“Salvete!” tervehtii opettaja Pasi Piippo astuessaan luokkaan. Alkamassa on latinan kielen tunti. Latinan tunnit pidetään Oulun Lyseon lukiolla, joten sinne saa aina lähteä talsimaan hiukan aikaisemmin edelliseltä tunnilta. Tällä hetkellä meneillään on neljännes latinan opintojakso. Se tentitään kotoa käsin, mutta kolme ensimmäistä kurssia on ollut lähiopetuksessa.
Minun kiinnostukseni latinaan lähti sukujuuristani. Mummuni ja hänen siskonsa opiskelivat latinaa ja kirjoittivat sen. Lisäksi ryhmänohjaajani korosti latinan opiskelun hyödyllisyyttä ja hauskuutta ensimmäisen vuoden alussa. Ystäväni kertoi aloittavansa ensimmäisen latinan opintojakson, jolloin minäkin päätin lähteä matkaan. Meitä opiskelijoita on suhteellisen vähän, mutta tiiviissä porukassa on mukavaa ja turvallista olla. Lisäksi Piippo on äärimmäisen hyvä opettaja, jonka ansiosta tunneilla viihtyy.
Tiiviiseen porukkaan mahtuu opiskelijoita Oulun Lyseon lukion lisäksi meiltä OSYKista. Siiri Päätalo, Miljabella Saukkonen ja ruotsin kielen opettajamme Leena Kiuru opiskelevat kanssani. Kiurun päätös opiskella latinaa ei syntynyt yhdessä yössä, niin kuin meidän muiden, vaan hän oli jo pitkään miettinyt sen aloittamista. Kielikateuskin oli ehtinyt kaihertaa Kiurua, koska muutama OSYKin opettaja on aikoinaan kirjoittanut latinan. Latina ei ollut täysin vieras kieli hänelle, sillä yliopistossa se oli pakollisena aineena kahden opintoviikon verran. Hänestä kuitenkin tuntui varmemmalta aloittaa opiskelu ensimmäisestä opintojaksosta, sillä kieli oli jo päässyt unohtumaan. Ylipäätään nuorempana sanojen opettelu tuntui olevan helpompaa kuin myöhemmin.
Opinnot aloitettuaan Kiuru on huomannut, että vauhtiin päästyään kieli vie mennessään ja kimppakyydit meidän osykilaisten kanssa motivoivat käymään tunneilla. Lisäksi opiskelijana oleminen on tuonut Kiurulle uutta perspektiiviä omaan työhön. On hyödyllistä olla opiskelijan asemassa, koska näin pystyy paremmin samaistumaan omien opiskelijoiden tunteisiin. Miljabellan ja Siirin mielestä opiskelu on ollut mielenkiintoista, antoisaa ja pienen ryhmän sekä hyvän opettajan ansiosta hauskaa. Mielenkiintoa ylläpitää tuntien monipuolisuus, sillä kielen lisäksi oppitunneilla käsitellään historiaa. Kaksi meistä latinisteista aikoo kirjoittaa latinan ja kaksi vielä miettii.
Latinan kieli itsessään on kuollut, eli sitä ei puhuta missään maassa virallisena kielenä. Silti opittavaa on paljon ja saatamme lukea tunnilla ääneen esimerkiksi kappaleen ja etenkin alkuun harjoittelimme ääntämistä. Latina soveltuu siis puhuttavaksi kieleksi, vaikka pääosin sitä esiintyy kirjoitetussa muodossa.
Puhumisen lisäksi tunneilla opiskellaan paljon latinan kielioppia. Monelle voi tulla yllätyksenä se, että kurssikokeissa ja ylioppilaskokeissa saa käyttää sanakirjaa apunaan. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei kuitenkaan ole.
Tunneilla on myös suuressa osassa antiikin ajan kulttuuri. Pureudumme syvälle sekä silloin eläneiden ihmisten arkeen että merkityksellisempiin historiallisiin tapahtumiin. Pääsemme itsekin hyppäämään hiukan ajassa taaksepäin, koska kurssikirjamme ovat painettuja. Tietokoneiden kanssa ei tarvitse sählätä ja vanhalla kunnon kirjasta pänttäämisellä pääsee helpommin opiskelun makuun.
Tunnilla istumisen lisäksi olemme päässeet kokemaan ja tekemään muutakin kivaa. Viime helmikuussa kävimme junalla Kuopiossa Julius Caesar -näyttelyssä, joka oli erittäin antoisa kokemus. Itse näyttelyn sisällön lisäksi jäi vapaa-aikaa kiertää ja tutkia Kuopiota ystävien kanssa. Minusta tuntuu, että matka lähensi meitä latinisteja entisestään. Piippo on myös kierrättänyt meitä esimerkiksi Lyseon lukion sisätiloissa näyttäen latinan kielen tekstejä seinillä.
Latinan opiskelu on yksi parhaista päätöksistä, joita olen lukioaikana tehnyt. Se on antanut niin paljon uusia kokemuksia, tietoa ja ystäviä. Enkä voi tarpeeksi kiittää Piippoa, joka on mahdollistanut kaiken tämän. Hän selvästi tietää, mitä tekee ja on ihmisenäkin huippu.
Teksti ja kuvat Linnea Pukari