{"id":4641,"date":"2025-01-23T13:40:53","date_gmt":"2025-01-23T11:40:53","guid":{"rendered":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4641"},"modified":"2025-01-23T13:40:53","modified_gmt":"2025-01-23T11:40:53","slug":"ota-kirja-ja-ahmaise-se","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/?p=4641","title":{"rendered":"Ota kirja ja ahmaise se!\u00a0"},"content":{"rendered":"\n

Olin kuusivuotias, kun vaadin is\u00e4ni opettamaan minut lukemaan. Sitten me asettauduimme nahkaiselle sohvallemme, ja pian jo opinkin taidon. Ta-vut o-li-vat t\u00e4r-kei-t\u00e4. Sen min\u00e4 muistan, vaikka p\u00e4\u00e4sinkin niist\u00e4 nopeasti eteenp\u00e4in. Ensimm\u00e4inen kirja, jonka luin itse, oli Harry Potter ja Viisasten kivi<\/em>. Kirja on klassikko vailla vertaansa, ainakin nuorelle ja kokemattomalle lukijalle. Kun aloitin kolmannen luokan, olin jo lukenut koko sarjan, ja nelj\u00e4nnelle luokalle menness\u00e4ni k\u00e4vin kirjastossa niin usein, ett\u00e4 kirjaston ty\u00f6ntekij\u00e4t tunsivat minut (lempikirjastot\u00e4tini muisti nimeni ja osasi suositella minulle juuri sellaisia kirjoja, joista pit\u00e4isin). Koulussa jouduin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ongelmiin lukiessani pulpetin alla olevaa kirjaa oppituntiin keskittymisen sijasta tai piiloutuessani ruokalan vessaan, jotta pystyisin k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n teoksen sivuja ottamatta lapasiani pois joka viides sekunti. Kotona valvoin pime\u00e4ss\u00e4 joka y\u00f6 lukiessani kirjoja kirjahyllyst\u00e4ni: ei se minua haitannut, ett\u00e4 olisin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 v\u00e4synyt, ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n minua vaivasi se, ett\u00e4 olin lukenut niist\u00e4 jokaisen jo noin tuhat kertaa – tutusti kellastuvat ja repeilev\u00e4t sivut olivat omalla tavallaan kotiakin kotoisampia. \u201cYksi luku viel\u00e4\u201d, minulla oli tapana hokea itselleni ja vanhemmilleni, vaikka tiesimme kaikki, ettei lukemiseni siihen loppuisi.\u00a0<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kirjastot ovat lempipaikkojani. <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Hurmioni ei kuitenkaan ollut ikuista. Lukuintoni hidastui viidennen luokan paikkeilla vain satunnaisiin motivaation puuskiin, eik\u00e4 purjeveneist\u00e4 hienoinkaan liiku ilman tuulta. Istuin hytiss\u00e4ni osaamatta laskea solmuja tai k\u00e4\u00e4nnell\u00e4 velaa, hiljaa katsoen sivuja, joita en saanut luettua samalla lailla kuin ennen. Veneeni kelluessa karikossa olin l\u00e4hes varma siit\u00e4, ettei maailmassa ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjaa, joka todella veisi minut mukanaan.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 2024 alussa, eli 12 vuotta sen j\u00e4lkeen, kun olin oppinut lukemaan ja kuusi vuotta sen j\u00e4lkeen, kun olin vajonnut lukulamaan, aloitin yhden lapsuuteni lempikirjasarjoistani alusta. Rick Riordanin Percy Jackson ja Olympialaiset <\/em>-sarjan viisi kirjaa luettuani jatkoin sek\u00e4 Olympoksen sankarit <\/em>-sarjan viidell\u00e4 kirjalla ett\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 muulla saman kirjailijan teoksella. Ahmaisin tammikuussa siis 14 kirjaa enk\u00e4 ollut edes ajatellut asiaa. Laivani oli lipunut karikostaan, merituulet olivat her\u00e4nneet unistaan, ja olin taas valmis lukemaan kuin vimmattu. Asetin itselleni siis kunnianhimoisen tavoitteen: 52 kirjaa vuodessa, eli kirja joka viikko.  <\/p>\n\n\n\n

Ja sitten min\u00e4 luin. Myrsky toisensa per\u00e4\u00e4n retuutti alustani, mutta purjeineen se otti jokaisen tuulenpuuskan vastaan avosylin: kes\u00e4kuussa luinkin kahdeksan kirjaa. Toisaalta lukemiseni ei ollut aina yht\u00e4 motivoitunutta, ja jotkut kuukaudet olivatkin tuloksiltaan l\u00e4hes masentavia: huhti-, touko- ja hein\u00e4kuussa sain luettua vain yhden kirjan.\u00a0 Horisontissa h\u00e4\u00e4m\u00f6tti jo aarresaari, mutta min\u00e4 purjeveneineni en sinne asti p\u00e4\u00e4ssyt, sill\u00e4 vauhtini oli vaihtelevaa, ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6t\u00f6n lukemiseni p\u00e4\u00e4tyi siihen, ett\u00e4 j\u00e4in nelj\u00e4n kirjan p\u00e4\u00e4h\u00e4n tavoitteeni toteuttamisesta.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Vaikken onnistunutkaan, en h\u00e4pe\u00e4 – p\u00e4invastoin. Maailmassa, jota hallitsee lyhytvideoiden innoittama dopamiiniry\u00f6ppyjen mets\u00e4stys, ei ole useinkaan n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vastaavaa suoritusta: luin viime vuonna enemm\u00e4n kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan, mutta ennen kaikkea min\u00e4 nautin <\/em>siit\u00e4. Usein l\u00f6ysinkin itseni harhailemassa kirjastossa kuten ennen, varaillen ja lainaillen lupaavia teoksia sek\u00e4 mutisten vanhemmilleni tekosyit\u00e4 \u201cviel\u00e4 yhdest\u00e4 luvusta\u201d istuessani kirjan \u00e4\u00e4rell\u00e4, kelluessani sen maailmassa. <\/p>\n\n\n\n

