Oulun teatterin suuri näyttämö on muuttunut tänä keväänä Ihmemaaksi, kun L. Frank Baumin vuonna 1900 ilmestyneeseen samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz perustuva näytelmä on valloittanut teatterin. Näytelmän on ohjannut Heta Haanperä, ja se on koko perheelle tarkoitettu fantasianäytelmä, joka kertoo pienestä tytöstä nimeltä Dorothy ja tämän seikkailuista ihmeellisessä maassa sateenkaaren tuolla puolen. Vaikka Ihmemaa on värikäs ja ihana, haluaa Dorothy päästä takaisin omaan kotiinsa, vaikka kaikki siellä on harmaata, kuivaa ja tylsää, jopa Dorothyn setä ja täti. Siitä alkaa jännittävä seikkailu mystisen Oz-velhon luo, joka ainoastaan osaa auttaa Dorothya. Matkalla Dorothy tapaa Linnunpelättimen, Peltimetsurin ja Leijonan, jotka kaikki tarvitsevat jotakin velho Ozilta. Matkasta on tulossa kaikkea muuta kuin tylsä!

Mutta Ihmemaassa on paljon muitakin hullunkurisia olentoja, kuten munskotteja, unikkoja, siipisimpansseja ja vinkkelöitä. Näissä rooleissa nähdään ihania OSYKin opiskelijoita, jotka ovat mukana rakentamassa ihmeellistä satumaailmaa. Mutta miltä tuntuu päästä tekemään ammattilaisten kanssa teatteria ja mitä kaikkea kokemuksesta jää käteen, kun esitykset loppuvat? Pääsin haastattelemaan kahta opiskelijaa, Emilia Vaalia ja Niko Viitalaa, jotka kertoivat omista kokemuksistaan tämän matkan varrelta.
Kun avustajien haku alkoi, monilla heräsi varmasti kiinnostus hommaa kohtaan. Vaalilla ja Viitalalla tilanne oli hieman erilainen, sillä heillä molemmilla oli jo kokemusta näyttelijänä toimisesta Oulun teatterilla. Molemmat olivat mukana vielä tuohon aikaan esitettävässä Pienen hauen pyydystys -esityksessä, ja se oli jo ollut hieno ja opettavainen kokemus ammattiteatterissa. Viitala kertoo, että halu saada samanlaisia kokemuksia oli kova, ja tutustuttuaan teokseen ja työryhmään tarkemmin, hän oli varma, että kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin ikimuistoinen seikkailu. Vaali puolestaan kertoo, että Oulun teatteri on hänelle tärkeä ja muistoja täynnä oleva paikka, jossa on ihanaa näytellä ja tehdä esityksiä.
Odotukset projektin suhteen olivat siis korkealla, eikä se tuottanut pettymystä. Vaalin mukaan esityksessä mukana olo on ollut mahtavaa. Ihaninta on ollut työryhmän kanssa työskentely ja yhdessä tekeminen hyvässä yhteishengessä. Myös mahdollisuus päästä mukaan projektiin ja kokemusten saaminen on ollut todella ihanaa. Viitala nostaa esille yhteishengen, johon esitykselläkin on ollut osuutensa. Tarinassa paljon esillä oleva ystävyyden voima on hitsannut koko työryhmän yhteen ja kaikista pidetään hyvää huolta. Yhteistyö toimii hyvin koko työryhmän kesken. Viitala arvostaa myös nuorille annetun vastuun antamista, sillä sen avulla on päässyt kehittymään niin ihmisinä kuin esiintyjinäkin.

Kokemus on laittanut myös pohtimaan omia tulevaisuuden suunnitelmia. Vaali kertoo, että teatterin tekeminen olisi unelma, sillä teatteri on aina ollut hyvin tärkeä paikka hänelle, ja nyt lukioaikana sen merkitys on vain kasvanut. Teatteri on suuri osa elämää niin katsojana kuin esiintyjänäkin, joten se tulee varmasti olemaan osa elämää vielä myöhemminkin. Viitalallekin teatteri on tärkeä osa elämää, joten hän on varma, että näyttämölle palataan vielä tulevaisuudessa.
Esitystä tehdessä oppii aina uutta, sillä siinä ollaan tekemisissä monien ihmisten kanssa ja tehdään monenlaisia asioita. Viitala kertoo oppineensa, että niin ammattilaisia kuin aloittelijoitakin yhdistää se, että kaikilla on omat vahvuutensa ja epävarmuutensa, vaikkei niitä huomaisikaan päältäpäin. Tämä on antanut Viitalalle itsevarmuutta edetä oman intohimon parissa. Vaali huomauttaa, että tottakai paljon uutta on oppinut, kyseessähän on Ihmemaa Oz! Hän uskoo, että ohjaajalta saadut ohjeet tulevat varmasti kulkemaan mukana tulevaisuudessa.
Nyt kevään saapuessa Ihmemaa Ozin tarina on loppumassa. Tämä herättää tietenkin harmituksen tunteita, sillä esitysten loppuessa myös näytteleminen Oulun teatterissa loppuu, ainakin tältä osin. Kuitenkin kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteet ovat päällimmäisinä mielessä. Vaalin mukaan kyseessä on ollut todella monipuolinen ja silmiä avaava matka, vaikkakin raskastakin on ollut. ”Kokemusta, elämän ikuisia ystäviä, muistoja, hauskanpitoa ja kaikkea sitä muuta rikkaampana jätän tämän ihanan esityksen taakseni!” Viitala puolestaan rohkaisee muitakin, joiden sydän sykkii omalle tielle astumisen puolesta: ”– luottakaa teidän potentiaaliin, menkää ja vallottakaa ihmisten sydämet teidän persoonalla.” Monesti tuntemattomaan astuminen on jopa parempaa, kuin olisi voinut kuvitella!

Suuret kiitokset haastatteluun osallistuneille opiskelijoille, Emilia Vaali ja Niko Viitala.
OSYK on Oulun teatterin kummikoulu ja yhteistyötä tehdään monesti puolin ja toisin monin eri tavoin. Ihmemaa Oz pyörii Oulun teatterin Suurella näyttämöllä 4.5. asti, joten nyt kannattaa toimia ripeästi, jos haluat nähdä tämän ihastuttavan satunäytelmän!
Teksti Lotta Salo
Kuvat Oulun teatteri