{"id":4629,"date":"2024-12-16T10:40:33","date_gmt":"2024-12-16T08:40:33","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4629"},"modified":"2024-12-16T10:40:33","modified_gmt":"2024-12-16T08:40:33","slug":"osyk-on-aktiivinen-pikku-finlandia-esseekilpailussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4629","title":{"rendered":"OSYK on aktiivinen Pikku-Finlandia-esseekilpailussa"},"content":{"rendered":"\n

Vuosittain lukiostamme osallistuu useita opiskelijoita teksteineen Pikku-Finlandia-esseekilpailuun. Lukiomme toisen vuoden opiskelija Bix Torvela<\/strong> on yksi heist\u00e4, jotka osallistuivat t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 esseekilpailuun. Vaikka kilpailussa ei tulisi menestyst\u00e4, synnytt\u00e4\u00e4 se vuosittain koskettavia ja syv\u00e4llisi\u00e4 tekstej\u00e4, jotka toivottavasti avartavat lukijoiden maailmakuvaa. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ravintolan takahuoneessa<\/strong>

Kaksi ruskeaa lasta leikkii vanhempiensa aasialaisen ravintolan takahuoneessa. Sen pieni ikkuna raottuu vain v\u00e4h\u00e4n, ja koska keitti\u00f6ss\u00e4 on aina kuuma, se on aina auki – eik\u00e4 se haittaa. Eih\u00e4n heit\u00e4 kukaan n\u00e4e kuitenkaan. Auringonvalo tanssahtelee sis\u00e4\u00e4n ja syleilee sisaruksia, kun heid\u00e4n vanhemmillansa on liian kiire tehd\u00e4kseen niin itse. Olimme oppineet veljeni kanssa, ett\u00e4 on parasta leikki\u00e4 takahuoneen rasvaisella lattialla; tiesimme, ett\u00e4 jos menisimme ruokasaliin, j\u00e4isimme vain
asiakkaiden tielle \u00e4rsytt\u00e4en heit\u00e4.

Vaikka varastoa mukaileva tila kuulostaa ankealta, on siell\u00e4 paljon mill\u00e4 leikki\u00e4: jos hyllylt\u00e4 nostaa
vinegrettipullon ja sekoittaa sit\u00e4 hell\u00e4sti, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihan laavalampulta. Pahvilaatikoiden sis\u00e4lle
voimme kiivet\u00e4, ja niist\u00e4 rakentaa vaikka ja mit\u00e4 majoja. Kun juomakaapista loppuu taas limsa,
kisaamme, kumpi meist\u00e4 saa enemm\u00e4n kannettua sinne. Hyv\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun myymme paljon
paistettua riisi\u00e4 ja nuudelikeittoa, saamme muutaman euron kassakoneesta ja pystymme
k\u00e4velem\u00e4\u00e4n viereiseen Lidliin ostamaan suklaata. Ajan kanssa, oppiessani lukemaan, tuli
takahuoneen hyllyn alle minun vakiopaikkani uppoutua kirjaan. Siirtelin nuudelipusseja sek\u00e4
osterikastikkeita siten, ett\u00e4 mahduin olemaan takahuoneessa ottamatta muilta tilaa. Ahmin ensin
J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjan ja seuraavaksi Rick Riordanin Percy Jackson -kirjasarjan;
niiden j\u00e4lkeen en koskaan lopettanut lukemista.

R.F. Kuangin vuonna 2022 julkaistu kirja Babel on fiktiivinen tarina 1800-luvun Oxfordin
kuninkaallisen kieliakatemian – Babelin – hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4st\u00e4 hopeataiasta, joka perustuu
lingvistiikkaan sek\u00e4 kielten v\u00e4listen konseptien k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen mahdottomuuteen. Esimerkiksi
englannin kielen sana treacle (melassi, siirappi) tulee ranskan kielen sanasta triacle, joka tarkoittaa
antidoottia eli vastal\u00e4\u00e4kett\u00e4. Babel hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 etymologista punaista lankaa. K\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4 sanan
triacle sanaan treacle menett\u00e4\u00e4 se alkuper\u00e4isen merkityksen parantamisesta. Kun n\u00e4m\u00e4 sanat
lausutaan per\u00e4kk\u00e4in luettuna hopeaharkolta, hopea nappaa merkityksen, joka muuten katoaisi,
elollistaen sen, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa mahdollistaen kenen tahansa parantamisen. Taika ei kuitenkaan
toimi, jos ei puhu molempia kieli\u00e4 sujuvasti – mit\u00e4 paremmin kielet tuntee, sit\u00e4 vahvempi harkon
voima on.

