Torstai 6.11.2025
Torstaina lähtö oli aikainen: lentokentällä piti olla jo kello 4.35 yöllä. Matkalle Saksaan mukaan lähtivät 18 OSYKin kuorolaista sekä musiikin opettaja Anna-Leena Koldits ja saksan opettaja Tiina Pilto. Matkamme päämääränä oli Heidenheimin kaupunki Etelä-Saksassa, mutta lensimme ensin Helsinkiin ja sieltä Müncheniin. Unet olivat jääneet vähiksi, sillä keskimäärin saimme nukuttua noin kolme tuntia. Väsyneinäkin jaksoimme silti kierrellä koko päivän Münchenissä käytyämme ensin tankkaamassa energiaa vietnamilaisessa ravintolassa.
Münchenissä kiertelimme kirkoissa, kaupoissa ja puistoissa pienemmillä porukoilla. Osa opiskelijoista kerkesi eksyäkin välissä, mutta selvisimme lopulta kaikki juna-asemalle, jolta lähdimme kohti Heidenheimia.
Meillä ei ollut onnea junien kanssa. Ne, joita oli varoiteltu Deutsche Bahnista, saivat todeta varoittelijoiden olleen oikeassa. Ensimmäisen junan vaunujen numerot vaihtelivat ja samoja istumapaikkoja oli varattu useammalle ihmiselle. Saimme jopa hetken pelätä olevamme väärässä junassa. Viimeisessä junassa taas ei ollut ilmastointia. Heidenheimiin saavuimme illalla seitsemältä. Isäntäperheemme hakivat meidät juna-asemalta ja pääsimme vihdoin nukkumaan.
Perjantai 7.11.2025
Perjantai alkoi isäntäperheiden nuorien kanssa heidän oppitunneillaan. Osa pääsi opettamaan saksalaisille suomea heidän äidinkielen tunnillaan, kun toiset opiskelivat musiikin teoriaa musiikin tunnilla. Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi harjoittelemaan jäähyväisjuhlien ohjelmanumeroita, minkä jälkeen oli aika lähteä ulos.
Kävellessämme Heidenheimin keskustan läpi emme voineet muuta kuin ihastella saksalaisten taloja. Ne olivat monivärisiä, korkeita ja aivan erilaisia kuin mitä olimme Oulussa tottuneet näkemään. Tunnelma kuitenkin vaihtui nopeasti lievään järkytykseen, kun eteemme osui suuri kukkula, jonka päälle nousimme portaita pitkin. Näkymät kukkulan päältä olivat hienot. Näimme paitsi allamme avautuvan Heidenheimin keskustan, myös kukkulan päälle rakennetun linnan rauniot, joiden läpi kävelimme tullessamme takaisin alas.
Jatkoimme matkaa paikalliselle ylpeydenaiheelle, Heidenheimin jalkapallostadionille. Opastuskierroksella pääsimme kuulemaan muun muassa stadionin historiasta ja pelikentän teknisistä hienouksista. On pakko myöntää, että katsomon penkeillä luihin ja ytimiin tunkeva kylmyys saattoi hieman vähentää mielenkiintoa etenkin stadionin ulkorakenteita kohtaan, mutta oppaamme oli kuitenkin ammattitaitoinen ja innostava.
Kukkulalta palasimme takaisin keskustaan, jossa yhteinen ohjelmamme päättyi kaupunkisuunnistukseen ja lämpimiin kaakaoihin. Tämän jälkeen lähdimme isäntäperheiden kanssa vapaa-ajan viettoon, johon kuului esimerkiksi keilaamista, lautapelejä sekä jumalanpalvelus uimahallissa.
Lauantai 8.11.2025
Lauantaina lähdimme Stuttgartiin. Menimme ensiksi valtavaan Mercedes-Benz-museoon, jossa oli niin ensimmäisiä Mercedes-Benz-malleja kuin formula-autojakin. Päästyämme museosta menimme suoraan seuraavaan museoon, nimittäin Stuttgartin taidemuseoon. Siellä tutustuimme opastetulla kierroksella saksalaisen taidemaalarin Otto Dixin teoksiin ja tarinoihin niiden takana. Kierros oli todella miellyttävä, etenkin kun oppaanamme oli aivan ihana museon työntekijä.
Museokierrosten jälkeen kävimme syömässä, ja sen jälkeen pääsimme viettämään vapaa-aikaa. Monet kävivät ostoksilla, ja etenkin kirjakaupat olivat suosittuja niiden matalien hintojen takia. Illan viimeisenä aktiviteettina oli Rigoletto-oopperan katsominen.
