Mikko Saarelan suupielissä viipyilee hymy, kun hän kävelee lukiomme ala-aulaan tapaamaan 60 vuotta sitten Maunonkadulta ylioppilaaksi valmistuneita luokkatovereitaan. Saarelan kanssa luokkatapaamiseen saapuu parisenkymmentä Oulun yhteislyseon kasvattia, jotka painoivat valkolakin päähänsä lukiomme juhlasalissa keväällä 1965.
Ryhmä tapasi toisensa viimeksi 10 vuotta sitten riemuylioppilasvuonaan, ja sitä ennen tapaamisia oli useammin, noin viiden vuoden välein. Saarela on ryhmän johtohahmoja, joka on ollut järjestämässä yhteisiä tapaamisia. Tämän päivän tapaamisessa tärkeintä on vaihtaa kuulumiset, muistella yhteisiä vuosia ja viettää iltapäivä yhdessä.
Saarela kertoo viihtyneensä pyramidikaton alla kaikkiaan kahdeksan vuotta, ja viimeisenä keväänä talosta löytyi myös elämänkumppani, Anja Kaipainen, jonka kanssa yhteisiä vuosia on yli 60. Saarela muistelee pitäneensä opiskelusta, vaikka alkutaipaleella oli haasteitakin esimerkiksi lukemisessa ja kirjoittamisessa. ”Kehityin kuitenkin niissäkin ja lopulta olin ihan kelpo lukija ja kirjoittaja”, hän luonnehtii. Matematiikka oli yksi lempiaineista, ja elämäntyön Saarela teki Oulun yliopistossa teoreettisen fysiikan parissa yliopistotutkijana ja dosenttina. Yo-todistuksessa ovat arvosanat äidinkielestä, reaalista, matematiikasta, ruotsista, englannista ja saksasta.
Saarela muistelee Maunonkadun koulua hyvillä mielin. Hänen isänsä ja kaikki viisi sisarusta ovat myös käyneet saman koulun, ja Saarelan isä toimi aikoinaan myös vanhempainneuvoston puheenjohtajana. Mieleen tulee haastattelun aikana muutama opettaja. ”Historian opettaja Juurus oli nuori, mutta taitava tarinankertoja”, Saarela muistelee. Maantieteen ja biologian opettaja Kiimalaisen ensikohtaaminen on jäänyt hyvin mieleen: opettaja tuli luokkaan, piirsi vaakaviivan taululle ja alkoi piirtämään hienoa meksikolaista kaktusmaisemaa. Monia muitakin nimiä vilisee Saarelan puheessa kouluvuosista puhuttaessa.
Nykyisille ja tuleville lukiolaisille Saarela toivottaa onnea ja menestystä sekä rohkeutta elämään. ”Elämässä kannattaa testata omat kykynsä ja jos epäonnistuu, ei muuta kuin yrittämään uudestaan”, Saarela kannustaa.
Haastattelun jälkeen Saarela nousee portaat juhlasaliin, jossa asetellaan ylioppilaslakit päähän, otetaan yhteiskuva, muistellaan kouluvuosia ja vietetään hiljainen hetki poisnukkuneiden koulutoverien muistoksi. Rehtorimme Riitta-Mari Punkki-Heikkinen kertoo ryhmälle koulumme kuulumiset.
Juhlapäivä jatkui vielä ravintola Rauhalassa, jossa kaikuivat muun muassa vanhat penkkarilaulut, ja tarinoita riitti pitkälle iltaan saakka.
Teksti ja kuvat Minna Korpierkki