Klassiset kielet alkavat menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4 niiden kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n takia, ja koska
Britannian rattaat py\u00f6riv\u00e4t yksinomaan t\u00e4m\u00e4n taian ansiosta, he palavasti tarvitsevat ulkomaalaisia
lingvistej\u00e4. P\u00e4\u00e4hahmo Robin Swiftin \u00e4iti kuoli h\u00e4nen ollessaan 5-vuotias, ja h\u00e4n saa mysteeriselt\u00e4
Professori Lovellilta mahdollisuuden muuttaa Britanniaan h\u00e4nen luoksensa Kantonin slummista.
Tarjous ei kuitenkaan ole ehdoton: h\u00e4nen t\u00e4ytyy oppia puhumaan englantia, latinaa, antiikin
kreikkaa ja mandariinikiinaa sujuvasti sek\u00e4 tulevaisuudessa opiskella Babelissa palvellakseen
kolonialistisia kuninkaallisia.

Kielitaitomme ei ollut klassisten kielien siunaama, vaikka puhuimmekin vanhempiemme kanssa
kolmea eri kielt\u00e4 – vain \u00e4itimme on maahanmuuttaja. Muistan, miten asiakkaat saattoivat nauraa
kuullessaan minun puhuvan thaita sek\u00e4 yll\u00e4tty\u00e4 veljeni puhuessa suomea. H\u00e4mmennys huipentui,
kun rupattelimme kesken\u00e4mme englanniksi. Aivan kuten Lontoon herrasmiehet Robinin
kohdatessaan, ihmisill\u00e4 oli oletus kyvytt\u00f6myydest\u00e4mme suoriutua suomalaisina heti, kun he
n\u00e4kiv\u00e4t ihomme v\u00e4rin ja kuulivat kielilt\u00e4mme pakenevat thai-kieliset sanat. He eiv\u00e4t hallinneet
Babelin hopeaharkkojen magiaa, mutta sanat olivat aivan yht\u00e4 voimakkaita. Ruumiini aina reagoi
turvonneilla poskilla ja kyynelisill\u00e4 silmill\u00e4 kuullessaan, mit\u00e4 he sanoivat: \u201cTyhm\u00e4t
maahanmuuttajat. Suomessa puhutaan suomea.\u201d

Rasismi ei koskaan ole valkoiselle miehelle huolen aihe, ihan sama kuinka paljon h\u00e4n rakastaa
lastaan. Professori Lovell on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 rasisti, kykenem\u00e4t\u00f6n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n stereotypioiden ohi,
vaikka h\u00e4nen lapsensa on kiinalainen. Pieksetty\u00e4\u00e4n Robinin, koska t\u00e4m\u00e4 my\u00f6h\u00e4styi oppitunnilta,
h\u00e4n toteaa: \u201cLaiskuus ja vilpillisyys ovat teik\u00e4l\u00e4isten tavallisia ominaisuuksia. Juuri sen takia Kiina
pysyy saamattomana ja takapajuisena maana, kun taas naapurinne edistyv\u00e4t roimasti. Olette
luonnostanne hupsuja, heikkotahtoisia ja taipuvaisia karttamaan kovaa ty\u00f6t\u00e4. Sinun on
vastustettava n\u00e4it\u00e4 piirteit\u00e4, Robin.\u201d

