Mitä tekemistä lukiolainen voi syksyisenä iltana itselleen keksiä? Vaihtoehto a: opiskele matematiikan välikokeeseen, vaihtoehto b: opiskele biologian välikokeeseen tai c: älä opiskele, vaan mene teatteriin. Tarkkaavainen lukija saattaa nyt otsikon perusteella päätellä oikean vastauksen.
Suuntasimmekin siis Oulun teatteriin katsomaan Billy Elliot
-musikaalia. Kyseessä on vuonna 2005 ensi-iltansa Lontoon West Endillä saanut musikaali, joka kertoo nuoren Billyn kasvutarinaa 1980-luvun Englannissa. Oulun teatterin versio sai ensi-iltansa maaliskuussa 2022. Musikaali pyöri teatterilla toista esityskauttaan jouluun saakka.
Katsojan näkökulmasta esitys oli loistava, mutta minkälaisia ajatuksia tekijöillä on? Pääsimmekin haastattelemaan ohjaajaa, koreografia ja lavastajaa sekä sukeltamaan näyttelijöiden maailmaan. Työryhmässä oli tuttuja nimiä OSYKin käytäviltä ja aiemmilta vuosilta.
Billy Elliotin ohjaajana toimi Heta Haanperä. Haanperä on Oulun teatterin vakituinen ohjaaja, joka on valmistunut teatteriohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007.
Haanperän mukaan teatteriprojektissa tehdään ensin tuotantopäätös: ”Haluttiin tehdä jotain, joka koskettaisi mahdollisimman laajaa yleisökuntaa. Billy Elliotin tarina on samaistuttava, koska jokainen on joskus kamppailut kasvamisen tai itsensä löytämisen parissa.” Tuotantopäätökseen vaikutti myös halu saada nuoria lavalle.
Seuraavana vaiheena olikin siis nuorten sekä muiden näyttelijöiden löytäminen. Hakijoita oli noin 150 ja heistä esiintymään valittiin muutamat sopivat. ”Pääsykokeissa ei ole mitään henkilökohtaista. Mitä vähemmän ajattelee pääsykokeita henkilökohtaisesti, sitä paremmin niissä yleensä pärjää. Valinta perustuu useimmiten siihen, että oikea aika ja paikka kohtaavat oikean hakijan”, Haanperä kertoo.
Harjoitusten ja suunnittelun jälkeen alkoi virittely ensi-iltaa varten. Ensi-ilta kuitenkin venyi koronan takia, mutta teos päästiin lopulta esittämään maaliskuussa 2022.
Ohjaajan tehtävä on kantaa vastuu valinnoista, joita tuotannossa tehdään. ”Tekijät luovat kaikki teosta, eikä minun tarvitse heitä suitsia. Ohjaajalta kysytään, tehdäänkö näin vai noin ja minä vastaan, että tehdään näin, koska tämä tukee aihetta parhaiten”, Haanperä sanoo. Ohjaajalla on kuitenkin ympärillään paljon muitakin ja ohjaajan työ perustuukin yhteistyöhön eri osa-alueiden välillä. ”Yhteistyö on lahja. Se, että saa koko ajan muilta on lahja. Tajuta se, että ympärillä on koko ajan impulsseja, jotka antavat, on lahja, ”Haanperä tiivistää.
Billy Elliotin lavastuksesta vastasi lavastaja ja kuvataiteilija Kalle Nurminen. Nurminen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyinen Aalto yliopisto) lavastustaiteen maisteriksi vuonna 2000. Hän on myös suorittanut opintoja taidekoulu MAA:ssa Helsingissä.
Nurmisen työnkuvaan kuuluu visuaalisen ilmeen suunnittelu ja toteutuksen valvominen. ”Lavastaja on teatterissa sellainen ammatti ohjaajan lisäksi- ja melkein enemmänkin-, joka tekee kaikkien kanssa yhteistyötä varsinkin tekniikan suhteen, ” Nurminen kertoo.
Nurminen sanoo, että Billy Elliotin lavastuksen toteutus oli vapaamuotoista, sillä musikaalin lavastukselle ei ole valmiiksi määriteltyä pohjarakennetta.
Omista lisäyksistä esimerkkinä on näyttämölle rakennettu hissi: ”Hissi oli omin elementti, mikä saatiinkin toimimaan kivasti, vaikka näyttämölle ei oikeasti pääse lattian alta.” Toinen elementti, joka vaati paljon lavastajan huomiota, oli Elliottien koti. ”Keittiö vei kieltämättä paljon aikaa, koska sen sisälle ja päälle piti mahtua paljon näyttelijöitä sekä huonekaluja. Myös keittiönpöydän piti olla läsnä kodissa, joten ne olivat aika työläät neliöt”, Nurminen sanoo.
