Tulin kouluun ensimmäisenä päivänä aikaisin ja hoidin koulumatkatuen kuntoon. Se olikin jo tuttua hommaa. Oli kiva palata takaisin rakkaaseen jugendlinnaamme. Istuin kolmanteen kerrokseen odottelemaan, että toisen vuoden opiskelijoiden koulupäivä alkaisi. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivatkin juuri kierroksella katselemassa, miltä meidän koulumme näyttää. Samalla muistin, miltä minusta tuolloin tuntui, kun itse olin kiertelemässä koulua. Silloin tuntui todella oudolta aloittaa lukio-opinnot vielä ihan täysin uudessa paikassa. Suurimmaksi osaksi hämmennystä aiheutti kuitenkin ehkä kellarin sokkeloisuus. Lukuvuoden aloitus on aina samanlaista jollakin tapaa. Mutta tänä vuonna ei ollutkaan enää sitä uutuuden tunnetta, vaan palasin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.
Tänäkin lukuvuonna on jotain uutta: meillä on uusi tuntikiertokaavio (jota en edelleenkään muista) ja uudet ruokailuajat. Ne eivät kuitenkaan tunnu tuottavan ongelmaa, koska on aiemminkin tällaisesta hämmennyksestä selvitty. Enemmän ongelmaa on tuottanut ei-niin-palauttavalta-kesälomalta palaaminen. En itse nimittäin juurikaan ehtinyt lomailla, kun olin neljä viikkoa töissä, ja lomat olivat todella katkonaisesti, korkeintaan kaksi viikkoa kerrallaan. Minulla oli vapaata viimeinen viikko ennen koulun aloitusta, mutta immuunijärjestelmäni päätti, että nyt on oikein oivallinen aika sairastua koronaan. En toisaalta sano, että olisin täysin eri mieltä ollut, mutta olisin mielelläni nauttinut viimeisen lomaviikkoni hyvävointisena.
Koulun aloittaminen on todella raskasta, kun täytyy taas löytää ne rutiinit, jotka ovat täysin unohtunut kesäloman aikana ja lisäksi pitäisi opiskellakin, kun monet muutkin asiat tuntuvat niin haastavalta. Olenkin jo keskeyttänyt monista syistä johtuen kaksi moduulia tästä periodista. Jos nyt helpottaisi?
Vaikeuksia tuottavat ongelmat mielenterveyden kanssa, kuten myös Touretten syndrooma ja ADHD, mutta siinä ei ole toisaalta mitään uutta. Eikä siinä, että opiskelu ei juurikaan kiinnosta ja nukkuminen on hankalaa. Väsymys on niin vahvasti läsnä ja tuntuu, että aivoni eivät toimi ollenkaan enkä saa mitään aikaiseksi. Abitutut ovat sanoneet, että lukion toinen vuosi on henkisesti raskaampi kuin ensimmäinen. Se tuppaa vähän kauhistuttamaan. Toisaalta en ymmärrä, miksi se olisi raskaampi, koska toisena vuonna saa keskittyä itselle mieluisiin aineisiin. Ainakin minä saan, koska käyn lukion 3,5 vuoteen. Tämä abien sanoma selventyköön minulle sitten, kun sen aika on.
Turhan paljon vaikeutta tuottaa myös epäuskoisuus siitä, että olen jo toisen vuoden opiskelija, ja minun pitäisi olla aikuinen ihan pian, neljän kuukauden päästä. Koen jonkinlaista ihmeellistä henkistä kasvua, joka tapahtuu hurjaa vauhtia ja samalla tulevat mieleen kaikki pieleen menneet asiat niiltä ajoilta, kun en vielä ollut ihan näin ”kasvanut”. Ja sen sijaan, että olisin hukassa ja ihmeissäni siitä, miten tämä lukiolaisen elämä toimii, se on minulle jo tuttua puuhaa. En tiedä, miksi se tuntuu niin oudolta, mutta siltä se silti tuntuu.
Kaikkien näiden asioiden ohella opiskelu tuntuu todella raskaalta ja olen jo nyt aika uupunut. Näen kuitenkin pienen motivaation pilkkeen tunnelin päässä ja uskon, että jos tästä nyt ylös päästään Melatoniinin, Seronilin ja terveellisen ruokavalion sekä monivitamiiniravintolisän avulla, niin aion nauttia tästä lukuvuodesta erittäin paljon. Jos ei tästä, niin ehkä sitten seuraavasta, jos vaikka ensi kesänä ehtisin lomailla.
Teksti ja kuva Nooa Silvonen