Asiakkaat n\u00e4kiv\u00e4t meid\u00e4t h\u00e4din tuskin ihmisin\u00e4; olimme vain kalusteita, osa
sisustussuunnittelijoiden ideaa autenttisista aasialaisista yrityksist\u00e4. Kun he n\u00e4kiv\u00e4t meid\u00e4t
istumassa takahuoneessa, emme olleet yll\u00e4tys taikka huolenaihe. Poistamisemme n\u00e4k\u00f6piirist\u00e4
tapahtui silmien r\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 – miksi pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 lapsista, jotka ovat niin r\u00e4ike\u00e4n erilaisia?
Professori Lovell ei k\u00e4sit\u00e4, mit\u00e4 rasismi on taikka miten se vaikuttaa lapseen. H\u00e4nen
kykenem\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Robinin vaikeutta sosiaalisoitua ulkomaalaistaustaisena
henkil\u00f6n\u00e4 Euroopassa ei edes yll\u00e4t\u00e4 minua: ei sit\u00e4 n\u00e4hnyt is\u00e4nik\u00e4\u00e4n. Koulussa kun muut vetiv\u00e4t
silm\u00e4kulmiaan yl\u00f6sp\u00e4in tehden heid\u00e4n kasvoistaan v\u00e4\u00e4ristyneet ja ivailevat parodiat omistani,
emme min\u00e4, veljeni taikka Robin ymm\u00e4rt\u00e4neet mit\u00e4 tehd\u00e4, kun taas is\u00e4mme eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet,
miksi heid\u00e4n piti tehd\u00e4 jotain.

George Orwellin vuonna 1949 julkaiseman kirjan 1984 p\u00e4\u00e4hahmo Winston Smith tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4
alati tarkkaillaan. Vuosi on, yleisen uskomuksen mukaan, 1984. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ole varmaa,
sill\u00e4 valtio on totalit\u00e4\u00e4rinen diktatuuri, jota hallitsee myyttinen Isoveli. H\u00e4n huolehtii yhteiskunnan
valvonnasta, kun taas lukuisat ministeri\u00f6t kantavat vastuun valtion isommista huolista – Rauhan
Ministeri\u00f6 sotatoimista ja Rakkauden Ministeri\u00f6 kidutuksesta. Takahuoneessa ei ollut
ministeri\u00f6t\u00e4; siell\u00e4 oli vain kaksi lasta vailla ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, miksi isin ja \u00e4idin piti tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4
joka p\u00e4iv\u00e4 aamusta iltaan. Emme me tienneet maailman toiminnasta mit\u00e4\u00e4n, Suomen
p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6ist\u00e4 puhumattakaan – meh\u00e4n olimme vain lapsia.

Winstonilla on vaimo, mutta he eiv\u00e4t ole rakastuneet eiv\u00e4tk\u00e4 ole koskaan olleetkaan \u2013 Isoveli
varmistaa, ett\u00e4 avioliitot eiv\u00e4t koskaan tapahdu rakkauden mahdollisuudellakaan. Winstonin
tavatessa Julian, asiat muuttuvat, ja h\u00e4n kokee el\u00e4misen ilot ensikertaa. Suhde on kuitenkin suoraan
valtion vastaista, ja he tiet\u00e4v\u00e4t sen. Piilotellen yhteytt\u00e4\u00e4n puiston puskissa he yritt\u00e4v\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4\u00e4
huomiota. Salaisten suudelmien ja syntisen rakkauden maailma v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti sirpaloituu, kun
Isoveljen viranomaiset vangitsevat heid\u00e4t.

Kenties asiakkaamme olivat rakkauden ministeri\u00f6n salaisia agentteja, jotka tuomitsivat
rakkaudestamme syntyneen suomalaisen ja thaimaalaisen perheen – heit\u00e4 pel\u00e4ten piilottelimme
Winstonin ja Julian tavoin. Perheemme l\u00f6ysi luonnon suoman salaisen paratiisin k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4mme
koiraamme lenkeill\u00e4 l\u00e4himets\u00e4n kiemurtelevilla ja tassuin tampatuilla poluilla. Havupuiden
suurten oksien alla, mets\u00e4n ikivihre\u00e4ss\u00e4 siimeksess\u00e4, olimme vapaita. Vanhempani rakastavat
minua ehdoitta, ja he ovat aina tehneet kaikkensa minulle. Tied\u00e4n kuitenkin, ett\u00e4 olen onnekas.
Professori Lovell ei rakastanut Robinia ehdoitta, jos h\u00e4n rakasti t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4\u00e4n. H\u00e4n otti Robinin
huostaansa vain pahoinpidell\u00e4kseen h\u00e4nt\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nt\u00e4 hyv\u00e4kseen Britannian
kuningaskunnan ehdoilla sek\u00e4 puolesta – huoltajuus ei ollut teko, jonka inspiroi motivaatio kehitty\u00e4
ihmisen\u00e4. Robin, vihdoin ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n, tappaa is\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4n tulipunaisen, polttavan
raivon j\u00e4lkimaasto on sellainen mets\u00e4, jossa kukaan maahanmuuttaja ei osaa suunnistaa, ihan sama
kuinka paljon he metsiss\u00e4 seikkailevat – Robin pohtiikin tekoaan loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4, vuorotellen
katuen ja selitellen petturuuttaan itselleen.

