Lukuvuoden ensimmäinen periodi päättöviikkoineen on nyt jo takana päin ja syysloman alku on todella lähellä. Osalle Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion väestä tämä kulunut syyslukukauden puolikas on tarkoittanut muutosta aiemmasta ja uuden opettelua. Uusia käytänteitä opetelleiden ja muutoksiin totutelleiden joukossa on paitsi uusia opiskelijoita myös uusia opettajia. Yhdelle OSYKiin tänä syksynä saapuneista alkaneen lukuvuoden aiheuttama muutos on kuitenkin ollut hivenen tavanomaista erikoisempi, sillä OSYKin uusi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Katja Pyörälä on nyt syksyllä saanut OSYKin entisen opiskelijan aseman rinnalle OSYKin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan aseman kolmeksi periodiksi. Hänen uuteen opettajan roolinsa liittyen haastattelemme häntä muutaman kysymyksen verran.
Lukiomme uusi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja löytyy erään oppitunnin jälkeen luokasta, jossa hän on juuri opettanut. Hän avaa iloisen oloisena luokan oven ja suostuu haastatteluun, jota varten siirrymme peremmälle samaiseen luokkatilaan. Istuttuamme alas luokan tuoleille Pyörälä alkaa kertomaan siitä, millainen hänen polkunsa OSYKin opiskelijasta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi takaisin OSYKiin on.
Pyörälä aloitti opiskelun OSYKissa 15 vuotta sitten, vuonna 2010. Lukion toisen vuoden jälkeen hänellä oli vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässä, mutta niistä huolimatta hän valmistui lukiosta 2013 ja haki yhteishaussa opiskelemaan kohti ammattitoimittajan uraa. Tämä ammattihaave vei hänet Jyväskylän yliopistoon, jossa hän rupesi opiskelemaan journalistiikkaa.
Pyörälä kertoo, että henkilökohtaisen elämän haasteet jatkuivat pitkään ja yliopistossa hän ymmärsi olevansa väsynyt. Hänellä oli vaikeuksia pysyä perässä opinnoissa, ja hän päätyi laittamaan viestiä entiselle opinto-ohjaajalleen Ari Forsténille. Pyörälä kuvailee Forsténin olleen ymmärtäväinen ja kertoneen vaihtoehdot jatkon suhteen. Vaihtoehdoista huolimatta Pyörälä päätyi kuitenkin jättämään journalistiikan opinnot ja lukemaan itsensä seuraavien vuosien aikana restonomiksi.
Valmistumisen jälkeen Pyörälä muutti takaisin Ouluun asumaan. Pyörälän suunnitelmissa oli tuolloin työn perässä Alankomaihin muuttaminen, mutta se suunnitelma jäi ja Pyörälä pysyi Oulussa ravintolatyötä tekemässä aina siihen asti, kunnes hän päätyi tuskailemaan raskasta ravintolatyötä ystävälleen. Tuskailun seurauksena ystävä ehdotti Pyörälälle, että hän voisi palata opiskelemaan, koska Pyörälä pitää lukemisesta ja on taitava äidinkielessä ja kirjoittamisessa. Pyörälä sanoo todenneensa ystävälleen, että ”No, mä meen” ja lähteneensä sitten Oulun yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä.
”Mä oon hirveän kiinnostunut nykyään kielen merkityksistä ja rakenteista. Se sieltä yliopisto-opinnoista synty”, aloittaa Pyörälä kertomaan yliopisto-opintojen hänelle tuomista hyödyistä eli koulutuksesta, kiinnostuksen kohteesta ja opetustyön mahdollistavista opettajan pedagogisista opinnoista. Valmistuttuaan Pyörälä kävi opettamassa peruskoulussa ja lisäksi hiukan lukiossa. Hän kertoo myös tehneensä toimittajan töitä ja sitten saaneensa avoimen tuntiopettajan paikan OSYKista itselleen.
Pyörälän polku OSYKista jälleen OSYKiin ei ole ollut lyhyin mahdollinen ja siksi sen käänteistä keskustelemmekin pitkään Pyörälän kanssa. Ensimmäisen kysymyksen tarkasta läpikäynnistä huolimatta keskustelu ei hyydy, kun aihe on loppuun kaluttu, vaan siirrymme sujuvasti seuraavan kysymyksen eli siihen, miltä Pyörälästä tuntuu olla opettajana hänen vanhassa lukiossaan.
Pyörälä toteaa olleensa yllättynyt mutta iloinen siitä, että hänet valittiin OSYKin kaltaiseen arvostettuun lukioon. OSYKissa olo on Pyörälästä ollut mukavaa, ja hänestä kaikki opiskelijat ovat iloista ja motivoitunutta porukkaa sekä muutoinkin ihania. Tällaisen ajattelun ohella hän kuitenkin välillä muistelee omaa lukioaikaansa ja miettii, että opiskelijajoukossa on varmasti niitäkin opiskelijoita, joilla on hankalaa. Heitä kohtaan Pyörälä toivoo voivansa osoittaa myötätuntoa, koska hänellä on omat vaikeudet vielä tuoreessa muistissa.
