OSYKin alkusyksyyn kuuluvat ykkösten pitsaillat. Yläkerran ruokalassa käy kova kuhina, kun jokainen palaa ruuanhakureissuiltaan. Pizzailta alkaakin yhteisellä syömisellä ykkösten ja tuutoreiden kanssa. Jokainen on saanut hakea haluamaansa ruokaa ja tulla koululle syömään. Pitsaillan nimestä huolimatta läheskään kaikilla ei ole pitsaaaa, vaan ruokaa on aina sushista hampurilaisiin ja kiinalaiseen ruokaan.
Pian onkin aika siirtyä luokkiin tuutoreiden ja ryhmänohjaajien kanssa. Tuutorit ovat nimittäin tehneet ykkösille Kahootin, jossa testataan tietämystämme tuutoreista. Maunon henkikin on läsnä pienten teknisten ongelmien kautta. Kahootin jälkeen on aika siirtyä monitoimisaliin, jossa meille on järjestetty ryhmäyttäviä leikkejä. Esimerkiksi luokkalaisten nimien tietämystä testattiin vilttileikillä, jossa viltin laskeuduttua yritetään muistaa toisella puolella olevan nimi mahdollisimman nopeasti.
Sitten koittikin ehkä illan odotetuin ohjelma, eli piilonen pimennetyssä OSYKissa. Piilonen alkoi tuutorien etsintävuorolla. Lähtölaskennan loputtua monitoimisalin ovella kävi paniikinomainen kuhina, kun kaikki yrittivät juosta mahdollisimman nopeasti hyviin piiloihin. Haastattelemani 23E-ryhmäläinen Stella Rantala kertoo, että paras piilo oli luokassa, josta toinen ovi oli auki ja toinen oli lukossa. Kun piiloon meni lukitun oven puolelle, siitä pääsi helposti pakoon etsijöiden löytäessä luokkaan auki olevan oven puolelta. Toinen haastattelemani opiskelija, Eeva Kemppainen 23B-ryhmästä, kertoo parhaan piilon olleen kaapin sisällä. Sinne tosin mahtui piiloutumaan vain yksi. Löydetyille oli järjestetty ryhmäyttävää ohjelmaa monitoimisaliin. ”Meillä oli ainakin semmoista, että käveltiin ympäri salia ja piti puhua tuntemattomille”, Rantala naurahtaa. Kemppainen kertoo ohjelmassa olleen mm. ponileikkiä ja pilkkitanssia. Seuraavilla kierroksilla myös tuutorit pääsivät piiloutumaan, ja viimeisellä kierroksella vain tuutorit piiloutuivat ja ykköset pääsivät etsimään heitä koko porukalla.
”Siellä pizzaillassa tuntui, että ryhmäytyi kyllä aika hyvin”, Kemppainen toteaa. Kumpikin haastateltavista toivoisi vastaavanlaisia ryhmäytymisiltoja olevan jatkossakin. He ovat myös sitä mieltä, että ryhmäytyminen muidenkin kuin oman luokan kanssa madaltaa kynnystä mennä juttelemaan käytävillä ihan tuntemattomienkin kanssa.
Teksti Helka Raetsaari
Kuvat Minna Korpierkki