YET on lyhenne sanoista Youth, Europe, Theatre, ja se on kieli- ja teatteriprojekti, joka viettää ensi vuonna 25-vuotisjuhlavuottaan. Erasmus+ -rahoitteinen YET on ehdottomasti pitkäikäisin kansainvälinen projekti lukiossamme. Projektissa oli tällä kertaa mukana kaksi maata, Hollanti ja Suomi. Tämän vuoden kahden ensimmäisen kouluviikon aikana 18 koulumme opiskelijaa osallistui projektiin Hollannissa, Noordwijkerhoutissa. Mukana Suomesta olivat myös teatterin ja draaman opettaja Ilona Ruohomäki, musiikin opettaja Anna-Leena Koldits ja tanssikoreografi Heidi Ranta. Projektia koordinoi englannin ja venäjän kielen opettaja Mervi Hälinen.
Projektin ideana on antaa oppilaille mahdollisuus toteuttaa itseään luovasti, mutta myös tutustua paikalliseen kulttuuriin ja nähdä sitä hyvin läheltä erilaisten perheiden luona. Suuressa roolissa projektissa on myös kieli-identiteetti sekä kommunikointi englanniksi vaikeissakin tilanteissa. Taidetta luodaan kahdessa eri tiimissä, joissa on opiskelijoita molemmista maista. Tavoitteena on valmistaa isäntämaan valitseman tekstin tai taiteen pohjalta esitys, ja koko projekti huipentuu esityksiin. Lisäksi mukana ovat taidetiimi, joka suunnittelee lavastuksen ja puvustuksen ja mediatiimi, joka uutisoi päivittäin projektin etenemistä.
Tänä vuonna esitysten inspiraationa on käsikirjoituksen sijaan henkilö, Herman Brood. Reissun kolmantena päivänä kävimmekin Herman Broodin museossa tutustumassa hänen taiteeseensa ja elämäänsä. Tämän pohjalta aloimme suunnitella ja toteuttaa kokemuksellista taideprojektia.
Herman Brood oli monitaituri: hän soitti pianoa, lauloi, maalasi, kirjoitti runoja, piirsi ja näytteli. Brood oli tunnettu myös nimellä Rock ’n’ Roll Junkie huumeiden käytön takia. Hänen elämänsä oli hyvin tapahtumarikas mutta haastava. Vuonna 2001 hän teki itsemurhan hyppäämällä Hilton-hotellin katolta alas. Ennen sitä Brood kuitenkin tuotti paljon musiikkia, kuvataidetta ja tekstejä. Broodin oma bändi oli nimeltään Herman Brood & His Wild Romance. Häntä kutsuttiin myös suurimmaksi ja ainoaksi hollantilaiseksi rock‘n roll -artistiksi. Musiikkiuransa jälkeen Herman panosti kuvataiteeseensa. Hän käytti paljon spraymaaleja ja kantoi niitä lähes aina mukanaan. Hänet tunnettiin hänen impulsiivisuudestaan, ja kerran hän maalasi ystävänsä oven yöpyessään siellä.
Koska Broodin taide on niin monipuolista, saimme paljon inspiraatiota lopullisiin esityksiin. Molempien tiimien esityksessä näkyi Herman Broodin huumeiden käyttö, itsemurha ja Broodin tapaan paljon eri taiteen lajeja.
Pyysimme kahta YETiin osallistunutta, Aino Barckia ja Julia Marijtia, kertomaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan projektista. Niiden avulla pääsette kurkistamaan hieman, millaista YETissä on oikeasti olla, kaikkien näiden faktojen taustalla.
Julia, media- ja musiikkitiimiläinen
Hello! I´m Julia, I am 15 years old, and I am from the Netherlands. During YET, I was in both the media team and the music team.
I really liked hosting, I wanted to show them everything and everyone here! At first, I was a bit scared they wouldn´t like me or my house, but after a few days the stress was gone and I enjoyed every second.
