Viisi viikkoa sitten meistä moni astui ensimmäisen kerran OSYKin punaruskeista ovista sisälle. Mielialat vaihtelivat, ja ensimmäinen päivä saattoi olla yhtä myllerrystä tunteiden osalta. Kuukausi vaihtui kuten myös tunnelma, kaikki olikin tuttua ja turvallista. Ensimmäisinä päivinä kyselimme toisiltamme: ”Miksi hait OSYKkiin?”. Usein vastaukset pohjautuivat hyvälle ilmapiirille ja kiinnostukselle taideaineita kohtaan, kuten draama -tai tanssiopintoja. Lukujärjestyksien suunnittelun myötä tavallinen keskustelun avauskysymyksemme on muotoutunut: ”Millaiset periodit olet suunnitellut?”.
Labyrinttimaisesta rakenteestaan huolimatta olemme löytäneet paikkamme täältä pyramidin alta. Käsitys tiloista ja kerroksista on syntynyt jo ensimmäisen viikon aikana (kellaria lukuun ottamatta). Ehkä tunsimme täältä entuudestaan jonkun tai emme, ainakin itse luomamme hyväksyvä ilmapiiri on suonut mahdollisuuksia muihin tutustumiseen. Ympärillä on ollut ihmisiä, joilta on voinut kysyä apua tarvittaessa, mikä on näin tuoreelle ökölle ollut välillä päivänkin pelastus.
Jo ensimmäisenä päivänä tuli todettua kalenterin tärkeys (menin siis suoraan koulusta kalenterikaupoille). Uusien rutiinien virittely on ottanut oman aikansa. Valehtelisin, jos sanoisin jo onnistuneeni yhdistämään muun elämäni lukio-opintopaletin ympärille. Missä välissä teen asian X, kun pitäisi vielä nukkuakin? Enkä taida olla ainut meistä, joka on pohtinut samaa. Taitolaji tämä aikataulutus.
Kyselin muutamalta ykköseltä, miten he ovat tänne sopeutuneet. Moni kertoikin löytäneensä ainakin yhden tai muutaman ihmisen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa esimerkiksi käytävillä. Haastatellessani heitä vastauksissa korostui usein hyvä ja hyväksyvä ilmapiiri. Halusin myös tietää, oliko heillä jotain ennakkoluuloja tai yllättikö jokin asia heidät, kun he tulivat OSYKkiin.
Eräs haastateltavani kertoi, ettei hän tiennyt, mitä odottaa koulusta. Hänen kertoi yllättyneensä ruokaloiden pienestä koosta sekä vessojen seinien piirustuksista. Toinen haastateltava totesi yllättyneensä metelin määrästä käytävillä.
Lopuksi pyysin kertomaan kolme sanaa, jotka heillä tulee mieleen OSYKista. Yksi valitsi sanoikseen ”avoin, ainutlaatuinen ja sokkeloinen”. Toinen kuvaili koulua näillä sanoilla ”suvaitsevainen, positiivinen ja welcoming”. Kolmas kuvaili paikkaa sanoilla ”mukava, värikäs ja paljon erilaisia ihmisiä”.
Toivotan kaikille tsemppiä seuraaviin viikkoihin. Saa nähdä, mitä nämä vuodet tuovat tullessaan!
Teksti Aino Rantakokko
Kuva Sara Isola