahviin sekoittuu […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":4318,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-4556","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kolumnit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4556","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4556"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4556\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4557,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4556\/revisions\/4557"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4318"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4556"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4556"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4556"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}