Perjantaina 17.1. kello 8.06 saksalaiset vieraamme Heidenheimista saapuivat Ouluun yöjunalla. Olimme asemalla heitä vastassa, ja uusiin tuttavuuksiin pääsi tutustumaan jo sieltä koululle kävellessä. Koululla koko joukkoa odotti tavallinen suomalainen aamupala, joka maistui vieraille pitkän matkan jälkeen. Aamupalan jälkeen saksalaiset osallistuivat suomalaisten majoittajien kanssa oppitunneille. He pääsivät seuraamaan, miten englantia opiskellaan Suomessa. Oppituntien jälkeen siirryttiin luokkaan tutustumisleikkeihin. Majoittajat vetivät monia suomalaisille jo tuttuja leikkejä kuten tyynyrallia ja speeddatingia. Tämän jälkeen ruokailtiin yhdessä koulun ruokalassa. Lounaan jälkeen majoittajat esittelivät koulua vieraille. Saksalaiset pääsivät tutustumaan Osykin jokaiseen nurkkaan. Esittelyn jälkeen muutama meistä piti saksalaisille oppitunnin, jossa käytiin läpi yleisimpiä suomalaisia sanoja ja fraaseja. Saksalaiset olivat innoissaan oppimassa suomea. Seuraavaksi suunnattiin kaupungille suunnistuskilpailuun, jossa ryhmät etsivät rasteja ja suorittivat tehtäviä. Lopuksi jaettiin palkinnot ja nautittiin koululla lämmintä juotavaa pullan kera. Tästä majoittajat lähtivät saksalaistensa kanssa kotia kohti. Kotona saksalaisille esiteltiin kotimme ja missä he nukkuivat. Ruoan jälkeen vietettiin yhdessä aikaa juttelemalla ja pelaamalla pelejä tai sitten levättiin.
Päiväkirjamerkintä: Hilla Holden
Lauantaina lähdimme koko porukka aikaisin aamulla viettämään retkipäiväämme Syötteen suuntaan. Matkalla moni nukkui bussissa, mutta kun pääsimme päivän ensimmäiselle aktiviteetille, unenrippeet haihtuivat silmistä nopeasti. Ensimmäisenä ohjelmassa oli nimittäin huskytilalla vierailu. Saksalaiset vieraat ja myös osa suomalaisista pääsivät kokeilemaan huskyajelua upeissa järvimaisemissa. Vauhti oli hirmuinen, ja välillä huskyt meinasivat lähteä omille teilleen, mutta kaikki pääsivät ehjinä ajelun loppuun. Sisällä saimme pullaa ja kuumaa juotavaa, mikä tulikin tarpeeseen tuulisen ajelun jälkeen. Ennen lähtöä pääsimme vielä silittämään ja paijaamaan ihania, mutta äänekkäitä huskyja, jotka olivat jaksaneet vetää meitä monta kierrosta järvellä.
Seuraavaksi suuntasimme porotilalle, jossa pääsimme silittämään ja ruokkimaan poroja. Porot eivät olleet yhtä äänekkäitä kuin huskyt, mutta ruoka niille maistui sitäkin paremmin, ja monet uskaltautuivat syöttämään suloisia poroja kädestä pitäen. Porojen silittämisen, syöttämisen ja kuvaamisen lomassa oli aikaa jutella kaikenlaista yhdessä. Porojen näkemisen lisäksi kuulimme paikan omistajalta paikan historiasta sekä porojen hoitamisesta mielenkiintoisia asioita.
Päivän jo hämärtyessä ajoimme Hotelli Pikku-Syötteelle syömään lämmintä ruokaa, joka maistui erittäin hyvältä pitkän päivän jälkeen. Syönnin aikana juteltiin ja ihailtiin ikkunasta avautuvia maisemia. Auringon laskiessa näimme myös kauniita helmiäispilviä ulkona, joista oli tietenkin pakko saada kuvia. Kotimatkalla osa nukkui päiväunet ja osa jatkoi rupattelua yhdessä. Lopulta saavuimme koululle väsyneinä mutta monia kokemuksia rikkaampina. Sää oli ollut mitä mainion, ja hymy oli ollut herkässä pitkin päivää.
Päiväkirjamerkintä: Lotta Salo
Sunnuntaina vietettiin perhepäivää eli ei ollut mitään erikseen suunniteltua ohjelmaa vaan kaikki saivat itse päättää, mitä tekivät vieraidensa kanssa. Aamupäivästä kävimme Pilpasuolla kävelemässä lyhyt reitti. Kävelyllä juttelimme Suomen luonnosta ja vieraamme kyselivät paljon kaikenlaista Suomesta. Sunnuntaina sattui olemaan hyvä ilma mukavalle yhteiselle ulkoilulle. Ulkoilun jälkeen leivoimme korvapuusteja ja yritimme ainakin opettaa kaikki parhaat isomummin pullaniksit. Illalla menimme muiden majoittajien ja vieraiden kanssa käymään Oulun keskustassa. Kävimme kahvilassa ja shoppailemassa muutamassa kaupassa. Päivän aikana oli myös tilaa monenlaisille keskusteluille ja oli kiva kuulla saksalaisesta koulusta.
Me sen sijaan kävimme mökillä, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päästä Oulusta. Majoittamani saksalaisnuori oli hämmästynyt järven jäällä kävelemisestä, sillä Saksassa järvet harvoin pääsevät jäätymään. Perheeni esitteli mökkiämme ja opin itsekin uutta: mökkimme oli ollut matkustajakoti joskus vuosikymmeniä sitten. Auringonlaskun jälkeen paistoimme makkarat ja meille opetettiin, kuinka tehdä suklaabanaaneja.
