My CMS

Kirje vuosien takaa

Tässä tekstissä sukelletaan vuoteen 2000 ja Haukiputaan lukioon, jossa lukiolainen Jarmo Jussinpekka Haukiputaan lukiosta on kirjoittanut kirjeen tulevaisuuteen, vuoteen 2025. Toimittajamme Oiva Latvalehto on löytänyt kirjeen Haukiputaan koululaitoksen 125-vuotisjulkaisusta ja pohtinut, millainen kirjeen kuvaama maailma on ja millaisessa maailmassa elämme nyt, 2020-luvulla.

Haukiputaalla 15.08.2025

Rakas lapseni

Nyt se päivä on siis koittanut. Sinulla alkaa yksi tärkeimmistä vaiheista elämässäsi, eli aloitat koulunkäynnin. Ensimmäinen koulupäivä! Sitä et tule unohtamaan koskaan, sillä minäkään en ole unohtanut sitä. Kävelin äitini ja kaverini ja hänen äitinsä kanssa ensimmäistä kertaa kohti kotikyläni koulua. Varmasti se kuulostaa aika tylsältä, että kävelin sinne. Sinullahan on se oma lentokiiturisi, joka vie sinut kouluun sinne Oxfordin ala-asteelle Englantiin. On ajat kyllä muuttuneet! Minä sain ensimmäisenä koulupäivänäni kynän ja pyyhekumin, mutta sinä taidat saada jonkinlaisen virtuaalitietokoneen, jonka avustuksella selviät koulussa ja pystyt kommunikoimaan erikielisten oppilaskavereidesi kanssa. HUH HUH. Tuo HUH-reaktioni johtuu siitä, että silloin 38 vuotta sitten minulla oli tietokoneena Commodore 64, jota voimme käydä katsomassa jonakin päivänä NOKIA-Oulun museossa. 1990-luvulla sen kaupungin nimi oli pelkästään Oulu, jos et ole sitä kuullut, ja se ei vielä ollut Eurosuomen pääkaupunki. Kännykkäteollisuushan alkoi näkyä jo minun nuoruudessani Oulun katukuvassa, ja kuten hyvin tiedät poikani, se muutti koko Oulun suurkaupungiksi. Yksi loistava neuvo sinulle vielä tähän loppuun: Kiusaajia on vielä varmasti koulussa, joten jos joku tulee kysymään sinulta lounasrahojasi, niin pidä puolesi, äläkä anna yhtään euroa, äläkä varsinkaan sitä sinun henkilökohtaista pankkisirukorttiasi. Nyt minun pitää mennä nettikokoukseen vartin kuluttua, ja pitää yrittää saada sitä ennen toimimaan tuo iänikuinen tulostin. Joten lopettelen tähän, ja ei kait tässä voi muuta sanoa kuin, että kaikkea hyvää sinun tulevalle taipaleellesi toivottaa isäsi.

PS. Jos luet tätä, niin sain tulostimen toimimaan (HEH HEH). Halusin muistella vanhoja ja siksi kirjoitin sinulle tämän kirjeen paperille. Älä siis ihmettele, miksi en mailannut tätä sähköpostina.

Tätä lukiessani kylmät väreet kulkevat ihoani pitkin. Miten onkaan tulevaisuus 25 vuoden päässä voinut näyttää vuonna 2000 tältä? Oma ennakko-oletukseni oli, että esimerkiksi tekstissä mainittu lentokiituri olisi tulevaisuuden visioissa jäänyt jo 80-luvulle, mutta vuonna 2000 se näyttää yhä olevan voimissaan. Sen sijaan tekstistä löytyy useampiakin asioita ja yksityiskohtia, jotka kirjoittaja on osannut ennustaa melko hyvin, osa on jopa pelottavalla tavalla paikkansapitäviä nykypäivän näkökulmasta ajateltuna. Esimerkiksi nettikokoukset ovat tällä hetkellä aivan arkipäivää, mikä kylläkin on seurausta valloillaan olevasta koronapandemiasta. Mutta jos osaa asettua vuonna 2000 eläneen lukiolaisen asemaan, on tekstissä paljon sellaista, joka silloin on voinut näyttää hyvinkin todennäköiseltä, mutta joka nykypäivän näkökulmasta kuulostaa täysin mahdottomalta. Ajat ovat muuttuneet, ja myös tulevat muuttumaan. Miltä Oulu näyttääkään vuonna 2050? Sitä meistä kukaan ei voi tietää, joten aika sen näyttäköön.