Lukemiseni ei suinkaan ollut puhtaan hedonistista – halusin my\u00f6s parantaa el\u00e4m\u00e4ntapojani. Ruutuaikani oli kohtuuton, kuten kaikilla tahtoo olla, enk\u00e4 mill\u00e4\u00e4n osannut keskitty\u00e4 koulut\u00f6ihin. Korvaamalla puhelimella viett\u00e4m\u00e4ni ajan kirjalla – oli se sitten joku\u00a0kliseinen fantasiakirja tai alkoholistin omael\u00e4m\u00e4kerta – vaikutin huomattavasti aivojeni toimintaan. Ruutuajan v\u00e4hent\u00e4minen parantaa luovuutta sek\u00e4 keskittymiskyky\u00e4, ja monet tutkimukset (mm. The Impact of Pleasure Reading on Academic Success<\/em>, Christy Whitten et al. 2019) ovat osoittaneet, ett\u00e4 lukeminen, piittaamatta teoksen genrest\u00e4, vaikuttaa positiivisesti koulussa suoriutumiseen kaikissa aineissa! Aloitin my\u00f6s kolme kirjaa kolmella eri kielell\u00e4 kuin suomeksi tai englanniksi ja kehitin siten kielitaitoani – my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n ne kirjat ovat kaikki edelleen kesken ja ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 ne ovat pitk\u00e4aikaisia projekteja.\u00a0<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Rakkaus lukemiseen n\u00e4kyy nyt olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4kin. <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Vuoden paras kirja, josta tuli my\u00f6s lempikirjani, oli George Orwellin teos Vuonna 1984<\/em>, jonka h\u00e4n julkaisi 8. kes\u00e4kuuta vuonna 1949. Jos jotain kirjaa saan t\u00e4lle vuodelle suositella, se on t\u00e4t\u00e4 ajatuksia inspiroivaa teosta – nimitt\u00e4in vuonna 2025 kaikkien kannattaisi tarttua t\u00e4h\u00e4n kirjaan. T\u00e4n\u00e4 vuonna p\u00e4\u00e4sen viimevuotiseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ni ja kehotan, ett\u00e4 sin\u00e4kin asettaisit itsellesi realistiset odotukset t\u00e4lle vuodelle. Impulsiiviset ja kunnianhimoiset tavoitteet eiv\u00e4t ole se, miten merille p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n. Harva astuu laivaansa, kun Ahti nostaa aaltonsa tsunamiksi tai aloittaa lukemista Volter Kilven Alastalon <\/em>salissa -teoksella. Itse\u00e4 houkutteleva ja itselle mielenkiintoinen mutta kuitenkin helppolukuinen kirja on juuri se, jolla aloittaa uusi vuosi. Omaa ja muiden lukemista voi seurata esimerkiksi lukiomme ala-aulan lukukartalta, johon kirjoitetaan luettu teos ja sen j\u00e4lkeen merkit\u00e4\u00e4n maailmankarttaan, minne se sijoittui.\u00a0\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Lapsena halusin aina tatuoinnin, joka symboloisi rakkauttani lukemiseen (toki silloin se oli Harry Potter
-teemainen eli juuri sellainen, jota katuisin nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4). Viikko 18-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ni j\u00e4lkeen k\u00e4vin ottamassa tekstikatkelman latinaksi oikeaan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ni. Tatuoinnissa lukee: accipe librum et devora illum<\/em> eli ota kirja ja ahmaise se. Vaikka kuinka tuulet laantuisivat, rakastan lukemista, ja min\u00e4 lupaan itselleni, ett\u00e4 luen ainakin yhden luvun lis\u00e4\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4htisitk\u00f6 sin\u00e4 vesille kanssani? <\/p>\n\n\n\n

\u00a0Teksti ja kuvat Bix Torvela\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin kuusivuotias, kun vaadin is\u00e4ni opettamaan minut lukemaan. Sitten me asettauduimme nahkaiselle sohvallemme, ja pian jo opinkin taidon. Ta-vut o-li-vat t\u00e4r-kei-t\u00e4. Sen min\u00e4 muistan, vaikka p\u00e4\u00e4sinkin niist\u00e4 nopeasti eteenp\u00e4in. Ensimm\u00e4inen kirja, jonka luin itse, oli Harry Potter ja Viisasten kivi. Kirja on klassikko vailla vertaansa, ainakin nuorelle ja kokemattomalle lukijalle. Kun aloitin kolmannen luokan, olin […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":4646,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,8],"tags":[],"class_list":["post-4641","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-henkilokuvia","category-uutiset"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4641","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4641"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4641\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4647,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4641\/revisions\/4647"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/4646"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4641"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4641"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/osyk.fi\/verkkolehti\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4641"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}