Muut majoittajat olivat leiponeet, käyneet mökillä, mummolassa ja kirpparilla ostoksilla ja jotkut jopa näkivät revontulia illalla.
Päiväkirjamerkintä: Aino Zerni
Maanantaina lähdimme aamutuntien jälkeen kävellen kohti Nallikaria. Reittimme kulki läpi Pikisaaren, jossa vieraamme saivat ihastella upeita puutaloja. Saavuttuamme rannalle lähdimme varovasti kävelemään meren jäälle, ihastellen ja kuvaten upeita maisemia. Kävelimme jäätä pitkin aina Ravintola Nallikarille asti, jonne asetuimme lämmittelemään kaakaon ja piparkakkujen merkeissä.
Päästyämme bussilla takaisin koululle oli saksalaisten ja yhden rohkean suomalaisen aika lähteä Värtön saunalautalle. Saunalautalla oli mahdollisuus pulahtaa avantoon virtaavaan jokeen, ja jokainen kävikin sitä kokeilemassa. Ennätysaika oli hurjat kaksi ja puoli minuuttia, jotka eräs saksalainen vietti avannossa! Avannosta pääsi suoraan saunaan lämmittelemään, ja rentoutumisen jälkeen pystyi ostamaan lämmintä juotavaa. Avantouinti oli erikoinen ja jännittävä kokemus vieraillemme, mutta yleisesti hyvin pidetty.
Päiväkirjamerkintä: Emma Lohi, Milla Välimaa ja Daria Lomu
Tiistai 21.1. alkoi saksalaisten vieraiden kanssa tavallisesti oppitunneilla. Kello 9.40 alkoivat koululla tanssin lukiodiplomiesitykset, johon vieraille oli varattu paikka. Myös muutama majoittaja pääsi mukaan. Vieraat olivat pitäneet esityksistä ja he kuvailivat niitä kauniiksi sekä tanssijoita taitaviksi.
Lounaan jälkeen lähdimme käymään Oulun taidemuseolla. Museossa osallistuimme opastetulle kierrokselle, jonka meille piti ihana työntekijä. Ensimmäiseksi saimme ihastella videomuotoista taideteosta värikkäillä tyynyillä istuen. Seuraavaksi kiertelimme näyttelyä, jossa pääsimme muun muassa musisoimaan sekä kurkistamaan nurkassa olevaan majaan. Museokierros päättyi pimeään huoneeseen, jossa vain metsä ja taustaäänet ympäröivät meitä. Taideteoksen tekijä oli nauhoittanut monta tuntia hiljaa istuen, napaten kaikki ympäristön äänet. Tunnelma oli jopa hieman pelottava, mutta kaikkiaan museoretki oli upea kokemus! Museosta jatkoimme matkaa vielä Hupisaarilla sijaitsevien Oulu-kirjaimien luokse ottamaan yhteiskuvan. Tämän jälkeen kaikki lähtivät omille teilleen.
Päivämme oli siltä erää ohi ja alkoi vapaa-aika. Osa jäi kaupungille pyörimään, kun taas osa lähti kotiin pakkaamaan laukkujaan. Kello 20.00 kaikkien piti kuitenkin tulla takaisin koululle, sillä oli jäähyväisjuhlien aika.
Kokoonnuimme kaikki yhdessä draamasaliin. Paikalla olivat kaikki, jotka olivat olleet projektissa mukana, joten myös monen majoittajan kotiväki oli tullut paikalle.
Juhla alkoi kuoron esityksillä. Kokoonpanomme oli tavallista pienempi, koska laulamassa oli lähinnä majoittajia, mutta onneksi muutama muukin ihana kuorolainen oli tullut mukaan äänenvahvistukseksi. Esitimme kappaleet Hauki, Veden alla, Under Winter Moon ja Finlandia. Under Winter Moon oli saksalaisillekin tuttu kappale, olihan se alun perin saatu heiltä edellisellä vierailullamme. Siksi moni vieraskin tuli mukaan laulamaan. Oli sykähdyttävä kokemus laulaa heidän kanssaan, ja tuntui hienolta esittää yhdessä molempien tuntema kappale.
Ne saksalaiset, jotka eivät olleet mukana kuorossa, olivat valmistelleet meille reissunsa aikana poetry slam -esityksen. He kertoivat matkastaan ja kokemuksistaan Suomessa. Runossa mainittiin esimerkiksi revontulet, joita monet olivat sunnuntai-iltana päässeet näkemään.
Lisäksi tanssimme yhdessä. Saksalaiset opettivat meille koulussaan liikunnantunnilla opettelemansa tanssin, jonka esitimme kaikki yhdessä kolmeen ryhmään jakautuneena. Me puolestamme opetimme saksalaisille tietysti pilkkitanssin.
Esitysten jälkeen menimme ruokalaan, johon meille oli varattu iltapalaa. Eräs kuorolaisista oli myös tuonut mukanaan piñatan, jonka sisältä paljastui karkkia. Iltapalan jälkeen lähdimme kävelemään juna-asemalle. Vieraiden junan oli tarkoitus lähteä hieman keskiyön jälkeen, joten moni jäi vielä asemalle odottamaan junan lähtöä. Odotellessamme itkimme jäähyväisten takia ja opetimme vieraille letkajenkkaa. Yöjunan lähtö viivästyikin huomattavasti, mutta lopulta sekin lähti ja vierailu oli tullut päätökseen.
Päiväkirjamerkintä Kerttu Väänänen