Unelmat ovat hyvin keskeinen osa elämäämme. Niistä saamme toivoa ja merkitystä elämäämme vaikeinakin hetkinä. Unelmat luovat elämällemme suuntaa ja tuovat onnellisuutta. Vaikkemme aina pääsekään toteuttamaan unelmiamme, keskeneräisyys on myös arvokasta. Silloin voi keskittyä pohtimaan, onko tämä todella oma haaveeni ja toteutanko arvojeni mukaista elämää.
Lähdimme selvittämään, millaisia unelmia ja haaveita löytyy OSYKin pyramidin alta. Aluksi lähdimme kysymään teatterin ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalta, Ilona Ruohomäeltä, mistä hän on haaveillut pienenä ja millaisia unelmia hänellä tällä hetkellä on.
Ruohomäki kokee, että suurin osa hänen nuoruutensa unelmista on toteutunut. Hän kertoo halunneensa aina työskennellä alalla, jossa yhdistyvät kirjat, lukeminen ja teatteri. Erityisesti hänen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajansa on inspiroinut ja tukenut häntä unelmassaan teatterialaa kohtaan. Nykyään Ruohomäki haaveilee esimerkiksi teatteriopetustyön siivittämänä muuttavansa vuodeksi ulkomaille opettamaan toiseen oppilaitokseen. “Mä oon ihan optimistinen sen suhteen”, hän tokaisee. Vaikka Ruohomäki haaveileekin ulkomaille muuttamisesta, hän painottaa sitä, ettei hänellä ole kiire mihinkään ja hän nauttii työstään OSYKissa.
Ruohomäki kertoo toisesta haaveestaan muuttaa ulkosaaristoon, ja hän onkin jo nähnyt jonkin verran vaivaa sen eteen. Hän on selvittänyt, miten sieltä voisi saada asunnon tai mitä siellä voisi tehdä. Ruohomäki selittää innokkaasti myös konkreettisesta haaveestaan, jokakesäisestä purjehduksesta, jota hän aina silloin tällöin mietiskelee. “Odottaminen on puolet ilosta”, hän kertoo hymyillen. Elämässä täytyy olla jännitystä ja odotusta, jotka tekevät arjesta mukavampaa. Myös kirjan kirjoittaminen on ollut Ruohomäen toiveissa lapsuudesta tähän päivään saakka.
Kysyimme Ruohomäeltä, mitä hän tekisi, jos kaikki olisi mahdollista. Hän kertoo haluavansa käyttää rahaa kulttuurin tukemiseen ja kaikkeen hyvään. Hän kuvailee esimerkiksi työtä olla kulttuurin mesenaatti, joka sponsoroisi nuoria taiteilijalupauksia, järjestäisi taidenäyttelyitä ja rahoittaisi kirjoittajan työtä. “Tähän tarvittaisiin kyllä paljon rahaa”, hän naurahtaa, mutta samalla hän mainitsee, ettei opettajan palkalla tähän oikein pystytä.
Seuraavaksi kävimme kysymässä kolmannen vuoden opiskelijalta Viivi Kynsilehdolta, millaiset asiat häntä ovat kiehtoneet pienempänä ja mikä hänet saa nykyään innostumaan elämästä.
Kynsilehto aloittaa kertomalla lapsuuden haaveestaan olla leipuri, mutta samaan hengenvetoon toteaa, että hänen elämänpolkunsa suunta on muuttunut. “Pienenä mä vaan tykkäsin leipoa ja ajattelin, että se ois hauskaa”, Kynsilehto kertoo. Hän kertoo myös, että onnistumisen kokemukset ja kaverit saavat hänet innostumaan elämästä. Tukea ja inspiraatiota unelmiensa toteuttamiseen hän on saanut kavereiltaan ja perheeltään. Läheisten tuki unelmissa tarkoittaa erityisesti kuuntelemista ja kannustamista välittämättä muiden mielipiteistä. Kysyimme häneltä myös, millaista vaivaa hän on nähnyt unelmiensa eteen. Hän selittää tehneensä kovasti töitä koulun ja kokeiden parissa kiinnostavan alan takia.
Tämän jälkeen lähdimme kysymään ensimmäisen vuoden opiskelijalta Emmi Kartimolta, millaisia olivat hänen lapsuutensa unelmat ja mitä hän toivoo tulevaisuudelta.
Kartimo haluaisi elää hyvin aktiivista elämää. Kartimon haavekartalle kuuluisi mielekästä tekemistä kuten kavereiden tapaamista ja harrastuksissa käymistä. Pienenä hän löysi rakkaan tanssiharrastuksen, joka on kulkenut mukanaan tähän päivään saakka. Kartimo kertoo hänen tanssiharrastuksensa toimivan kuin virkistävänä tuulahduksena ja arjen tasapainottajana, joka saa hänet syttymään.
Tulevaisuuttaan pohtiessa Kartimo toteaa haluavansa ehdottomasti tehdä jotain häntä itseään kiinnostavaa ja mielenkiintoista työtä mahdollisesti taiteen parissa. Laulajan ja tanssijan uran kipinä löysi tiensä Kartimon sydämeen jo pienenä, jossa kipinöivä jännitys, isolle yleisölle esiintyminen ja intohimostaan nauttiminen saavat hänet palaamaan unelmaansa kerta toisensa jälkeen. Nykyään Kartimo unelmoi tanssista niin harrastuksena kuin urana. Tukijoukkoon kuuluvat Kartimon perhe ja tanssin opettajat. Inspiraatiota hän on saanut ihmisiltä, jotka ovat toteuttaneet omia unelmiaan. Se lisää hänen motivaatiotansa kurkottaa kohti unelmiaan.
Yleisesti kaikella on rajansa, mutta jos kaikki olisi mahdollista, Emmi lähtisi vaihtoon. Matkustelu on hänen mukaansa kiehtovaa ja toisi mukanaan upeita kokemuksia. Hän toivoisi myös päiviin enemmän tunteja, jotta hän ehtisi pysähtyä, rauhoittua ja elää hetkessä.
Lopuksi kävimme kysymässä toisen vuoden opiskelijalta Anni Pahkalalta hänen kokemuksistaan ja unelmistaan.
Matkustaminen on vienyt Pahkalan mennessään. Ajatus matkustamisesta alkoi viehättää Pahkalaa jo pienestä pitäen. Erilaisten kulttuurien, makuelämysten, luonnon ja maailman ihmeiden kohtaaminen ja kokeminen kiehtovat häntä. Matkustelun suuret unelmat ovat päässeet loistoonsa hänen Itävallan vaihtomatkansa kautta. Matka oli suuri menestys, josta kielikokemukset, uusien maisemien näkeminen sekä uudet ihanat kaverit eivät jääneet uupumaan. Pahkalan uusin haave olisi mahdollisuus päästä matkustamaan Etelä-Amerikkaan.
Haaveilu ei ollut vain pieni osuus lapsuudesta, vaan kipinä, joka on kasvanut nykyhetkeenkin asti. Kysyimme Pahkalalta myös, mitä hän tekisi, jos kaikki olisi mahdollista. Tähän Pahkala tuumaa, että opiskelisi kaikenlaista itseään kiinnostavaa ja haluaisi myös omistaa paljon eläimiä unohtamatta matkustelua. Pahkala kertoo, kuinka pienet asiat arjessa, kuten kaverit, ruoka ja harrastukset tuovat paljon iloa arkeen.
Teksti Aino Juntunen ja Helmi Paananen
Kuvituskuvat Minna Korpierkki