Rakkauden Ministeri\u00f6ss\u00e4 Winston taistelee kidutusta vastaan, muistaen, miten h\u00e4nen rakkautensa
Julialle on suurempi kuin mik\u00e4\u00e4n fyysinen kipu. Pieksemisist\u00e4, haukkumasanoista ja ruumiinsa
rikkin\u00e4isyydest\u00e4 huolimatta h\u00e4nen tahdonvoimansa oikeudelle on suurempi ent\u00e4 h\u00e4nen halunsa
alistua, luovuttaa ja vihdoin p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon Ministeri\u00f6n aiheuttamasta fyysisest\u00e4 kivusta. Winston
haluaa uskoa mielens\u00e4 voimaan ja kykyyns\u00e4 el\u00e4\u00e4 ilotta loppuun asti, kuolemantuskastaan
huolimatta.

Monien kuukausien j\u00e4lkeen h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy pahamaineiseen huoneeseen 101. Siell\u00e4 h\u00e4n kohtaa
pahimman pelkonsa. Suljettu h\u00e4kki t\u00e4ynn\u00e4 rottia asetetaan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rille kiduttajien
selitt\u00e4ess\u00e4, ett\u00e4 luukkujen avautuessa n\u00e4lkiintyneet rotat ovat julmia olentoja: ne eiv\u00e4t mieti
kahdesti, kun tarjolla on tuore ateria. Makaaberi kohtaus ylivoimaisesti murtaa Winstonin.
Huutaen huutamistaan h\u00e4n kiihkoissaan anelee kerta toisensa j\u00e4lkeen: \u201cTee se Julialle! Tee se
Julialle! \u00c4l\u00e4 minulle! Julialle! Tee mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle. Revi h\u00e4nelt\u00e4 kasvot, j\u00e4rsi h\u00e4nelt\u00e4 lihat
luuta my\u00f6ten. Ei minulta! Julialta! Ei minulta!\u201d H\u00e4n ei kadu tekoaan, ei hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, ja l\u00e4htee
ministeri\u00f6st\u00e4 muutettuna miehen\u00e4 – miehen\u00e4, joka ei rakasta rakastavaistaan, vaan diktaattoriaan.
Winstonin kohdatessa Julian uudestaan, he molemmat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 petturuus oli molemmin
puoleista.

Is\u00e4ni ja \u00e4itini asettivat asiakkaat minun ja veljeni edelle koko lapsuutemme. Halu antaa meille
parempi el\u00e4m\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ahkerasti j\u00e4tti meid\u00e4t versomaan takahuoneen varjoon. Siit\u00e4 tuli
luontomme, mets\u00e4, jossa ikkunasta tuleva auringon hell\u00e4 valo kasvatti juuret jaloistamme, jotka
sis\u00e4istiv\u00e4t aloillaan pysymisen, poissa muiden tielt\u00e4 olemisen. Oksamme oppivat kasvattamaan
lehtipeitteen, jonka alta ei n\u00e4kyisi meit\u00e4 taikka kuulisi kieltemme vieraita \u00e4\u00e4ni\u00e4. Puunlatvamme
tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 korkealle on turha kurkotella, koska takahuoneen matala katto tulee kuitenkin vastaan.
Vanhempani pettiv\u00e4t minut tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n opettaessaan minulle, ett\u00e4 takahuone on kotimme ja
asiakkaamme ovat minua t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kasveja kasteltavaksi.

