Tiistaina 13.10. Lauri Moilanen, joka on myös koulumme alumni, vieraili OSYKissa pitäen luennon väitöskirjansa aiheesta, suisidaalimurhista esimodernin ajan Suomessa. Moilanen väitteli viime kesänä tohtoriksi ja toimii nykyään Oulun yliopistossa historiantutkijana. Moilanen esitteli luennollaan erityisesti Suomen alueella tehtyjä suisidaalimurhia ja niiden vaikutuksia tuon ajan yhteiskunnassa. Suisidaalimurha on murha, joka on tehty kuolemantuomion toivossa. Suisidaalimurhia tutkiessa tutkitaan erityisesti poikkeavuutta. Tätä tutkimalla saadaan selville reaktioita yhteiskunnassa, joita muuten olisi vaikea selvittää. Suisidaalimurhat yleistyivät noin 1650–1800-lukujen välisenä aikana. Suisidaalimurhan tehneiden syyt murhata joku toinen itsensä sijasta vaihtelivat paljon henkilöstä riippuen.
Yleisimmät syyt voidaan kuitenkin jakaa karkeasti neljään pääsyyhyn: Nuorten naisten ahdinko, ritualistinen aspekti eli uskonnon vaikuttaminen, huono elämäntilanne ja henkiset sekä fyysiset sairaudet.
Naisten huonon yhteiskunnallisen aseman takia he ajautuivat usein tilanteisiin, joissa kuolema nähtiin ainoana mahdollisena ratkaisuna. Tällaisia tilanteita olivat esimerkiksi avioton raskaus tai perheen hylkääminen. Ritualistinen aspekti eli uskonnon vaikuttaminen suisidaalimurhan tekoon oli tilanne, jossa oma elämä haluttiin päättää, mutta uskonto oli vahvasti sitä vastaan. Itsemurha nähtiin häpeällisenä ja epäkristillisenä rikoksena, ja itsemurhan tehneen sielu ei saisi armahdusta. Hyvin uskonnollinen henkilö suorittikin kenties mieluummin suisidaalimurhan, sillä tällöin oma sielu olisi turvassa. Toivottomaan elämäntilanteeseen joutunut henkilö saattoi tehdä suisidaalimurhan pakokeinona kurjasta elämästään. Tällainen toivoton elämäntilanne saattoi olla esimerkiksi pakkotyöhön tuomitseminen tai elinkautinen vankeustuomio. Henkiset ja fyysiset sairaudet saattoivat myös vaikuttaa suisidaalimurhan tekemiseen. Henkilön kokiessa äärimmäistä henkistä tai fyysistä tuskaa kuolema saattoi vaikuttaa armolliselta ratkaisulta. Huolimatta näistä monista syistä täytyy kuitenkin muistaa suisidaalimurhien olleen paljon itsemurhia harvinaisempia ja jopa marginaalisen pieniä verrattuna muihin aikakauden kuolemansyihin.
Suisidaalimurhien tekeminen oli tunnettua tietoa ajan kansalaisille. Itse asiassa suisidaalimurhat olivat suuri ongelma ajan oikeusjärjestelmälle, sillä ei voitu tietää, halusiko kuolemantuomion saanut kuolla vai oliko murhan takana jokin muu motiivi. Ruotsissa (eli myös Suomen alueella) vuonna 1754 suisidaalimurhia vastaan yritettiin taistella koventamalla kuolemantuomioita entisestään.
Moilanen haastaa väitöskirjassaan aiempien tutkijoiden yksimielistä kantaa uskonnon suuresta vaikutuksesta suisidaalimurhan tekemiseen. Aiheesta ei kuitenkaan ole vielä paljoakaan tutkimustietoa. Tämä puolestaan johtuu suisidaalimurhien tutkimisen tuoreudesta. Moilanen onkin yksi ensimmäisistä aiheeseen perehtyneistä tutkijoista. Selvitettävää ja tutkittavaa on paljon, eikä läheskään kaikkea vielä tiedetä.
Moilanen luennolle osallistui psykologian, uskonnon ja historian opetusryhmiä. Aihe kiinnosti yleisöä, ja opiskelijat esittivät Moilaselle useita kysymyksiä luennon aikana ja sen jälkeen. Moilanen kertoi, että OSYKilla on ollut suuri rooli siinä, että hän on hakeutunut tutkijan uralle.
Teksti Emmi Hytönen
Kuva Minna Korpierkki ja Kai Hillukkala