Takana on nyt jo kaksi hurjaa vuotta OSYKin pyramidin alla, ja abivuoteni syksy kolkuttelee jo kovasti OSYKin ikkunoiden takana. Syksyn lisäksi abien ovilla kolkuttelevat jo yo-kokeet, aikuistuminen ja kaamosmasennus. Järkyttävintä on se, kuinka nopeasti lukio oikeasti menikään ohi. Vaikka paperilla olen jo abiturientti, en vieläkään kuvittele olevani yhtä vanha, kuin kuudesluokkalaiset näyttivät kolmosluokkalaisena. On ihan kivaa olla leikisti aikuinen, mutta mieluiten palaisin takaisin ensimmäiseen lukiovuoteen, jolloin polynomifunktiot tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta tai kakkosvuoteen, jolloin suurin kouluun liittyvä huoli oli äidinkielen neloskurssin puheen aiheen keksiminen.
Yo-infot, unettomat yöt, preliminäärikokeet, abikurssit, -hupparit sekä -mindfullnesstuokiot ovat tulleet meille kaikille jo tutuiksi. Yhtäkkiä pitäisi oikeasti osata vastata, kun meiltä kysytään, mitä me haluamme olla aikuisina. Vaikka kysymyksellä ei tarkoiteta pahaa, aiheuttaa se silti välittömiä vilunväristyksiä ja pakokauhun tunteita. Jos saisin tehdä aivan, mitä haluaisin, makaisin peiton alla tekemässä käsitöitä ja katsoisin Netflixiä päivät pitkät. Kävisin salilla ja laittaisin hyvää ruokaa. Tämän tunnustamisen sijaan hymyilen aurinkoisesti ja kerron kysyjälle ”oikeat ja aikuismaiset” suunnitelmani, joihin liittyvät yliopisto, tuleva työura ja asunto koirineen.
Tuleva vuosi ei huoleta pelkästään abiturientteja. Yo-kokeiden lähestyessä voi muiden opiskelijoiden huoli abiturienttien jaksamisesta herätä. Onko abeilla riittävästi kofeiinia ja lämpimiä vaatteita tulevaa talvea varten? Jos haluat tukea paikallista abiturienttiasi, voit osoittaa tukesi keittämällä opiskelijakunnan huoneessa kahvia ja luovuttamalla samaisen tilan viltit niitä kipeästi tarvitseville, talveen varustautuville abiturienteille. Vaikka äkkiseltään abiturientti voi vaikuttaa uhkaavalta, rauhoittuu hän nopeasti tarjoamalla jompaa kumpaa edellä mainittua hyödykkeistä. Juttele abin kanssa ja kysy hänen kuulumisiaan.
Runsaasti tsemppiä kaikille abiturienteille tuleviin yo-koitoksiin! Kävelkäämme yhdessä kohti kuvainnollisesti valoisempia aikoja, vaikka ainoa Suomen talvessa havaittavissa oleva valo tuleekin lumiaurasta, joka meinaa ajaa päällemme kävellessämme aamuisin kohti bussipysäkkiä.
Tärkeintä on muistaa, että kaikesta selvitään ja yo-koerupeamien päässä odottaa meidänkin superhienot vappulippiksemme. Loppujen lopuksi merkityksellisintä ei ole se, onko papereissa ällärivi vai ABBA-paperit. Valkolakin päähän saaminen on massiivinen saavutus meille kaikille. Yritetään ottaa ilo irti yhteisestä abivuodestamme ja nauttia myös vaikeista ajoista. Vaikka abivuosi voi nyt tuntua ylitsepääsemättömältä möröltä, hujahtaa sekin ohi yhtä nopeasti kuin aikaisemmat vuotemme OSYKissa.
Haluan päättää tekstini lahjaani Suomen yo-kokelaille. Hyvän tahdon eleenä ja suurena tsemppinä olen päättänyt osoittaa tukeni kaikille Suomen abiturienteille laskemalla pisterajoja syksyllä 2022, keväällä 2023 sekä vielä viimeisen kerran syksyllä 2023. Olkaa hyvä ja pahoittelut prelieni korjaajille!
Teksti ja kuva Eevi Kainulainen