My CMS

Mahdollinen maailma -monologiesitys puhutteli

Koulumme Pyramiditeatteri tarttui tänä syksynä ajankohtaiseen teemaan, sillä lavalle tuotiin ilmastonmuutos, tulevaisuus ja se, millaisena nuori tulevaisuuden näkee. Valmistelut käynnistyivät jo viime keväänä, sillä kaikille opiskelijoille järjestettiin avoin kirjoituskilpailu, jossa aiheena oli ilmastonmuutos ja tulevaisuus, millaisena se näyttäytyy nuorelle ja millainen olisi mahdollinen maailma, jonka voisimme luoda. Tekstit saivat olla lajiltaan mitä vain, ja kilpailuun tuli paljon erilaisia tekstejä.

Kilpailun jälkeen draaman opettaja Ilona Ruohomäki alkoi työstää syksyn monologiesitystä, jossa kirjoituskilpailun tekstejä hyödynnettiin. Lisäksi monologikurssilaiset kirjoittivat osan teksteistä itse ja myös valmiita tekstejä teemaan liittyen käytettiin. Koulumme ympäristötyöryhmä, OSYKin keke sai vai voittajan kilpailuteksteistä. Loviisa Poutiaisen runo valikoitui eheydellään ja rohkeudellaan voittajaksi.

Mahdollinen maailma toi sekä sisällöllisesti että visuaalisesti esille puhuttelevia, jopa raastavia asioita. Ihmistä ei päästetty vähällä. Ihmisen itsekeskeisyys, vallan käyttäminen ja välinpitämättömyys luontoa kohtaan olivat esityksen kulmakiviä. Katsomossa istuva yleisö huokaili, pidätti hengitystään ja osa kyynelehti. Monologikurssin näytelmä näytti sen, millä voimalla taide voi vaikuttaa ja ottaa kantaa.

Pyramiditeatteri teki myös vierailunäytöksen Haukiputaan Teatterikuoppaan, jossa Haukiputaan lukiolaiset olivat katsomassa esitystä.

Ohessa Loviisa Poutiaisen voittoteksti.

Valkeat koivut surevat maailman palossa
miettiessäni,
miten aikanaan itkin WhatsAppissa
huonoja karkkeja ja vaatekriisiä
kun oli varaa valita ja valittaa.
Oli spinnereitä, puhelimia, korviksia, koristeita
turhuuksia, tavaroita,
vaatteita, vaatteita, vaatteita,
joista mikään ei sopinut ylle.

Kun oli mahdollisuus haaveilla,
Kanarian matkasta, omasta talosta,
ja hääkirkosta, joka on ahdettu täpötäyteen.

Kun vielä oli mahdollisuus tulevaisuuteen,
teidän välinpitämättömyytenne teki toivostani ruokaa.
lisäsi urahaaveeni keitokseen
maustoi vielä tutkinnollani
ja lemmikilläni lopputuotteen.
lapsenlapseni nauru kaikui kattilassa.

Aikani on tullut kumartaa
kodille kuolevalle,
nostaa kiväärin olalle,
taistella viimeiseen hengenvetoon
turhasta elämästä,
vajota tuhoon tuomittuna,
hukkuvan laivan mukana,
minkä te kusenpolttamat saastat
upotitte.

Haistakaa paska

Teksti ja kuva Minna Korpierkki