En osannut lapsena olla ylpe\u00e4 kulttuuristani, vaan usein piilottelin sit\u00e4 osaa itsest\u00e4ni. Pahoittelin,
kun vaatteeni haisivat paistetuilta nuudeleilta, koska olin taas joutunut odottamaan illan
ravintolassa, jotta p\u00e4\u00e4sisimme kotiin. Valehtelin sanoessani \u00e4idille \u201cei kiitos, ei tee mieli\u201d h\u00e4nen
tarjotessaan minulle kouluun lounaaksi riisi\u00e4 ja punaista curry\u00e4. H\u00e4pesin, kun puhuin thaita
julkisissa paikoissa. N\u00e4in min\u00e4 petin vanhempani, mutta ennen kaikkea itseni.

Maailmamme tekiv\u00e4t meist\u00e4 – minusta, veljest\u00e4ni, Robinist\u00e4, Winstonista ja Juliasta – ihmisi\u00e4,
jotka oppivat, ett\u00e4 selvi\u00e4minen on petturuutta rakkaimmilleen. Maailmamme tekiv\u00e4t minusta
ihmisen, joka v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kauppakeskuksessa yksin k\u00e4velemist\u00e4. Ihmisen, joka joutui leikkim\u00e4\u00e4n
kahdestaan pikkuveljens\u00e4 kanssa ravintolan takahuoneessa. Ihmisen, joka kasvoi pieness\u00e4
piilotetussa tilassa veljens\u00e4 kanssa, jossa teimme l\u00e4ksymme, s\u00f6imme illallisemme ja lopulta
aikuistuimme.

Mutta pitik\u00f6 meid\u00e4n oikeasti piilotella asiakkaiden sinisilt\u00e4 silmilt\u00e4, siell\u00e4 ravintolan ep\u00e4mukavan
ahtaassa ja kuumassa takahuoneessa, ettei heille tulisi ep\u00e4mukava olo n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n, millaisia
ruskeiden lasten el\u00e4m\u00e4t oikeasti ovat? Tuleeko huomenna syntyv\u00e4 aasialainen lapsi my\u00f6s
piileskelem\u00e4\u00e4n, h\u00e4peillen perint\u00f6\u00e4\u00e4n? Halaavatko h\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n ketk\u00e4\u00e4n tai mitk\u00e4\u00e4n muut, kuin
takahuoneen raotetusta ikkunasta pilkottavat auringons\u00e4teet? Kyll\u00e4. Joku p\u00e4iv\u00e4 ravintolaan astuu
asiakas, joka ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n katso h\u00e4nt\u00e4 vaan my\u00f6s n\u00e4kee h\u00e4net: sill\u00e4 hetkell\u00e4 h\u00e4n on aito, rakastettu
ihminen. H\u00e4n ei kuitenkaan passiivisesti odota sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4n tekee kaikkensa sen eteen.
H\u00e4n tulee ylt\u00e4m\u00e4\u00e4n puunlatvaltaan aurinkoon halatakseen t\u00e4t\u00e4, vihdoin kiitt\u00e4en sit\u00e4 vuosisatojen
l\u00e4mm\u00f6st\u00e4. Ahmien kirjan toisensa j\u00e4lkeen h\u00e4n muuttaa maailmamme paremmaksi paikaksi, yksi
luku kerrallaan.<\/p>\n\n\n\n

Teksti ja kuva Bix Torvela<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuosittain lukiostamme osallistuu useita opiskelijoita teksteineen Pikku-Finlandia-esseekilpailuun. Lukiomme toisen vuoden opiskelija Bix Torvela on yksi heist\u00e4, jotka osallistuivat t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 esseekilpailuun. Vaikka kilpailussa ei tulisi menestyst\u00e4, synnytt\u00e4\u00e4 se vuosittain koskettavia ja syv\u00e4llisi\u00e4 tekstej\u00e4, jotka toivottavasti avartavat lukijoiden maailmakuvaa. Ravintolan takahuoneessa Kaksi ruskeaa lasta leikkii vanhempiensa aasialaisen ravintolan takahuoneessa. Sen pieni ikkuna raottuu vain v\u00e4h\u00e4n, ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":4630,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-4629","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uutiset"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4629","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4629"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4629\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4631,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4629\/revisions\/4631"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4630"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4629"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4629"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4629"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}