Vaelluskurssin matka alkoi raikkaana tiistaiaamuna 25. elokuuta koulumme pihalta hieman väsyneiden mutta iloisten mielten kera. Li07-kurssin opettajat Timo Koivunen ja Tarja Väisänen esittelivät matkan aikana muutamia käytänteitä ja pääsimme kuulemaan määränpäästämme Saariselästä. Matka sujui mukavasti ja lounastauolle pysähdyttiin Rovaniemellä.
Yllättävän lyhyeltä tuntuvan bussimatkan jälkeen saavuimme Saariselälle. Järjestely tämän vuoden kurssilla oli erilainen aiempiin vuosiin verrattuna: yövyimme koko ajan samassa paikassa ja teimme päiväretkiä. Telttojen pystyttämisen jälkeen oli aika alkaa ruoanlaittoon, jonka jälkeen leikimme seuraleikkejä ja aloitimme esittelyt. Sen jälkeen iltatoimien kautta telttaan ja unille huomisen innostava päivä mielessä.
Aamulla heräsimme raikkaaseen alkusyksyn säähän ja Timon kantavaan huomenien toivotukseen. Aamupalan (luksuksen kera, koska pystyimme ottamaan enemmän tavaraa mukaan; aterioilla nautittiin mm. sulatejuustoista, hilloista sekä monimutkaisimmista resepteistä) kasasimme retkitarpeet ja lähdimme innostuneina ensimmäiselle päiväretkelle. Päivän suunnitelmana oli noin 15 kilometrin pituinen lenkki: huiputtaisimme Kiilopään. Matka aloitettiin mielenkiintoisessa säässä: välillä aurinko paistoi ja välillä näytti, että ukkospilvet lähestyvät. Oli tärkeää pitää välillä pieniä evästaukoja, jotta jaksoimme. Matka sujui mukavasti, lounastauko pidettiin Luulammen päivätuvalla, minkä jälkeen matka meni Niilapään ja Rautupään välistä upeaa kurua pitkin. Sen jälkeen hieman haastavan nousun jälkeen olimme saapuneet Kiilopään huipulle. Välissä pysähdyimme etsimään geokätköjä ja kuuntelemaan esitelmiä ilmiöistä, joita tulisimme näkemään vaelluksilla. Maisemat olivat upeat ja ne todellakin olivat kiipeämisen arvoiset.
Sitten takaisin leiriin ja ruoanlaittoon. Väsyneitä jalkoja oli kiva huljutella tunturipurossa ja ilta sujui mukavasti syömisen, saunomisen ja seurustelun parissa. Kuulimme lisää esittelyitä ja nautimme iltanuotiosta. Koleus tuli nopeasti ja tuleva yö oli kylmä. Kylmistä yöunista huolimatta toisen vaelluspäivän sää oli juuri sopivan lämmin. Aamutoimien jälkeen lähdimme ensimmäisen päivän aloituspisteestä myös toisen päivän retkelle. Suuntasimme Rumakurun läpi kohti Iisakkipäätä, jonka huiputtaisimme. Sää ei ollut yhtä tuulinen kuin edellisenä päivänä ja nautimme maisemista. Rumakuru oli vaikuttava, ja Timo pääsi ottamaan dronenkin käyttöön kuvatessaan Rumakurun hienoja maisemia. Rumakurun jälkeen pysähdyimme tekemään lounasta Rumakurun päivätuvalle, josta matka jatkui kohti Iisakkipäätä. Matkalla monia laulatti ja yhtäkkiä Iisakkipää olikin huiputettu. Iisakkipään huipulla oli aurinkoista, mutta tuulista. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Karvaselän kummituskämppää, mutta harhauduimme matkalla geokätkön takia myös poikkeamaan hienon Aurora-tuvan luona. Karvaselän kämpällä kuulimme tarinan sen alkuperästä, minkä jälkeen vaellus oli ohi. Kaupan kautta suuntasimme kohti viimeistä iltaa leirissä! Saimme nauttia vielä yhden illan yhdessäolosta ja kuulimme loput esittelyt, mukaan lukien Tarjan ja Timon, joita oli odotettu innolla.
Aamulla kasasimme tavaramme ja lähdimme kotimatkalle. Reissun kruunasivat Rovaniemen Hesburgerin ja Pizza Buffan antimet. Saavuimme tyytyväisinä melko kesäiseen Ouluun ja tutulle Maunonkadulle. Vaellukurssi oli upea kokemus: Suomen luonnon kauneus sekä ulkoilma, muihin ihmisiin tutustuminen ja itsensä haastaminen olivat kurssin parasta antia. Kotiin saavuttiin reput ja rinkat täynnä muistoja sekä kerrottavaa ( muun muassa palaneet kasvot). Hakekaa ensi vuonna vaelluskurssille, vaikka luonnossa liikkumisesta ei olisikaan paljon kokemusta! Yhdessä opitaan lisää!
Teksti Nenna Niemelä
Kuvat vaelluskurssin opiskelijat ja opettajat