Kuten edellä jo mainitsinkin, nuo seitsemänvuotiaita Oxfordin alaluokille kuljettavat lentokiiturit taitavat yhä tämänkin päivän visioissa olla pelkkiä kaukaisia haavekuvia. Ekaluokkalaiset taitavat yhä edelleenkin saada ensimmäisenä koulupäivänään koululta lyijykynän ja pyyhekumin, ainakin tietääkseni. Siitäkin on jo 11 vuotta, kun itse aloitin peruskoulun, joten en voi täysin varmaksi sanoa tuotakaan tietoa, mutta olettaisin asian olevan niin. Vielä ensimmäisellä luokalla ei oppilaille jaeta omia tietokoneita, mutta tietokoneiden rooli opetuksessa on kuitenkin todella huomattava koko oppivelvollisuuden ajan, joka vuoden 2021 syksystä lähtien ylettyy toisen asteen opintoihin saakka. Nykyään englannin opetus aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla, kun se minun aikanani aloitettiin kolmannella luokalla. Ruotsin opetus alkaa nykyään jo kuudennella luokalla, kun se minun aikanani alkoi seitsemännellä luokalla. Myös Commodore 64 alkaa todella olla jo niin mennyttä aikaa, että minäkään en sitä ole nähnyt muualla kuin valokuvissa.

Yleisradion nettisivut sanovat 2000-luvun alusta, että ”2000-luvun alku oli kaukana lamavuosista. Suomessa internet ja matkapuhelimet yleistyivät nopeaan tahtiin. Suomalaiset kansainvälistyivät ja talous eli vahvaa kasvukautta”, ja tämä näkyy selkeästi myös tuossa käsiteltävässä tekstissä. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkuvuosina Nokia oli kovassa nousukiidossa, eikä jyrkässä nousussa olleille käyrille näkynyt loppua. Käyrät nousivat siihen saakka, kunnes kosketusnäyttöpuhelimia alkoi ilmestyä markkinoille, ja silloin Nokia putosi kyydistä. Yhtiö yksinkertaisesti empi niin pitkään kosketusnäyttöjen valmistuksen aloittamista, että toiset matkapuhelinvalmistajat kuroivat etumatkan kiinni, mennen saman tien ohi niin reippaasti, että Nokia jäi pysyvästi taka-alalle. Yhä voidaan ajatella, että Nokia on siellä ”jossain takana päin”, ja siellä se ainakin tällä menolla pysyykin. Toki emme voi tietää, että mikä on tilanne esimerkiksi 10 vuoden kuluttua. Voi olla, että silloin Nokia on jälleen keskuudessamme. Tai sitten ei.

Tuntuisi myös aika vieraalta puhua nykyisestä Oulusta euro-Suomen pääkaupunkina, johtuen enimmäkseen juuri noista yllä mainitsemistani seikoista. Emme tietenkään voi puhua Oulusta myöskään Euroopan pääkaupunkina, mutta Euroopan kulttuuripääkaupunkina kyllä, koska sellaiseksi voimme sen nimetä vuonna 2026. Oululla on hyvät mahdollisuudet erottua Euroopan mittakaavassa, ja tämä onkin jo osoitettu, kun keväällä 2021 Oulu valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Mutta sen on kuitenkin oltava meille myös oikeutettu titteli, ja tämä vaatii Oululta todellisia kulttuuritekoja. Ainolan museorakennuksen myyminen, Haukiputaan kivikoulun purkaminen, Linnanmaan yliopiston siirtäminen Raksilaan, ja esimerkiksi Halosenniemessä sijaitsevan Koljun majan vuokrasopimuksen lakkauttaminen eivät kuitenkaan ole sellaisia tekoja. Tässä kohtaa olisikin hyvä miettiä, miksi jo olemassa olevia kulttuurikohteita ei voitaisi säilyttää samanaikaisesti, kun kehitetään ja luodaan uusia kohteita ja kokonaisuuksia? Eikö kulttuuripääkaupungin pitäisi tuoda esille etenkin niitä alueensa kulttuuriperinteitä ja -kohteita, jotka muistuttavat meitä menneestä ajasta ja siitä, millainen paikka Oulu ja sen lähialueet ovat? Esimerkiksi Martinniemen Repolantien varrella sijaitsevat kerrostalot eivät tavallaan ole ilo kovinkaan monen silmälle, mutta siitä huolimatta ne muistuttavat meitä alueen vanhasta kulttuurista ja elinkeinoista, tässä tapauksessa Rauma-Repolan sahasta. Uutta voidaan toki kehittää ja luoda, mutta samalla ei pidä hävittää vanhoista ajoista kertovia arvokkaita kokonaisuuksia ja maamerkkejä, ellei niiden tämänhetkinen kunto tee siitä täysin välttämätöntä.

Teksti ja kuva Oiva Latvalehto