Lehdet ovat jo miltei tippuneet puista. Ensimmäinen päättöviikko on vihdoin loppuun taputeltu, ja taidamme jopa olla vielä hengissä. Tunnelma on helpottunut, mutta myös jännittynyt – mitä vielä onkaan edessä? Ökö on lukion maailmassa taas yhtä kokemusta vahvempana.
Luulen, että monelle ensimmäisen vuoden opiskelijalle päättöviikko oli lähinnä suorittamista. Moni odotti koettelemuksen päättymistä. Järjestelmä oli kaikille täysin uusi: Abittiin ja päivän rytmiin tottuminen veivät varmasti aikaa. Lisäksi opiskelutekniikoiden hiominen aiheutti monille päänvaivaa. Mutta ei hätää! Kaikesta selvittiin ehjin nahoin ja viiletettiin voittajan ottein eteenpäin. Vielä jos väännetään rautalangasta, mikä tässä nyt oli sitten niin uutta ja ihmeellistä? Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin teknologia. USB-tikun ujuttaminen sille asetettuun kohtaan, ja F12-napin naputtaminen tuntuivat aluksi melko eriskummalliselta asialta, joka loppujen lopuksi tämä onnistui helposti.
Toinen, vähän haastavampi asia monelle kokeneemmallekin lukiolaiselle on varmasti ajankäyttö. Kaikkiin aineisiin ei pysty panostamaan ja priorisointi on kaiken a ja o. Opiskelu voi myös maistua puulta jo alkajaisiksi. On sanomattakin selvää, että sosiaalisen median houkutus tuskin parantaa opiskelumotivaatiota. Ajankäyttö on kuitenkin taito, jota voi harjoitella.
Arvosanoja on jo julkaistu. Monelle ne saattoivat jättää ikävän maun suuhun, mutta niistä ei kannata huolehtia. Uuteen oppimistahtiin tottuminen vie aikaa. On myös hyvä huomioida, että lukion vaatimustaso on korkeammalla kuin peruskoulun. Pieni notkahdus arvosanoissa on enemmän kuin ymmärrettävää. Yksittäisistä epäonnistumisista opiskelussa ei kannata huolestua. Kymmenen vuoden päästä kukaan ei tule kysymään sinulta, minkä arvosanan sait lukion ensimmäisestä ruotsin kielen kokeen kuunteluosiosta.
Jos kuitenkin tuntuu, että vastoinkäymiset kasvavat liian suuriksi, ei kannata jäädä yksin. Perhe ja ystävät tai muut läheiset antavat lohtua. Yhteisöllisyys on OSYKissa tärkeää, joten tukijoukkoja löytyy varmasti, kun niitä etsii. Tietenkin myös koulun henkilökunta on tukenamme ja auttaa mielellään. Esimerkiksi opettaja, opinto-ohjaaja tai erityisopettaja saattaa antaa kullanarvoisia vinkkejä, joista voi olla hyötyä vielä kaukana tulevaisuudessa.
Teksti ja kuva Senni Lavanko