OSYKin Pyramiditeatterissa saatiin taas nauttia upeasta teatteriesityksestä, kun DRA3-opintojakson työstämä esitys Eläinten vallankumous pääsi loistamaan Pyramiditeatterin lavalle. Eläinten vallankumous on George Orwellin kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1945. Kirja kuvaa eläinsadun muodossa ihmisten vallanhimoa ja epätasa-arvoa. Esityksen on ohjannut ja kyseisen teoksen on valinnut OSYKin draaman opettaja Ilona Ruohomäki.
Draaman kolmannen opintojakson nimi on Tekstistä tulkintaan, ja sen ideana on, että aiheeksi valitaan jokin teksti, joka ei ole alun perin ollut näyttämölle tarkoitettu. Opiskelijat miettivät yhdessä opettajan kanssa, miten teksti voitaisiin tuoda näyttämölle, eli miten se muutettaisiin teatterin kieleen sopivaksi. Opintojaksolla opetellaan siis teatterin kieltä ja sitä, miten sitä pystytään lukemaan ja ymmärtämään. Lisäksi opetellaan ryhmätyötaitoja ja toisten kuuntelemista.
Alun perin Eläinten vallankumous oli tarkoitus esittää Pyramiditeatterissa jo vuonna 2020, kun Orwellin kuolemasta oli kulunut 70 vuotta ja tekijänoikeudet olivat vapautuneet. Koronan takia esitystä ei kuitenkaan pystytty tekemään, mutta nyt se sai uuden mahdollisuuden päästä Pyramiditeatterin lavalle. Ruohomäki kertoo olleensa tästä iloinen, sillä Orwellin teksti on aina ajankohtainen eikä se lakkaa kiinnostamasta.
Esityksen työstäminen oli kyllä hyvin mielenkiintoinen prosessi, koska alussa työryhmällämme ei ollut kunnon käsitystä, millainen esityksestä lopulta tulisi. Muistan miettineemme, miten saisimme kaiken näyttämölle, miten tekisimme tämän ja miten tuon. Ruohomäki kuvaa ryhmätyölähtöistä työskentelytapaa arvaamattomaksi: ”Alussa kukaan ei tarkkaan tiedä, millainen esityksestä tulee ja kuinka se lopulta rakentuu. Prosessi vaatii opiskelijoilta paljon epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietämistä sekä kykyä tehdä kompromisseja, jos ja kun ryhmä on ajoittain erimielinen tai ideoita on paljon. Ja yleensä niitä on runsaasti! Teatterin tekeminen on tutkimista ja kokeilua, ja taiteellinen prosessi vaatii aikaa, sinnikkyyttä ja luovaa rohkeutta. Meillä on koossa luova ja rohkea ryhmä, ja lopputulos on mielestäni myös sen näköinen”, Ruohomäki kertoo.
Voin ainakin itse allekirjoittaa edellisen kuvauksen. Prosessin aikana koin paljon epävarmuutta siitä, miten ihmeessä ehdimme saada koko esityksen valmiiksi. Kohtauksia tuntui tulevan koko ajan lisää, ja aika tuntui loppuvan kesken. Keskeneräisyyttä täytyy todellakin oppia sietämään ja kompromisseja tekemään. Kaikki haluavat tuoda oman ideansa esille, mutta vain osan idea toteutuu.
Mutta parasta ryhmätyössä on ehdottomasti se, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Kaikki ovat yhdessä vastuussa esityksen onnistumisesta. Kaikki tsemppaavat toisiaan ja tekevät parhaansa, sillä teatterin tekemisessä kaikkien on tehtävä parhaansa, ei vain itsensä, vaan myös muiden takia. Tässä esityksessä meillä oli kyllä valtavan mukava ja toinen toisiaan tukeva ryhmä. Ideoita oli paljon, mutta siltikin tuntui, että lopulliseen ratkaisuun olivat tyytyväisiä kaikki. Meillä todellakin oli koossa luova ja rohkea ryhmä! Vaikka Eläinten vallankumous kertoo epätasa-arvosta ja siitä, kuinka muutamalle ihmiselle keskittyy liian paljon valtaa, meidän työryhmässä kaikki olivat yhtä tärkeitä ja kaikki antoivat parastaan.
Teatterin tekeminen ei ole mitään ilman yleisöä. Katsojan rooli on elintärkeä teatterikulttuurissa, sillä ilman heitä, teatterin idea olisi olematon. Ruohomäki kertoo, miten teatteri on tärkeä paikka katsojalle ja esiintyjälle. Teatterissa tutkitaan maailman tapahtumia ja sen ilmiöitä ja ollaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Teatterin tekeminen on raskasta ja vaatii paljon esiintyjiltä ja tekijöiltä. Omasta puolestani voin sanoa, että mitä raskaampi prosessi esityksen tekeminen on ollut, sitä paremmalta tuntuu, kun kuulee palautetta katsojilta ja saa esiintyä monille yleisöille. Ja varsinkin OSYKin ihanalle yleisölle!
Teksti Lotta Salo
Kuvat Ilona Ruohomäki