{"id":4558,"date":"2024-04-10T15:34:22","date_gmt":"2024-04-10T12:34:22","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4558"},"modified":"2024-08-20T15:39:40","modified_gmt":"2024-08-20T12:39:40","slug":"jotain-jaettua-oodi-ideattomuudelle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4558","title":{"rendered":"Jotain jaettua \u2013 oodi ideattomuudelle"},"content":{"rendered":"\n<p>\u201cEi voi olla totta. Tuo, tuo, tuo ja tuo, kaikki k\u00e4ytettyj\u00e4 ideoita\u201d huudahtaa kirjoittaja ja laskee kyn\u00e4n kuudennen kerran p\u00f6yd\u00e4lle. Sinne j\u00e4iv\u00e4t Finlandiat \u2013 ei tullut teosta t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n. Jaettu todellisuus tuskastuttaa etenkin, kun p\u00e4\u00e4 k\u00e4skee luomaan jotain uniikkia ja omintakeista. Miksei mik\u00e4\u00e4n ole originaalia, miksei mik\u00e4\u00e4n ole oma<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"225\" height=\"300\" src=\"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/jennankolumnikuva-225x300.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4560\" srcset=\"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/jennankolumnikuva-225x300.jpg 225w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/jennankolumnikuva-188x250.jpg 188w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/jennankolumnikuva-768x1024.jpg 768w, https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/jennankolumnikuva.jpg 825w\" sizes=\"auto, (max-width: 225px) 100vw, 225px\" \/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p>Luovan tekstin kirjoittamisen keski\u00f6ss\u00e4 on kuulemma tarkka havainto jostakin. Tarkka havainto, mist\u00e4 ihmeest\u00e4? Yleens\u00e4 kai tarkoitetaan, ett\u00e4 voidakseen tuottaa luovalla tavalla merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 tulisi kirjoittajan olla erityisen valpas maailmastaan. Ongelmaksi tahtoo ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 yleens\u00e4 muodostua yhteinen todellisuus, jossa kaikki el\u00e4v\u00e4t v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin v\u00e4kipakolla. Ei tiloja p\u00e4\u00e4se pakoon \u2013 samat talvipakkasen narskeet ja kes\u00e4kuun l\u00e4mpim\u00e4t illat ne siell\u00e4 iloisesti kolkuttelevat pahaa-aavistamattoman taiteilijan ovea. Joskus tuntuukin silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki havainnot ovat maailmasta tyystin loppuneet. Mist\u00e4 niit\u00e4 saisi lis\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n<p>En edes halua laskea, kuinka monta kertaa min\u00e4kin olen ajatellut kirjoittavani jostain vain todetakseni samasta aiheesta l\u00f6ytyv\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksi pro gradu<br>-tutkielmaa, nelj\u00e4toista artikkelia, kuusi runoa ja yleens\u00e4 viel\u00e4 muutama tulenkatkuinen twiitti. Viimeksi n\u00e4in k\u00e4vi marraskuun alussa, kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana istuin takan \u00e4\u00e4ress\u00e4 vilttiin k\u00e4pertyneen\u00e4 kuin mik\u00e4kin tonttu lastensaduissa ja ajattelin kerrankin kirjoittavani jotain erilaista. Parasosiaalisista suhteista ei varmasti ole viel\u00e4 kirjoitettu \u2013 eih\u00e4n? Hetken siin\u00e4 luonnosteltuani sivut t\u00e4yttyiv\u00e4t ideoiden ja nasevien huomioiden sijaan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 visuaalisista avunhuudoista sek\u00e4 noin viidest\u00e4toista julkaisusta, jotka olivat jo k\u00e4ytt\u00e4neet ideani. K\u00e4vi siis ilmi, ett\u00e4 joku muukin on huomannut ilmi\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n<p>Mit\u00e4 min\u00e4 oletin? Tietenkin joku muu on huomannut kiintymyssuhteen johonkin tuntemattomaan toiseuden kohteeseen, en min\u00e4 ole ajatusteni kanssa