Opiskelijoita purkaantuu luokista. Opiskelijoita tursuaa käytävillä, auloissa ja velloo portaissa. Kymmenen minuuttia aikaa ja kellarin vessojen jonot ovat kilometrin mittaiset. Kuulostaako tutulta?
Kouluumme otetaan vuosittain 190 uutta opiskelijaa, mikä tarkoittaa rakennuksessamme kaiken kaikkiaan opiskelevan noin 570 nuorta. Herää kysymys, millaiselle opiskelijamäärälle rakas koulumme on alun perin tarkoitettu. Onko koulussamme liikaa opiskelijoita? Menneinä vuosina rakennuksessa on toiminut lukion kanssa yhtäaikaa myös yläkoulu. Emme tiedä, ovatko opiskelijat olleet aina ahtaasti Maunonkadulla.
OSYKin opiskelijat harvoin hukkuvat massaan, mutta OSYKin käytävillä tuntuu kirjaimellisesti siltä kuin hukkuisi massaan. Käytävät ovat kapeita ja niiden reunoilla on pöytiä tuoleineen ja opiskelijoita kaappeineen. Pääsyä seuraavalle tunnille odottavat ihmiset tukkivat lähes aina pääsyn esimerkiksi portaisiin. Läpikulkumatkalla tekisi mieli tarttua edellä menevän paidan selkämykseen, jotta pääsisi helpommin eteenpäin. Puhumattakaan vessajonoista ja kymmenen minuutin välitunneista. Usein joutuu pidättelemään vielä 75 minuuttia lisää, jos ei halua käydä vessassa oppitunnin aikana. Onneksi opettajat ovat ymmärtäväisiä vessapiipahduksien suhteen.
Ruokaloissakin on paikoitellen ahdasta. Kullekin luokka-asteelle on annettu 20 minuuttia aikaa ottaa ruokaa, syödä ja lähteä pois, ennen kuin vanhemmat opiskelijat jyräävät päälle. Usein kuitenkin käy niin, että viimeiset opiskelijat saavat ruokansa vasta ruokailuvuoron päättyessä opiskelijamassan velloessa ja ruokajonojen ollessa pitkät. Jodelissa tunteet käyvät välillä kuumina ruokailuun liittyen. Ymmärrän, että on tyydyttävää päästä tuulettamaan tunteitaan varsinkin, kun esimerkiksi kasvisruoka pääsee usein loppumaan eikä abeille jää sitä tarpeeksi.
Suunnatkaamme silti huomiomme ongelman ytimeen: mistä saisimme lisää neliöitä OSYKiin?
Siiri Kylmänen