One difference I noticed a lot between Finns and Dutchies is that Dutch people are very, very loud! The Finns always raised their hand in a conversation and waited for their turn, while the Dutch people yelled at each other.
I noticed that when communicating in a different language, a lot of people (including myself) start using their hands to make the most ridiculous movements to try and explain what they mean. This definitely made the whole experience a lot funnier!
My best memory is trying to convince the Finns a lot of stupid things about Netherlands, like knocking on a bus door before entering, but after five lies they stopped believing us…
Next year, I really hope that I can experience Finland the same way my Finnish exchange partner enjoyed the Netherlands. And I want to get to know everyone better!
Aino, Suomen tiimin näyttelijä ja tanssija
Hyppäsimme yhtäkkiä kahdeksi viikoksi jonkun toisen perheeseen ja elimme heidän tapojensa mukaan. Alussa oli siis paljon uutta, kuten ihmiset, talo, kielen puhuminen ja kaikki perheen tavat ja normit. Talot olivat kylmiä ja öisin nukuttiin kahdet vaatteet päällekkäin. Aluksi vaikealta tuntui myös kommunikointi englanniksi, mutta kun ei ollut oikein vaihtoehtoja, niin siihen piti lähteä nopeasti mukaan. Paljon jouduin miettimään, mitä sanon ja pelkäsin, että tulen väärin ymmärretyksi. Kuitenkin kahdessa viikossa koen oppineeni paljon uusia ilmaisuja englanniksi. Myös puhuminen sujuvoitui, kun siihen tottui.
Toisen perheen rutiinien mukaan eläminen oli alussa aika erikoista, mutta kolmannen päivän jälkeen perheen rutiinit olivat myös omia rutiineja. Itse en ollut ajatellut, että Suomen ja Hollannin välillä olisi ollut niin paljon eroja kuin lopulta oli. Esimerkiksi itse en ole kokenut itseäni niin rauhalliseksi tai hiljaiseksi persoonaksi missään. En ole myöskään aikaisemmin pitänyt suomalaisia mitenkään kovin rauhallisina ihmisinä, mutta kahden viikon aikana tämäkin ero tuli esiin. Toinen asia, jota en ollut ajatellut aikaisemmin, oli se, kuinka järjestelmällisiä suomalaiset ovat esimerkiksi: kun haluaa puheen vuoron, täytyy viitata. Välillä hollantilaisten seurassa äänen sai kuuluviin se, joka puhui äänekkäimmin. Myös ruokailutavat tuntuivat aluksi kummallisilta, kun kotona on tottunut saamaan kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja ensimmäisen jo aamupäivällä. Hollannissa päivällinen oli ainoa päivän lämmin ruoka, ja se syötiin kuuden aikaan. Kuitenkin olen iloinen, että kohtasin kaikki nämä erot, koska näitä kohdatessa opin kulttuurin lisäksi paljon myös itsestäni.
Erot näkyivät myös työskentelyssä. Itse työskentelin YETin aikana Suomen tiimissä, joten suurta kokemusta en saanut hollantilaisten työskentelytavoista. Kuitenkin muut Hollannin tiimissä työskennelleet suomalaiset kertoivat työskentelytapojen olevan osittain hektisempiä. Suomalaisen silmin työskentely saattoi tuntua hyvin epäorganisoidulta ja jopa kaoottiselta, kun on tottunut suomalaisten rauhalliseen tapaan rakentaa esitystä.
Itse ensi vuoden YETistä odotan erityisesti sitä, että saan olla itse host. Nyt kun on itse ollut vieraana, niin uskon, että osaan ensi vuonna ottaa tarkasti huomioon asioita, joita ei tulisi ehkä muuten ajatelleeksi. Odotan myös mielenkiinnolla, minkä teoksen pohjalta esitys rakennetaan tai mitä käytetään materiaalina esitykseen ensi vuonna Suomessa.
Teksti Martta Vanhala ja Pieta Paananen
Kuvat Ilona Ruohomäki