Pyörälän puhe siirtyy vaikeistakin aiheista huolimatta eloisana opettajiin, jotka hänen omana opiskeluaikanaan olivat hänelle merkittäviä. Pyörälä aloittaa listauksen Forsténista, joka oli hänelle mahtava opo ja henkilö, johon hän uskalsi tukeutua. Nykyisille OSYKissa opiskeleville tuttujen nimien ohella Pyörälän puheessa esiintyy nykyisin toisessa koulussa opettava opettaja, joka on jäänyt Pyörälän muistiin hyvänä ryhmänohjaajajana.
OSYKin uusimman äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan muistiin merkittävänä opettajana on omilta opiskeluajoilta jäänyt edellä mainittujen opettajien ohella Minna Korpierkki. Kun Pyörälällä oli vaikeita hetkiä lukioaikana, Korpierkki tuli kysymään suoraan häneltä, mikä hänellä on. Tätä Pyörälä kuvaa rohkeaksi teoksi aikuiselta, koska hänestä tilan antamisen ja puhumisen välisen tasapainon löytäminen voi olla aikuisena vaikeaa, ja Korpierkki ei kyseessä tilanteessa antanut sosiaalisen häveliäisyyden haitata, vaan hän ylitti puhumisen kynnyksen hyvällä tavalla.
Keskustellessamme siirrymme Pyörälän opiskeluaikaisista opettajarooleista sujuvasti nykyisiin rooleihin ja siihen, millaista on entisten opettajien kohtaaminen työkavereina. Pyörälä toteaa, että hän ei ole paljon pohtinut sitä, mitä kollegat hänestä mahtavat ajatella, mutta silti hän myöntää hetken ajatelleensa vastaavia ajatuksia. Näiden ajatusten jälkeen Pyörälä on kuitenkin päättänyt, että se, mitä muut hänestä ajattelevat, ei ole hänen asiansa ja tähän mennessä kukaan opettajista ei ole tuonut ilmi sitä, että pitäisi häntä jotenkin liian nuorena.
Kun Pyörälältä kysyy omien OSYKin opiskelukokemusten vaikutuksesta opetustyyliin ja opettamiseen, hän myöntää ripeästi, että ne ovat vaikuttaneet varmasti todella paljon. Suorien vaikutustapojen miettimiseen menee Pyörälältä pieni hetki, mutta silti nopeasti ensimmäisen lauseen perään hän keksii, että osin lukiovuosien seurauksena hän pyrkii opetuksessa muistamaan lämmön ja sallivuuden eli sen, että ei tarvitse onnistua kerralla ja aikaa on. Hän samalla toteaa ymmärtäneensä, että vaikka koulutus vaatii nuorilta ajattelun kypsymistä, se taito on jo opiskelijoilla halussa ensimmäisen periodin perusteella ja hänen ei tarvitse sitä erikseen luoda opiskelijoille.
Opetukseen vaikuttavat tekijät eivät ole helppo ja nopeasti mietittävä aihe, samoin kuin seuraavakaan ei ole. Seuraava kysymys nimittäin pisti Pyörälän miettimään sitä, onko hänellä nyt tai onko hänellä aiemmin ollut jokin kirjoitusvirhe, sananmuoto tai lauseenrakenne, jonka hän on kirjoittanut tai sanonut toistuvasti väärin. Pyörälälle tulee kysymyksestä muutamia asioita mieleen, mutta lopulta hän pääsee siihen, miten hän oppi kirjoittamaan sanan aikakauslehti oikein.
Kun Pyörälä suoritti maisteriopintojaan, hän tarjosi artikkeliaan suomen kielen aikakauslehteen. Aikakauslehdelle hän kirjoitti tiivistettynä, että tässä tähän aikakausilehteen tämä artikkeli. Ja sitten kun Pyörälä sai lehdeltä vastauksen sähköpostiinsa, hän tajusi virheen, jota oli tehnyt koko elämänsä eli sen, että hän oli kirjoittanut aikakauslehden siten, että siinä oli yksi sanaan kuulumaton i-kirjain. Se oli pieni isku siinä hetkessä Pyörälälle, mutta sen jälkeen hän on aina kirjoittanut kyseisen sanan oikein ja nytkin Pyörälä muisteli sattumusta hyvässä hengessä.
Haastattelun loppuun iloisen ja sydämellisen oloinen Pyörälä lähettää OSYKin opiskelijoille terveiset ja toteaa, että he ovat hyvissä käsissä täällä. Hän lisää vielä, että: ”Sallikaa itsellenne elämä sen muotoisena kuin se tulee. Sitä vastaan ei kannata pyristellä kauheasti muuta kuin eteenpäin”.
Teksti Kaisla Kiilakoski
Kuva Minna Korpierkki