Lukiomme rehtori Riitta-Mari Punkki-Heikkinen, tuttavallisesti Tiitti, ja lukiomme opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Johannes Heikkinen, äiti ja poika, ovat uuden kynnyksellä. Kolme yhteistä vuotta pyramidikaton alla ovat sujuneet luontevasti, ja ainakin äidin mukaan aika on mennyt melkeinpä liian nopeasti.
Johannes kertoo päätyneensä OSYKiin koulun ilmapiirin takia. Esittelypäivänä OSYK loi turvallisen ja mukavan tunnelman, ja paikka oli entuudestaan tuttu aiemmilta vuosilta äidin työn takia. OSYK oli luonteva valinta monesta näkökulmasta, vaikka Tiitti kertookin Johanneksen kysyneen, onko hänen pakko opiskella lukiossamme draamaa. Pakko ei ollut, mutta Johannes päätyi lopulta parille draaman kurssille ja osaksi kansainvälistä YET-projektia.
Yläluokkien kiusaamiskokemusten jälkeen ensimmäisen lukiovuoden kevään kieli- ja teatteriprojekti Youth, Europe and Theatre eli YET palautti Johanneksen itseluottamuksen omaan tekemiseen, ja Johannes on 92 kurssin lisäksi ehtinyt toimia tuutorina, laulaa koulun kuorossa, toimia hallituksessa ja kuluvana lukuvuonna nousta hallituksessa puheenjohtajan asemaan, ja kaiken tämän lisäksi kevään ylioppilastodistuksessa komeilee useampi laudatur. Elämässä on ollut vahvasti mukana myös musiikki, ja lyömäsoitinten syventävät opinnot Oulun konservatoriossa ovat nyt paketissa.
Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet aina Johannesta, mutta lukioaikana ne imaisivat hänet mukaansa kunnolla. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja tietämys niistä ovat välillä yllättäneet jopa äidin. Koulun hallitustoiminnan lisäksi Johannes on toiminut Oulun nuorisovaltuusto ONEssa ja vaikuttaa yhä Pohjois-Suomen Lukiolaiset -liiton puheenjohtajana. Aivan helppoa tämän kokonaisuuden kanssa ei ole ollut, ja Johannes kertoo, että viime syksynä oli tehtävä rajauksia, jotta jaksaminen paranisi ja kokonaisuus pysyisi kohtuullisempana. Tiitti kertookin, että he molemmat innostuvat helposti asioista, lähtevät uusiin projekteihin mukaan ja vaikka he tiedostavat tämän ja välillä toppuuttelevat toisiaan, katse on silti molemmilla vahvasti huomisessa. ”Hyviä ohjeita annamme toisillemme rajaamisesta, mutta harvoin noudatamme niitä”, Tiitti nauraa.
Tiitti kertoo, että yhteistyö hallituksen puheenjohtajan, oman pojan kanssa on sujunut yhtä luontevasti kuin aiempienkin puheenjohtajien kanssa. Molemmat kertovat, että viralliset työasiat on pyritty rajaamaan työajalle, mutta kotona ruokapöydässä vaihdetaan kuulumisia koulupäivistä, ihan kuten missä tahansa muussakin kodissa. Johannes puolestaan sanoo, että puheenjohtajana hän on pyrkinyt jakamaan osaamista ja vastuuta kaikkien hallituslaisten kesken ja että puheenjohtaja ei ole ainoa viestiväylä rehtorin kansliaan. Hallituksen kokouksiin, niiden määrään ja rakenteeseen, toiminnan läpinäkyvyyteen ja yhteistyöhön opettajien kanssa on panostettu aiempaa enemmän. ”Haluan jättää hallitukseen hyvän pohjan jatkaa kehitystyötä opiskelijoiden ja koko koulun hyväksi”, Johannes sanoo.
Tiitti kertoo ihailevansa Johanneksen päämäärätietoisuutta ja järjestelmällisyyttä ja painottaa sitä, että yhteiskunnassa tarvitaan ihmisiä, jotka ottavat kantaa ja toimivat demokratian rakenteissa ja vievät toiminnallaan asioita eteenpäin. ”Se on oikea tapa vaikuttaa”, hän lisää. Johannes kertoo, että vaikuttaminen kaupungin ja valtakunnan tasolla on antanut uusia näkökulmia myös oman koulun hallitustyöhön ja näkemystä siihen, millaisia asioita kannattaa lähteä viemään eteenpäin.
Johannes kuvailee vuosia OSYKissa hyviksi. ”Olen oppinut paljon itsestäni ja muista, saanut kavereita ja olen kokenut, että olen saanut tästä koulusta kaiken mahdollisen hyvän irti”, hän kuvailee. Johannes nostaa esille OSYKin välittömän ilmapiirin ja sen, että kaikkien kanssa voi jutella, vaikka ei tuntisikaan entuudestaan.
Tiitti puolestaan kertoo, että hänelle lukiomaailmaan ja omaan työhön tuli uusi näkökulma oman lapsen myötä. Samalla moni koulun hyvä puoli on noussut eteen huoltajan näkökulmasta. Yhtenä esimerkkinä nousee esille tuutoritoiminta lukuvuoden alussa, jossa uusia lukiolaisia tutustutetaan kouluun ja toisiinsa.
Yhteisen kolmen lukiovuoden jälkeen, uuden edessä, ilmassa on myös ripaus haikeutta. Johannes kiittelee Tiittiä siitä, että on saanut työskennellä hyvän, ellei jopa parhaan rehtorin kanssa. Hän kuvailee äitiään helposti lähestyttäväksi ihmiseksi ja johtajaksi, jolla on aito kiinnostus opiskelijoiden asioita ja koulun kehittämistä kohtaan. ”Hän ei ikinä tyrmää opiskelijoiden ideoita heti, vaan niitä lähdetään tarpeen mukaan kehittämään”, hän summaa.
Lukion jälkeen Johannesta odottaa vuosi, jonka aikana hän aikoo jatkaa yhteiskunnallista vaikuttamista ja miettiä, miksi isona aikoo. Onko se nyt mielessä oleva oikeustiede vai jokin muu ala, se selvinnee ensi vuoden aikana. ”Toivon, että Johannes lähtee tekemään sitä, mistä hän itse pitää ja on avoin elämälle”, Tiitti lopettaa ja pyyhkäisee silmäkulmaansa, vaikka yhteiset ruokapöytäkeskustelut jatkuvat tulevaisuudessakin.
Teksti ja kuvat Minna Korpierkki