Pyramentti

Tjänare Tukholma! 

Kirkkaana joulukuisena keskiviikkoaamuna Oulun rautatieaseman täytti kuudentoista opiskelijan ja kahden opettajan innostunut puheensorina. Puolta vuotta suunniteltua myöhemmin seisoimme viimein rinkat selissämme raiteiden edessä, valmiina seikkailuun. Sitä oli vaikea uskoa. Kevään kurssitapaamisissa muistan ihailleeni aiempien kurssien kuvia matkasta ja tuskailleeni meidän kurssillemme koitunutta pandemia-ajan kohtaloa. Enpä aavistanut, että mekin, pienestä viivästyksestä huolimatta, pääsisimme tälle pitkän työn ja ponnistelun päättävälle reissulle.  

Turun satamassa oli tunnelmallisen hämärää, kun äänekkään opiskelijajoukon täyttämä juna puksutti vihdoin perille. Ilmapiirissä vallitsi väsymys. Tuossa vaiheessa taisimme kaikki tallustaa turkulaisia mukulakivikatuja eteenpäin pelkän suodatinkahvin ja jännityksen sekaisen odotuksen voimalla. Kävimme vilkaisemassa Turun linnaa, joka oli korkeine keskiaikaisine torneineen ja pienine ikkunoineen aivan yhtä tunnelmallinen kuin vierailijoiden kuvaelmissakin. Pikavisiitin jälkeen palasimme terminaaliin, josta laivamme lähti kohti joulukuista Tukholmaa. Päivänmittaisen matkan jälkeen arvatenkin olimme kaikki onnellisia astuessamme Viking Gracen buffetravintolaan, jonka pöydät notkuivat jos jonkinmoisista jouluherkuista. 

Saavuimme Tukholmaan torstain aamuhämärässä. Aloitimme varsinaisen seikkailumme siis silmät unenpöpperössä ja haukotellen. Kävelimme tuiskeessa kohti majapaikkaamme, joka tuntui olevan valovuosien – eikä parin kilometrin kävelymatkan ja lyhyen metromatkan – päässä. Paitsi tältä, myös muilta pitkiltä ja uuvuttavilta kävelymatkoilta muistan päällimmäisinä tunteina nälän ja turhautumisen, jotka kuitenkin vaihtuivat nopeasti innostukseen uuden äärellä. Torstai-iltana ihailimme silmät pyöreinä kansallismuseon aarteita, joskin osa meistä hiukan kiireessä ja juoksennellen, sillä Kungsträdgårdenin luistelukenttä veti meitä jo puoleensa värikkäine valoineen ja opiskelijaystävällisine luistinvuokraushintoineen. Yhtenä onnentäyteisimpänä muistona reissustamme minulla jäi mieleen ystävieni naurut tähtien värittämän yötaivaan alla, kun luistelimme musiikin tahdissa suurkaupungin ytimessä. 

Perjantai ja lauantai kuluivat torstain kaltaisissa merkeissä. Meidät sai ylös aamuisin Af Chapmanin monipuolinen aamupalatarjonta, josta nautittuamme suunnistimme läpi metroasemien Tukholma-orientaatiotehtävien ratkaisujen toivossa. Vitsailimme vesikelloista jaloissamme ja sormenpäitä nipistelevästä kylmyydestä samalla, kun tallustimme parinkymmenen ihmisen laumana kohti uusia seikkailuja. Ihastelimme kotoisia joulumarkkinoita Hötorgetilla ja arkkitehtuurillisesti mahtipontista Tukholman kaupungintaloa, joka on myös Nobel-juhlistaan tunnettu. Nautimme kukin itse valitsemistamme museokäynneistä; minä ja ystäväni päädyimme tanssahtelemaan Dancing Queenin ja Mamma Mian tahtiin ABBA-museoon. Kaupunginteatterissa istahdimme kulttuurin äärelle nauttimaan Sound of Music -musikaalista, jonka loppuratkaisu jäi valitettavasti meiltä näkemättä rikkoutuneen lavasteen vuoksi. Nauroimme epäonnellemme ja suuntasimme yhä hyväntuulisina kohti jo kodilta tuntuvaa majapaikkaamme viimeistä kertaa. 

En olisi ensimmäisenä vuotenani lukiossa uskonut lähteväni Tukholma-kurssille. En olisi uskonut voivani selviytyä tilanteesta, jossa on pakko kysyä paikalliselta reittiohjeita – ainakaan ruotsiksi. Tuolloin vieraassa kaupungissa seikkailu itsekseni tai (melkein) kokonaisen ruotsinkielisen musikaalin katsominen tuntui mahdottomuudelta. Tukholma-kurssi oli kaikista ennakko-oletuksistani ja peloistani huolimatta kokemus, jota en ikinä vaihtaisi toiseen. Vaikka lukion ruotsin numerot olisivat jääneet alle kiitettävän ja vaikka uudet ympäristöt pelottaisivat, voin luvata Tukholma-kurssin jäävän itse kunkin mieleen OSYK-muistoja ympäröivänä kultareunuksena. 

Vuosittain Tukholma-kurssia ohjaavat ruotsin kielen opettajamme Hanna Heikkilä ja Leena Kiuru, mutta reissulla Kiurua paikkasi draaman, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Ilona Ruohomäki.

Teksti Siiri Puolakka
Kuvat Tukholma-kurssilaiset