Sunnuntai 9.11.2025
Sunnuntaina oli perhepäivän vuoro. Vietimme vapaa-aikaa isäntäperheidemme kanssa, ja muutama kertoi käyneensä Ulmissa tutustumassa maailman toiseksi korkeimpaan kirkontorniin (161,53 m). Toiset olivat käyneet Rotgenburgin keskiaikaisessa kaupungissa ja Alpeilla, ja yksi onnekas oli päässyt näkemään Neuschwansteinin linnankin.
Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet kauemmas. Heidenheimissa sunnuntain viettäneet muun muassa leipoivat ja kävivät paikallisella kirpputorilla sekä katsomassa jalkapallopeliä.
Maanantai 10.11.2025
Maanantaina olimme isäntäperheen nuorien mukana ensimmäisillä oppitunneilla. Osa meistä pääsi tutustumaan paikallisen huippukuoron johtajaan, jotkut taas tekemään tuulimyllyjä teknisen työn tunnille. Oppituntien jälkeen saimme vielä aikaa harjoitella illalla olevaan talent show’hun.
Koulun jälkeen pääsimme viettämään viimeistä kertaa vapaa-aikaa Heidenheimissa. Illan jäähyväisohjelma alkoi kello 18.00. Kuoro sai aloittaa talent show’n. Esitimme Land of Musicin, Pikkuveljen, kansanlaulusikermän sekä Finlandian. Sen jälkeen näimme sekä saksalaisten että suomalaisten tanssiesityksiä, pianonsoittoa ja laulua.
Ilta päättyi diskoon, jossa opiskelijat, opettajat ja isäntäperheiden vanhemmat tanssivat dj:n soittamien kappaleiden tahtiin. Me suomalaiset olimme kovin pettyneitä, kun hartaasti toivomiamme suomalaisia kappaleita ei soitettu kuin muutama, mutta tanssimme silti letkajenkkaa satunnaisen kappaleen tahtiin. Illan jälkeen äänet oli huudettu käheiksi ja korvissa soi.
Tiistai 11.11.2025
Tiistaiaamuna meitä kohtasi aikainen herätys, ja moni valitteli matkalaukkunsa olevan yllättäen täydempi kuin lähtiessä. Söimme isäntäperheiden kanssa koululla nopean aamupalan, minkä jälkeen lähdimme juna-asemalle. Matkasimme junassa muutaman tunnin, tällä kertaa onneksi ilman suurempia ongelmia.
Münchenin lentokentällä kohtasimme pieniä vaikeuksia turvatarkastusten kanssa, mutta lopulta kaikki pääsivät niistäkin läpi ja ehdimme ajoissa lentokoneeseen. Helsingissä, odotellessamme lentoa Ouluun lähteväksi, totesimme väsyneistä tunnelmista huolimatta reissun olleen iloinen kokemus, jota jäämme muistelemaan kiitollisin mielin.
Mitä opimme saksalaisilta?
Saksasta jäi mieleen moni asia, mutta ehkä erityisesti erilainen ruokakulttuuri, johon meillä oli hieman totuttelemista. Saksalaiset tuntuvat pitävät hiilihapotetuista juomista, emmekä ehkä koskaan olleet juoneet yhtä paljon kivennäisvettä.
Yllätyimme myös saksalaisten koulujärjestelmästä. Schiller Gymnasiumissa aamun ensimmäiset tunnit alkoivat kello 7.35, ja tunnit kestivät vain 45 minuuttia. Samassa koulussa oli oppilaita alakoululaisista lukioikäisiin, minkä lisäksi tunneilla oli usein paljon eri-ikäisiä oppilaita.
Heidenheim oli hyvin kaunis kaupunki, joka tuntui paljon suuremmalta kuin oikeasti on. Isäntäperheiden talot olivat isoja ja kauniita, ja niissä oli paljon huoneita. Parhaimmillaan taloissa saattoi olla neljä asuttua kerrosta.
Kaiken kaikkiaan jäämme muistelemaan matkaa hyvällä. Opimme toimimaan ulkomailla itsenäisemmin ja pääsimme kehittämään kielitaitoamme. Oli ihanaa päästä näkemään uusia paikkoja ja tutustumaan uusiin ihmisiin sekä vanhoihinkin tuttuihin vähän paremmin.
Teksti Emma Lohi ja Kerttu Väänänen
Kuvat Emma Lohi