Missä k-kirjaimella alkavassa sanassa on kuusi kirjainta, joista kolme ovat konsonantteja? Lisävihjeenä kerrottakoon, että kyseinen asia on noussut lukiolaisten yleisimmäksi poissaolojen syyksi ohittaen niukasti klassisen ”ei oikein huvita ja tältä kurssiltakin saa olla kolme poissaoloa, mulla on vaikka vähän pää kipeä” -sairauspoissaolon?  Kyseessähän on tietenkin kaikkien lukiotapahtumien pahin painajainen eli korona.

Lähestymme hyvää vauhtia jo kahta täyttä koronavuotta ja olihan minunkin juhlistettava tätä nuoruuttani värittänyttä merkkipaalua jotenkin! Elämäni isoin ”tonnin seteli”-hetki olikin, kun vajaat pari viikkoa sitten tekemäni koronan kotitesti näytti vihdoin kahden vuoden välttelyn jälkeen positiivisemmalta kuin tulevaisuuteni.

Koronan sairastaminen ei ollut erityisen miellyttävä kokemus. Laittaisin sen suunnilleen rössypotun ja terveystiedon ensimmäisen kurssin väliin ”ei enää ikinä”-asteikolla.  Oireeni vaihtelivat yleisestä saamattomuudesta (josta toki kärsin siviilissäkin) voimakkaaseen kuumeiluun ja inhottavaan kurkkukipuun.   

Koronan sairastamisesta jäi käteen huonosti palautuva keho, viikko iki-ihanaa omaa rauhaa ja sen saman viikon verran rästiin jääneitä kouluhommia. Juurifunktioiden derivointi ja niiden kulun seuraaminen jäi huomattavasti vähemmälle koronamatikkani laskutoimitusten ollessa lähinnä luokkaa ”Jos Eevi kuluttaa päivässä kaksi laatikkoa nenäliinoja sekä kolmessa päivässä askin Mynthoneita, montako päivää karanteenia hänellä on jäljellä?” Fiilis matikantunneille palatessa on epäilemättä yhtä freesi kuin reppuun unohtuneella eväsbanaanilla.

Nyt koronasta selvinneenä olisi kenties oikea aika toistella samoja latteuksia siitä, että jos vielä hetki jaksetaan, niin kaikki helpottaa pian. Koska pessimisti ei pety, en sorru moiseen inhimillisyyteen, vaan kehotan vain tylsästi käyttämään maskia ja pesemään kädet aina, kun on tarve ja mielellään vielä vähän useamminkin. Yhteiskuntana alamme pikku hiljaa parantua koronan aiheuttamista vahingoista, mutta yksilötasolla olisin hyvin mielelläni jättänyt tämän (kenties sukupolvikokemukseksi nousevan) taudin sairastamatta.

Rauhaa, rakkautta ja negatiivista kevättä kaikille!

Teksti ja kuva Eevi Kainulainen