Haasteina Nurminen mainitsi muun muassa koreografiaan kuuluvan lennätyksen:”Siihen ei onneksi tarvinnut kovinkaan paljoa itse puuttua, mutta se oli näyttämötekniikan ja koreografian kannalta vaikea efekti.”
Petri Kauppinen, entinen osykilainen, on tanssin lehtori ja Billy Elliotin koreografi. Kauppinen valmistui Oulun konservatoriosta tanssitaiteen lehtoriksi, minkä jälkeen on opiskellut Britanniassa ja Yhdysvalloissa musikaalikoreografiaa.
Kauppisella oli vapaat kädet lähteä ideoimaan musikaalin koreografiaa. Koreografin asema teatteriympäristössä on luova, jossa saa kokeilla paljon erilaisia ideoita. ”Minullehan lohdullista on se, että lopulta ohjaaja tekee viimeisen päätöksen. Saan leikitellä ideoilla ja ehdottaa ohjaajalle mitä vaan, ja lopulta sysätä vastuun hänen hartioilleen” Kauppinen kertoo naurahtaen.
Billy Elliotin koreografiaa suunnitellessa sai ottaa omia vapauksia. Musikaalin käsikirjoittaja Elton John kehottaa partituurissaan tekemään musikaalista omannäköisensä, ja näin tehtiin. ”Angry Dance ja lennätyskohtaus olivat mukana alkuperäisestä musikaalista, mutta niitä lukuun ottamatta kaikki on omasta päästäni”, Kauppinen kertoo.
Lasten ja nuorten kanssa tehdessä työtä täytyy ottaa huomioon, että he ovat erittäin nopeasti kehittyvässä iässä. Täytyy huomioida myös pedagoginen ja koulutuksellinen näkökulma: ”Me haluamme, että lapsista tulee mahdollisimman hyviä ja että he näkisivät teatterin tulevaisuuden mahdollisuutena, olisi se sitten ammatti tai jotain muuta.”
Tanssia ja koreografiaa lähdettiin opettamaan lapsille ensisijaisesti turvallisesta näkökulmasta. Produktiossa oltiin erittäin tarkkoja, että lapsia ei laitettu tekemään asioita, jotka eivät sovi heidän tasolleen. Kauppinen mainitsee esimerkkinä Billy Elliotin versiot, joissa tehdään paljon hurjia temppuja. ”Halusimme, että tämä musikaali on juuri näiden lasten näköinen juttu”, Kauppinen toteaa.
Nea Korhonen ja Kasperi Lintala ovat abiturientteja OSYKissa. He näyttelivät Billy Elliotissa tehdaskaupungin asukkaita. Musiikkitaustaa löytyy molemmilta, sillä kummatkin ovat käyneet musiikkipainotteista peruskoulua.
Mukaan tuotantoon Lintala ja Korhonen pääsivät koulukohtaisten koe-esiintymisten kautta. Niissä oli laulu- ja ilmaisukoe sekä koreografiaharjoitus. Huhtikuussa 2021 heille kerrottiin, että olivat tulleet valituksi produktioon.
Musikaalin tiivis harjoittelukausi vaikutti koulunkäyntiin. Sekä Korhosen että Lintalan täytyi muuttaa suunnitelmiaan lukioon liittyen: ”Päätin kokonaan pidentää lukiota vuodella, koska en olisi kyennyt kirjoittamaan ja osallistumaan intensiivisiin harjoituksiin samaan aikaan”, Korhonen kertoo. ”Produktio on kuitenkin antanut takaisin, mitä se on ajallisesti vaatinut”, huomauttaa Lintala.
Harjoittelu on ollut raskasta, mutta se on ollut erittäin palkitsevaa: ”Ollut aika mahtava kokemus, jossa on päässyt kehittämään itseään. Esimerkiksi tanssi oli minulle uusi juttu, johon ei ollut aikaisemmin tutustunut ja Billy Elliotin myötä sekin on tullut tutuksi,” kertoo Lintala.
Billy Elliot on kokemuksena ollut silmiä avaava sekä Lintalalle että Korhoselle. ”Olen pienestä asti haaveillut näyttelijän urasta, ja musikaalin myötä olen päässyt juttelemaan monien teatterialan ammattilaisten kanssa erilaisista tulevaisuuden mahdollisuuksista”, Korhonen kertoo. Lintalalle kokemus on ollut päinvastainen: hänelle musikaali on opettanut, että teatteri ei välttämättä ole se omin uravalinta.
Musikaalin tekemiseen kuuluu siis monta osa-aluetta, joissa tehty työ yhdistyy lopulta valmiissa teoksessa saumattomasti. Myös me totesimme tämän musikaalin nähtyämme.
Teksti ja kuva Sini-Maaria Kaunisto ja Anni Törmä