Uusien opiskelijoiden lisäksi lukiomme käytäviltä voi bongata muitakin uusia kasvoja, sillä OSYKissa on aloittanut tänä syksynä kolme uutta opettajaa. Yksi heistä on kuvataiteen opettaja Kaisa Annala, jonka tunneilla olen itsekin jo päässyt taiteilemaan. Pyramentti kävi kyselemässä Annalan fiiliksiä näin lukuvuoden alussa.
Annala on kotoisin Oulusta ja kävi lukionsa Haukiputaan lukiosta. Lukion jälkeen hän päätyi Limingan taidekoulun kautta Lapin yliopistoon taiteiden tiedekuntaan opiskelemaan, josta hän valmistui kuvataiteen opettajaksi. Valmistuttuaan Annala on tehnyt sijaisuuksia eri paikoissa. Myöhemmin hän aloitti työt Haukiputaan lukiossa, jossa hän viihtyikin melkein 20 vuotta. Viime vuoden Annala opetti Oulun Lyseon lukiossa, ja tänä syksynä hän on päätynyt opettajaksi tänne Maunonkadulle.
Annala kertoo aina pitäneensä maalaamisesta ja piirtämisestä, kaikenlaisesta käsityöstä ja kuvataiteesta. Hän kuvailee maalaamista intohimokseen. Lukion aikainen kuvataiteen opettaja kehotti Annalaa ryhtymään maalariksi ja tämän innoittamana hän päätyi Limingan taidekouluun. Hän ei kuvaile olleensa kympin oppilas, eikä katsonut akateemisen ammatin sopivan luonteelleen, joten kiinnostus luovaa alaa kohtaan heräsi. Maalaria Annalasta ei kuitenkaan tullut, kun hän tajusi olevansa liian sosiaalinen maalaamaan työhuoneella yksin päivät pitkät. Tällöin hän sai idean kuvataiteenopettajan ammatista ja haki Lapin yliopistoon ja pääsi sisään.
Annala kuvailee olevansa utelias henkilö, joka kiinnostuu monenlaisista asioista. Kaikenlaisen taiteen lisäksi hän kertoo pitävänsä erityisesti pyöräilystä ja luonnossa liikkumisesta. Hänelle on välttämätöntä päästä päivittäin luontoon, puiden siimekseen. Vapaa-ajallaan Annala myös maalaa ja hän ammentaa inspiraatiota esimerkiksi kiinnostavista väreistä, tekstuureista ja muodoista. Annala katsoo luonnon vaikuttavan maalauksiinsa. Hän ei halua ottaa paineita maalaamisesta, vaan haluaa tehdä sitä omaksi ilokseen. Tiettyä lempikuvataiteilijaa tai -suuntausta Annalalla ei ole. Syyksi hän sanoo juurikin sen, miten hän innostuu aina niin monenlaisista asioista. ”Vaikka kaikenlaisesta kuvataiteesta hän ei tykkäisikään, kaikesta voi kuitenkin löytää jotain mielenkiintoista tulkittavaa,” Annala pohtii. Annala saattaa esimerkiksi pohtia, miksi ei pidä jostakin teoksesta ja mikä siinä ärsyttää. Parasta on kierrellä erilaisia näyttelyitä, jolloin voi kokea erilaista kuvataidetta livenä.
Annala kuvailee olevansa haahuilijaluonne, ja hänellä ei ole esimerkiksi ollut mitään lapsuuden unelma-ammattia, vaan hän on luottanut siihen, että asiat aina järjestyvät. ”Aika naiivikin ajatus, mutta niin ne on vaan järjestynyt”, hän toteaa. Kiinnostavia ja innostavia asioita kohti meneminen on tarvinnut tietenkin työtä. Annala muisteleekin lämmöllä kuvataiteen opettajaansa ja muita ihmisiä, jotka ovat häntä vuosien aikana kannustaneet ja inspiroineet.
Kuvataide on ollut Annalalle selkeä suunta, eikä hän luokanopettajasijaisuuskokemuksiensa jälkeen näe itseään muulla opetusalalla kuin kuvataiteen parissa. Jos olisi pitänyt miettiä jokin muu aine opetettavaksi kuvataiteen sijasta, silloin elämänkatsomustieto tai filosofia olisivat kiinnostaneet, mutta Annalalle kuvataide on ollut se reitti elämässä, jota kautta hän päätyi opettajaksi.
Tuntien suunnittelemisessa pohjana toimii opetussuunnitelma. Vaikka kuvataiteessa on tietyt asiat, joita täytyy käydä tunneilla läpi, on Annalan mielestä tärkeää, että opiskelijalle jätetään liikkumavaraa. Riittävä liikkumavara varmistetaan sillä, että ohjeet eivät ole liian rajattuja. Rajoja pitää kyllä olla, mutta liian tiukka tehtävän rajaus rajoittaa opiskelijan luovuutta ja ajattelua.
Parasta opettajan työssä Annalan mielestä ovat opiskelijat. On hienoa päästä työskentelemään nuorten kanssa yhden maailman parhaimman asian, taiteen, äärellä, mutta tärkeää on myös se, että pääsee jakamaan nuorten kanssa ajatuksia kaikenlaisista asioista ja kuulla, mitä nuoret ajattelevat. OSYKissa Annalaa ovat ilahduttaneet ihmiset. Kollegat ovat hauskoja ja opiskelijat ihania. Annala kuvailee OSYKkiin tulemista helppoksi ja hyväksi, ja hän on kokenut olonsa tervetulleeksi. ”Tuntuu kuin olisin ollut täällä pidempäänkin kuin vain noin kuukauden”, hän nauraa.
Teksti ja kuva Riina Kajatsalo