Keskiviikkona, den åttonde april, kaksikymmentä OSYKin opiskelijaa ja opettajamme Leena Kiuru sekä Hanna Heikkilä, lähtivät seikkailulle. Matkamme ei kuitenkaan alkanut junamatkalla, vaan reissua varten on valmistauduttu jo pitkään. Tukholma-kurssi alkoi jo marraskuussa kurssihaun sekä ensimmäisen tapaamisen merkeissä. Ennen matkaamme tutustuimme ruotsalaiseen kulttuuriin hyvin monipuolisesti, esimerkiksi historiaan sekä julkisuuden henkilöihin, ja keräsimme rahaa tölkki- ja pullopanteilla sekä vohvelikahviloilla, ja järjestimme Lucian päivänä koululla Lucian päivän päivänavauksen ja vohvelikahvilan. Näiden lisäksi saimme rahoitusta eri tahoilta, kuten koulumme opiskelijakunnan kannatusyhdistykseltä, Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta ja Svenska nu:lta.
Kun pääsimme matkaan, lähdimme junalla Turkuun, jossa vietimme muutaman omatoimisen tunnin ihmetellen muun muassa Turun linnaa. Illalla lähdimme Turusta M/S Viking Gracellä Tukholmaan, ja söimme elämämme parhaat buffetit laivalla. Lukuisten alku- ja pääruokien jälkeen suuntasimme laivan karaokelavalle, jossa laulettiin kaikkea Annika Eklundista Veronica Maggioon.
Kun torstaina kello 6.30 Ruotsin aikaa olimme saapuneet Tukholmaan, eivät askeliamme hidastaneet lyhyet yöunet tai tukevat iltapalat. Ruotsin tuulet puhalsivat meidät matkaan, ja kävelimme Stadsgårdshamnenia pitkin keskustaan asti. Kulkiessamme näimme koko ajan lähestyvän Skeppsholmenin saaren, jolla yöpyisimme koko matkamme ajan, ja toinen toistaan kauniimpia ja värikkäämpiä rakennuksia. Tukholman kaupunki levittäytyi kaikkialle ympärillemme, emmekä olleet malttaa päästä tutkimaan sen katuja ja kivetyksiä.
Gamla stan eli Tukholman vanhakaupunki oli ensimmäisenä ohjelmassamme. Se on noin 1700-luvulla syntynyt ikoninen turistinähtävyys Tukholmassa. Mutkikkaat mukulakivikadut kulkivat verisuonina pitkin elävää kaupunginosaa, jonka ahtaiden katujen ympärillä seisovat värikkäät rakennukset suojelivat meitä kuin muurina. Jokainen paikalla ottamani kuva näyttää pinterestistä varastetulta, ja jokainen hetki sen kaduilla lienee elokuvasta matkittu. Gamla stanissa harhaillessamme näimme ikonisia nähtävyyksiä kuten Brända Tomtenin eli poltetun tontin ja Kungliga Slottetin eli kuninkaallisen linnan.
Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan Tukholman yliopistoon. Ohjeistetulla opastuskierroksella tutustuimme kampuksen eri rakennuksiin ja pääsimme kuulemaan Tukholmassa opiskelusta. Ruotsin kielen kuuntelu oli yllättävän helppoa, eikä oikean elämän kuullun ymmärtäminen jäänyt kaipailemaan tekstityksiä. Kaikissa ekskursion ruotsinkielisissä ohjeistuksissa ja opastuksissa puhuttiin selkeää ja aitoa hitaampaa ruotsia, jotta varmasti ymmärtäisimme. Opastajat olivat ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, eikä paikallisilla ollut tapana kääntää keskustelua englanniksi, vaikka ruotsin kielemme olisikin ollut vähän ontuvaa.
Illalla tapasimme OSYKin alumneja, jotka kertoivat meille elämästään Ruotsissa. Istuimme Kulturhusetin avarassa piirtämiselle tarkoitetussa salissa, jonka lasiovia peittivät pellavaiset luonnonvalkeat verhot. Tukholman hiipuva kevätaurinko lämmitti meitä, kun höristimme korviamme kertomuksille opiskelusta, kielestä, väärinymmärryksistä, työnteosta ja unelmista. Alumneja kuunnellessa ei voinut olla tuntematta halua muuttaa Ruotsiin opiskelemaan, sillä heidän puhettaan värittivät niin nauru, myötätunto kuin sydämellisyys.
Tämän jälkeen pääsimme näkemään kaupunginteatterin Avicii-teemaisen näytöksen ”Lonely together”. Avicii oli yksi ruotsalaisen popkulttuurin kulmakivistä, johon tutustuimme etukäteen katsomalla hänestä kertovan dokumenttielokuvan. Sanoinkuvaamattoman huikea teos ei seurannut perinteisen teatterin kaavoja: siinä me seisoimme lavalla näyttelijöiden sijaan, kun kokemus avautui ympärillemme. Liikuimme esityksen mukana pyörien, laulaen, taputtaen, kävellen, tanssien. Joskus näyttelijät tulivat lavalle luoksemme. Pitkän päivän lopuksi näytelmä oli kuitenkin lähes yhtä väsyttävä kuin tajunnanräjäyttävä, ja päästyämme takaisin Skeppsholmenille, oli meistä jokaiselle kertynyt noin 26 000 askelta ekalta päivältä.
Perjantaiaamu jatkui ruotsalaisromanttisissa tunnelmissa, kun tutustuimme Tukholman kaupungintaloon. Opastetulla kierroksella opimme rakennuksen arkkitehtuurista, historiasta, rakentajasta ja huoneista samalla, kun harjoittelimme ruotsin kielen kuuntelemista. Stadshuset jätti juurensa juuri minun mieleeni reissun kohokohtana.
Siitä jatkoimme kansallismuseoon, jossa pääsimme tutustumaan tunnettuun taiteeseen, kuten moniin Rembrantin, Renoirin ja Rubensin teoksista. Myös muita meille tutumpien artistien töitä oli museossa esillä, kuten Monetin “Madame Monet ja ystävätär puutarhassa” -teoksen. Museossa oli myös paljon upeita teoksia, joista muodostui taidehistorian aikamatka. Lähtiessämme Nationalmuseetista aurinko porotti lämpimänä, ja loppuillan vapaa-aika vietettiin muun muassa Ben&Jerrys -kahvilan jäätelöistä nauttiessa.
Viimeinen päivämme Tukholmassa kului viimeisten nähtävyyksien vaelluksella: Östermalmin promenaadi, Stureplan, Norrmalm, Monteliusvägen ja niin edelleen. Sekä torstain että perjantain kävelyt alkoivat painaa jaloissamme, mutta silti jaksoimme ihmetellä nähtävyyksiä, kauppoja, tapoja, kieltä ja ruokaa. Pienimuotoinen ”haikkimme” huipentui leikkipuistoon, josta oli hulppeat maisemat veden yli Tukholmaan.
Suomeen laivalla (ihana aamiasbuffetti!) ja junalla palattuamme tapasimme vielä viimeisen kerran. Kiitos Tukholma-kurssi 2026 ikimuistoisesta matkasta!
Teksti Bix Torvela
Kuvat Tukholma-kurssilaiset