Lukiomme ensimmäisen vuoden opiskelija Jay Leppänen ja tämän kevään ylioppilas Lintu Halkola ovat sijoittuneet kärkikolmikkoon Topelius-seuran Elämää linnunradalla -runokilpailussa 16-19-vuotiaiden sarjassa. Runokilpailuun toivottiin runoja, jotka kuvaavat nuorten kokemuksia ja ajatuksia heidän omasta elämästään ja ympäröivästä maailmasta. Osallistujalla oli mahdollisuus lähettää 1-5 runoa kilpailuun.
Jay Leppänen sijoittui kilpailussa toiseksi. Hän kertoo kirjoittaneet runoja alaluokilta lähtien. Hän muistelee oppineensa kirjoittamaan paljon ennen kouluikää, ja tekstejä on syntynyt siitä lähtien. Lapsena hän kirjoitti enimmäkseen lauluja ja tarinoita, mutta runoja on syntynyt viime vuosina eniten. Työn alla on myös romaani. Leppänen kertoo lukevansa paljon runoja ja saavansa niistä inspiraatiota omaan kirjoittamiseensa.
Leppänen kertoo saaneensa tietää runokilpailusta koulussa mutta unohti kilpailun, kunnes muisti sen aivan viime hetkillä ja päätti lähettää runonsa matkaan.
Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Lintu Halkola kertoo aloittaneensa runojen kirjoittamisen päiväkirjamaisesti ja purkaneensa elämäänsä niihin. Hän kuvailee, että aluksi päiväkirjan merkinnät olivat tyyliltään hyvin runollisia, kunnes tekstilajiksi muotoutui lyriikka. Halkola kertoo kirjoittaneensa runoja viimeiset neljä vuotta aktiivisemmin, ja vuonna 2024 runoja syntyi noin 200.
Halkolaa kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat, ja hän on lukiomme opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja. Runoihin hän purkaa oman elämänsä lisäksi yhteiskunnallisia asioita. Runokilpailuun lähetetyt säkeet käsittelevät kehonkuvaa ja identiteettiä ja kaikkea sitä, mitä ristiriitaisuuksia niihin voi sisältyä. ”Käsittelen kirjoittamalla vaikeita aiheita”, Halkola luonnehtii.
Runoja syntyi aluksi vihkoihin, ja sittemmin puhelimen muistio on täyttynyt teksteistä. Halkola kertoo, että vaikka tulevaisuuden suunnitelmat ovat arkkitehtuurissa, hän haluaisi koota joskus runonsa kansien väliin, kokoelmaksi.
OSYKin kaksikko ja muut kilpailussa menestyneet palkittiin 28.4. Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa. Lämpimät onnittelut Jay ja Lintu!
Teksti Minna Korpierkki
Kuvat Minna Korpierkki ja Ilona Ruohomäki
Leppäsen yksi kilpailurunoista
mä haluan juosta Aristoteleen kristallikuorilla ja katsoa, kuinka jonkun koko maailmankuva särkyy mun alla ja sitten rakennan mun omaa maailmaa,
jonnekin sinne mun sisään,
tai mun huoneen seinien suojaan
tai siihen hetkeen, kun mä herään keskellä yötä,
mutta en palaa ihan heti nukkumaan,
ja maailma mun ympärillä on ihan hiljaa
ja päivisin pakenen vastuuta siihen maailmaan, jonka itse rakensin
teippaamalla mun huoneen seinille kymmeniä julisteita
ja kattoon pimeässä hohtavia muovitähtiä
talvi tuli myöhään tänä vuonna,
niin mä leikkasin paperista lumisateen mun huoneen lattialle
tein lumienkeleita siinä ja mietin, miksi mä ikinä itkin
aamulla äiti käski siivoamaan paperilumisateen lattialta
eikä ulkona ollut vieläkään lunta
ja silloin mä tajusin, ettei mun oma maailma,
se, jonka mä vaivalla suojakseni rakensin,
enää kohdannut ulkomaailman kanssa
tähdet ei oo ees tähden mallisia,
ja mun katossa oli vain viisisakaraisia huijauksia,
pimeässä hohtavia muovinkappaleita
ja vaikka Aristoteles uskoikin kristallikuoriinsa,
sen jälkeen mun oli vaikea uskoa mihinkään
ja jos yritän enää piiloutua, mä ehkä hukun
mun omiin loputtomiin avaruuksiin
tai kaikkiin niihin velvollisuuksiin, joita voi onnistuneesti vältellä vain tiettyyn pisteeseen asti
ja Aristoteles, mä rikoin ne sun kuoret
tervetuloa Oikeaan Maailmaan
Halkolan yksi kilpailurunoista
Kaunis
Tahdon olla kaunis
Ei niin kuin pitäisi olla, niin kuin mallit ovat
Tai ballerinat ja kauniit tytöt,
jotka letittävät hiuksensa joka ilta
ja aamulla laineet reunustavat heidän kasvojaan virheettöminä,
sellaiset tytöt, joiden kaltainen olen kauan halunnut olla
Tahdon olla kaunis
niin kuin rapisevat koivun lehdet ovat katulampun valossa
pimeinä iltoina lokakuussa
ja heleinä aamuina tammikuussa ne nukkuvat hankien alla.
Tahdon olla kaunis
niin kuin helisevä nauru hiljaisuudessa
ja lämmin kajastus kerrostalon ikkunasta
ja kaunis, niin kuin silmän sisässä kulkevat juovat ovat kauniita
aina omalla tavallaan
Toivoisin, että kylmässäkin kauneus kestäisi
Ja lempeät kasvot eivät paatuisi hiljaisiksi
Eivätkä ne heikkonaakan hetkenä
piilottaisi valoaan ollakseen huomaamattomat
Toivon, että hehku pysyy kirkkaana ja herkkänä
että liekki jaksaisi palaa lepattaen eloisasti
eikä pikkuhiljaa hiipuisi vain kyteväksi hiileksi
Toivon, että pehmeys ei lähde minusta koskaan
Sillä ilman tyynyä on vaikea nukkua ja itkeä
Ja ilman sydäntä on vaikea rakastaa