yksin. Jotakin lohdullista siin\u00e4 toisaalta on: vaikka emme koskaan voi olla joku toinen, jaamme samoja asioita ja kaikkein arkisimpiakin havaintoja ventovieraiden kanssa. Jaetut kokemukset ylitt\u00e4v\u00e4t usein kaikenlaiset kieli- ja kulttuurirajat, ja siin\u00e4 on minusta jotakin hyvin liikuttavaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kaikesta huolimatta ei yhteenkuuluvuuden tunne tai mik\u00e4\u00e4n muukaan poista sit\u00e4 luomisen tuskaa, joka syntyy jonkin uuden asian \u00e4\u00e4rell\u00e4. Usein huomaan kirjoittavani esimerkiksi aiheesta, jota vastakuuntelemani podcast tai muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin julkaistu lehti k\u00e4sitteli varsin oivaltavasti. Hetkeksi minut valtaa luova energia, mutta tavallisesti se p\u00e4\u00e4ttyy yleiseen maailmantuskaan ja valtavaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n takanpes\u00e4\u00e4n heitettyj\u00e4 luonnoslehti\u00f6n sivuja, sill\u00e4 huomaan vain toistavani jonkun muun tarinaa. Ihminen saa nimitt\u00e4in yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n k\u00e4tev\u00e4sti omaksuttua jonkin kuulemansa asian itseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirouksistakin voi synty\u00e4 jotain kaunista, ja luovuudentuska jos mik\u00e4 on n\u00e4ist\u00e4 molempia. Ehk\u00e4 idea kirjoittamiseen syntyykin nimenomaan siit\u00e4, mit\u00e4 ei kirjoita. Kun tarpeeksi kauan etsii omaa tarinaansa ja luovaa l\u00e4hdett\u00e4ns\u00e4, uskallan melkein luvata, ett\u00e4 jokin p\u00e4iv\u00e4 se vain k\u00e4velee vastaan, t\u00e4ysin yll\u00e4tt\u00e4en ja salaa. Eiv\u00e4t ihmiset voi vaikuttaa siihen, ett\u00e4 kokemusmaailma on Telluksella rajallinen \u2013 joku muukin on aivan varmasti joskus kirjoittanut itsest\u00e4\u00e4n peilaten valtameriin. Mutta jos oman \u00e4\u00e4nens\u00e4 n\u00e4kee ihmisten edess\u00e4, saattaa aaltojen lomasta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Lieneek\u00f6 k\u00e4ytetty kielikuva tuokin, mene ja tied\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjoittaja on taistellut tyhj\u00e4n paperin kammoa vastaan jo vuodesta 2006 ja etsii yh\u00e4 tuloksetta punaista lankaa tekstiens\u00e4 lomasta. Viime aikoina h\u00e4n olisi toivonut sanoittaneensa esimerkiksi Enkelten kaupungin \u2013 mutta ei, Jippu ehti ensin.<\/p>\n\n\n\n<p>Teksti ja kuva Jenna Sundell<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u201cEi voi olla totta. Tuo, tuo, tuo ja tuo, kaikki k\u00e4ytettyj\u00e4 ideoita\u201d huudahtaa kirjoittaja ja laskee kyn\u00e4n kuudennen kerran p\u00f6yd\u00e4lle. Sinne j\u00e4iv\u00e4t Finlandiat \u2013 ei tullut teosta t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n. Jaettu todellisuus tuskastuttaa etenkin, kun p\u00e4\u00e4 k\u00e4skee luomaan jotain uniikkia ja omintakeista. Miksei mik\u00e4\u00e4n ole originaalia, miksei mik\u00e4\u00e4n ole oma Luovan tekstin kirjoittamisen keski\u00f6ss\u00e4 on kuulemma tarkka [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":4560,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-4558","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kolumnit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4558","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4558"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4558\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4561,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4558\/revisions\/4561"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4560"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4558"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4558"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4558"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}